Madeira - eläkeläisten paratiisi

Tulimme maanantaina Madeiralta kahden viikon lomalta, kovin tutuksi tulleesta lomaparatiisista, joka on erityisesti eläkeläisten suosiossa. Ehkäpä siksi, että muuta iltaelämää et sieltä hevin löydä kuin Fado-illat joissakin ruokaravintoloissa, ja tietenkin Suomi-baarin (oikeasti Little Mermaid) iltatanssit. Rantaelämää ei ole kun rannat ovat kallioisia.

Olemme käyneet Madeiralla säännöllisesti vuodesta 2002, jolloin ostimme lomaosakkeen Miramar-nimisestä kartanohotellista aivan Madeiran pääkaupungin Funchalin keskustan kupeessa. Lomaosakehan on se, josta ne, joilla se on, tykkäävät. Muut taas katsovat, että meitä lomaosakkaita on onnistuttu höynäyttämään.
Meillä on yksi ns. ystävävierailu, jossa vieraat maksavat vain matkat, hotelli tarjoaa oleskelun. Ja vieras sitoutuu tutustumaan lomaosakejärjestelmään. Mitään tuputtamista Miramar ei harrasta vaan luottaa siihen, että tuote puhuu puolestaan. Niin kävi meillekin. Näiden osakkeiden osingot ovat vakaat: aurinkoa, viihtyisä ympäristö ja loistava palvelu.


Osakkeemme on 43 neliötä, kuudennessa kerroksessa, näkymät uima-altaalle, kaupungin keskustaan ja merelle.

Hotellin hyvä palvelu alkaa siitä, kun tullessa on eteisen pöydällä kukkia ja pullo madeiraa. Ei kallista hotellille mutta hyvin huomaavaista.

Joka tiistai Miramar järjestää osakkaille Omistajien illan, jossa on tarjolla viinejä, pikku syötävää, musiikkia ja tanssia. Illan parasta antia on, kun voi tutustua eri puolilta Eurooppaa kotoisin oleviin osakkaisiin. Tällä kertaa viihdyimme Manchesteristä tulleen brittipariskunnan ja oulunsalolaisen yrittäjäparin seurassa.

Miramarin rakennukset ovat siirtomaatyylisiä uudisrakennuksia, valmistuneet vuonna 2001. Poikkeuksena alla oleva valkoinen talo, jossa on kaksi ravintolaa, pianobaari, kirjasto ja seurustelutiloja. Talo on vuodelta 1920, jolloin se valmistui Funchalin aatelisten ja muiden herrasmiesten klubiksi.

Pianobaarissa on iltaisin elävää musiikkia, kuten jazzia.

Alakuvassa Miramarin toinen uima-allas. Sen reunalla on sopivasti allasbaari, josta saa juotavia ja pieniä ruoka-annoksia. Hotellissa on lisäksi sisäuima-allas, kaksi poreallasta, saunat, kuntosali, biljardi- ja pöytätennishuoneet ym.

Edellä mainitussa Little Mermaidissa vietimme itsenäisyyspäivää ohjelman, illallisen ja tanssi merkeissä. Väkeä oli paljon.

Meillä on Madeiralla kaksi vakiokohdetta. Toinen on Fado-ilta Arcenos-ravontolassa.

Toinen on käynti pienessä vuoristokylässä Montessa, jonne pääsee mukavasti korihissillä.

Monten kaikkien aikojen kuuluisin asukas on Itävalta-Unkarin viimeinen keisari Kaarle I, joka Saksan ja Venäjän kollegojensa tapaan menetti valtakuntansa I maailmansodan myllerryksissä, ei kuitenkaan henkeään kuten Nikolai II. Kaarle päästettiin maanpakoon ensin Sveitsiin ja sitten Madeiralle. Hänen elonsa Monten hovissa kesti vain 1921-1922, hän kuoli keuhkokuumeeseen 45-vuotiaana. Kaarle I on haudattu Monten pieneen kirkkoon, toki komealla paikalla.

Ja lopuksi kuva Funchalin pääkadulta, muistutukseksi siitä, että teen vielä toisenkin jutun, jossa kerron Funchalin jouluvaloista, jotka ovat kiistatta Euroopan komeimmat.