Perjantaina Kusti ja Sakke tulivat Jääkärinkadulle yökylään, kun vanhemmillaan oli menoa. Ennen iltatoimia piipahdimme leffassa katsomassa suositttua Nikoa, lentäjän poikaa. Ei ollut hukkareissu. Vaikka ikähaitarimme oli melkoinen (4v. - 67 v.), kaikki ihastuimme elokuvaan. Ei ihme, että sitä on viety 16 eri maahan ja ulkomaalaisia katsojia on ollut toista miljoonaa (tiedot ovat jo parin viikon takaisia, joten nykylukemat ovat vieläkin paremmat). Niko on upean kaunis ja koskettava animaatio Lapin maisemissa. Sen tarina on kiinnostava ja opettavainen. Niko korostaa sellaisia asioita kuin ystävyyttä, perhe- ja lähipiirin tärkeyttä sosiaalisena turvaverkkona sekä yrittämistä (silloin kun tavoitellaan jotain itselle tärkeää asiaa. Nikolla, pienellä porolla tavoitteena oli oppia lentämään kuten isänsä, joka kuului joulupukin lentojoukkoihin. Sitäkin oppia saimme, että ns. pahistenkin joukosta löytyy ripaus inhimillisyyttä.
Lasten kanssa kun olimme leffassa, pop corn -annoksetkin olivat isot. Ensi kerran minun elokuvahistoriassani popparit riittivät koko filmin ajaksi.
Jos et ole vielä Nikoa nähnyt, mene ihmeessä katsomaan. Et taatusti pety. Älä odota tv-versiota, siinä elokuvan, kuten kaikkien elokuvien, teho putoaa olennaisesti.
No comments:
Post a Comment