Maltan ristiritarien jalanjäljissä

Viimeksi kerroin, miten olin purkanut Tallinnan-laukkuni ja pakannut ne uudelleen matkustaakseni Maltalle. Nyt Maltan-laukutkin on purettu ja on aika kertoa - kuten lupailin - mistä oikein oli kysymys. Kysymys oli Sotahistoriallisen Seuran syysretkestä, jossa tutustuimme viikon ajan Maltan värikkääseen sotahistoriaan. Meitä oli 44 hengen ryhmä ja erityisoppaanamme oli dosentti emeritus Kari Selen. Aurinkomatkojen oppaiden johdolla näimme Maltasta toki muutakin kuin sotahistoriaa. Mutta yleiskuva Maltan pääkaupungista Vallettasta on kuitenkin se, että ritarien linnoitukset ja palatsit hallitsevat miljöötä.Maltan roolin historiassa voisi lyhyesti määritellä niin, että Maltan tehtävä Välimerellä on ollut toimia Lähi-itään matkalla olleiden ns. ristiritareiden tukikohtana ja puolustaa tukikohtaansa ja edustamaansa läntistä kulttuuria itäisiä kansoja kuten turkilaisia vastaan. Myöhemmin 1800- ja 1900- luvuilla Maltasta on tullut ranskalaisten, brittien ja saksalaisten taistelujen kohde.

Maltan ritarikunta, johanniitat, oli monikansallinen. Siinä palveli ritariyksikkköjä monista Euroopan maista omine kansallisine tunnuksineen. Ritarien paraatiasut olivat komeat. Myös varustus edusti aikansa parasta ritarikulttuuria.

Johanniittain ritarikunta menetti sotilaallisen merkityksensä viimeistään silloin kun Napoleon valtasi Maltan 1798. Kaksi vuotta myöhemmin saaren ottivat haltuunsa britit, jotka perustivat sinne Välimeren alueen tärkeimmän laivastotukikohtansa.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset tekivät parhaansa vallatakseen Maltan, mutta britit olivat tiukkoja ja estivät moisen yrityksen. Ratkaisevia tässä taistelussa olivat brittien Spifire-hävittäjät, joita pienellä saarella (suurin etäisyys rannasta rantaan 27 km) oli enimmillään useita satoja 1941-1942.

Malta itsenäistyi Kansainyhteisöstä 1964 ja britit lähtivät saarelta 1979 kun laivastotukikohdan vuokrasopimus päättyi. Johanniittain ritarikunta toimii edelleen keskittyen lähinnä hyväntekeväisyyteen. Sen päämaja on Roomassa.

Kun myös johanniittoja kuoli ja haavoittui taisteluissa, vaikka varusteet olivatkin hyvät, ritarikunta paneutui haavoittuneiden ja rauhan päivinä myös muiden sairaiden hoitoon. Maltan ritarikunta oli euroopankuulu hyvästä sairaanhoidostaan. Yläkuvassa Vallettassa olevan komean kolmikerroksisen sairaalan hienoin, ritareille tarkoitettu, kerros jolla on pituutta 155 metriä.

Matkaamme mahtui myös iloista yhdessäoloa lounaiden ja illallisten merkeissä.

Mukana oli myös lankoni Pentti Airio, joka on paitsi prikaatikenraali evp. myös tuore sotatieteiden (sotahistorian) tohtori. Alakuvassa Pentti, joka on seuramme varapuheenjohtaja, ojentaa lahjan matkamme asiantuntijalle Kari Selenille. Kuvassa on myös liikenneministeriön äskettäin eläkkeelle siirtynyt kansliapäällikkö Juhani Korpela vaimoineen.

Lopuksi katsaus liikenteeseen. Maltan bussit, jotka liikennöivät kaikkiin kaupunkeihin ja maaseudulle, ovat vanhoja brittibusseja 1960-luvulta: on Bedfordia, Leylandia ja Gumminsia. Niissä on hieno tunnelma, eikä matkustajista ole puutetta, koska hinta on 47 senttiä matkan pituudesta riippumatta.