Tieteen päivät, suomalaisen tiedevalistuksen päätapahtuma, järjestetään joka toinen vuosi. Järjestäjinä ovat maan johtavat tiedejärjestöt: Tieteellisten seurain valtuuskunta, Suomen kulttuurirahasto, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen tiedeseura, Teknillisten tieteiden akatemia ja Svenska tekniska vetenskapsakademien i Finland. Tapahtumapaikkana on keisarivallan aikana rakennettu ylväs Helsingin yliopiston päärakennus.
Tänä vuonna (7.-11.1.) teemana oli eveluutio, jota lähestyttiin monien eri tieteiden ja lukemattomien esitelmien kautta. Itse seurasin niitä sessioita, jossa hallitseva tieteenala oli historia. Kun esitelmät ovat luettavissa netissä, en niitä pyri referoimaan. Otan esille vain muutaman virkistävän tiedon ja niihin liittyvät omat pohdiskeluni.
'
Nobelisteja tutkinut FT Aulikki Litzen kertoi, että ennen toista maailman sotaa tiedenobelistit olivat keski-iältään 45-vuotiaita. Tämä oli mahdollista, kun keksittävää oli paljon. Palkintoja on jaettu vuodesta 1901. Nykyisin tiedenobelistit ovat yli 60-vuotiaita. Se kertoo mielestäni siitä, että monet tärkeät asiat on jo keksitty ja uuden keksiminen on siis entistä suuremman työn takana. Oma A. I. Virtaseni oli palkinnon 1945 saadessaan 50-vuotias, mutta hän oli ensi kerran vakavasti ehdolla jo 1933, 38-vuotiaana. Nobel-palkinnot perustuvat Alfred Nobelin testamenttiin, jonka mukaan palkitulla keksinnöllä tulee olla suuri ihmiskuntaa hyödyttävä merkitys.
Emeritus professori Heikki Palva kertoi suomalaissyntyisestä Petter Forsskålista, 1700-luvun tunnetusta luonnontieteilijästä. Hän aloitti opinnot Upsalan yliopistossa jo 10-vuotiaana, ja hänen opettajanaan oli maailman tunnetuimpiin tiedemiehiin kuuluva Carl von Linné. Hyvä oli että aloitti nuorena, sillä hän kuoli malariaan 31-vuotiaana johtaessaan tutkimusretkeä Lähi-idässä. Professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon hän toki oli ehtinyt pätevöityä.
FT Mirkka Lappalainen tarkasteli Kustaa II Aadolfin vaikutusta Ruotsin (johon Suomikin siis kuului, vaikka mitään Ruotsi-Suomea ei koskaan ole ollut olemassakaan) historiassa ja pohti väitettä, onko Ruotsin historia sen kuninkaiden historiaa. Näin ei ole; Kustaa II Aadolfia hän luonnehti kuninkaaksi, jonka merkitystä Ruotsin historiassa on eniten liioiteltu.
Emeritus professori Heikki Ylikankaan aiheena oli pienet kansat suurten armoilla. Hän pohti sitä, miksi osa valtioista on kehittynyt suuriksi, osa ei. Lähtökohta näet on, että kaikki kansat ja valtiot ovat alunperin olleet pieniä. Kysymys on niin vaikea, etten lähde vastausta tässä yrittämään. Muistiin merkitsen vain sen Ylikankaan näkemyksen, että historian muutosvoimista kaikkein tärkein on ollut markkinatalouden eteneminen. Se ei ole mikään 1900-2000 -luvun ilmiö vaan vuosisatoja vanhempi.
Tieteen päivät jatkuvat vielä kolme päivää. Ehkä olen paikalla, ehkä en.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Vielä yhden pohdinnan lisään. Professori Harri Siiskosen tutkijaryhmä on selvittänyt aidsia eteläisessä Afrikassa, jossa aids-tilanne on maailman synkin; sen valtioissa keskimäärin 23-27 prosenttia yli 15-vuotiasta on sairastanut. Tilannetta kuvaa hyvin se, että esim. Namibiassa opettajia ja sairaanhoitajia kuolee enemmän kuin uusia valmistuu. Kauhealta tuntuu.
Post a Comment