Kahdet synttärit ja juhannus

Korpilahden Toukolassa oli juhannuksena vieraina Haloset - Susanna, Timo, Kusti ja Sakke, joista kaksi viimeksi mainittua jäivät kesävieraiksi pariksi viikoksi juhannuksen jälkeenkin.

Juhannuksen ohjelma oli perinteinen: pääruokana loimukalaa ja jälkiruokana mansikkalettuja. Sauna oli tietysti lämmin, toisin kuin Päijänne, jonne rohkeimmatkin uskalsivat vain kastautua.

Juhannusaatto oli Kustin 11-vuotispäivä. Isovanhemmiltaan hän sai lahjaksi kanootin. Sen kotisatamaksi sovittiin Toukolanranta, jossa se on kaikkien uimataitoisten heimon jäsenten ja ystävien käytettävissä.

Sakken 5-vuotispäivä puolestaan oli 24. kesäkuuta. Vanhemmiltaan hän sai lahjaksi hienon kauko-ohjattavan purjeveneen. Se kulkee tuulivoimalla, ja kaukosäätimellä vain tehdään käännöksiä ym.

Sakken juhlapäivän aamuna kakkuna oli suklaamuffinssit. Päivällä menimme Putkilahteen, Virran Puotiin, jonka Voiton baarissa nautimme herkkuja valinnan mukaan. Sakke ja Kusti saivat lisäksi kauppiaalta kolajuomaa ja isot siivut täytekakkua, joka oli valmistettu sen kunniaksi, että kauppiaan poika teki lähtöä Vekarajärvelle suorittamaan asevelvollisuuttaan tykistössä.

Ilmat Toukolassa paranevat koko ajan. Päijänteen vesikin on lämmennyt juhannusaaton 11 asteesta 20:een.

"Vesipyssy" haettiin kotiin

Viime viikolla haimme Juhan kanssa vuoden 1963 mallia olevan prätkämme, Suzuki GT 750, Tampereelta Espooseen. Pyörä on sillä tavalla arvokas, että se on suurin koskaan valmistettu 2-tahtinen. Niitä ei aikanaan kovin paljon valmistettu, eikä niitä Suomessa ole monta jäljellä. Pyörää kutsutaan alan piireissä Suomessa "Vesipyssyksi", englanniksi se on Water Buffalo, koska siinä on vesijäähdytys. Tarkoituksemme on entisöidä pyörä niin hyvin, että se kelpaa museorekisteriin.

Vuoden 2004 lopusta Suzuki on ollut Tampereella, jossa sitä on laittanut nuori autoinsinööri Miikka Lehmusjoki (kuvassa oikealla). Miikka huolehti pyörän maalaukset ja kromaukset kuntoon ja hankki ne osat, joita oli saatavissa. Heimopäällikkö toi nettihuutokaupasta ostamansa alkuperäiset pakoputket Atlantasta keväällä 2006. Yli 4,5 vuoden jälkeen projekti on vielä pahasti kesken, sillä moottori, kaasuttimet (3) ja tuoreöljyvoitelu kaipaavat vielä kunnostusta. Jostain pitäisi löytää tämän alan tekijä.

Kaikki maan hedelmät

Heimopäällikkö sai syntymäpäivänään tukun erilaisia kutsuja: Ulla antoi liput Kom-teatterin "Kalavale"-näytäntöön, Juha avoimet elokuvaliput, Susanna, Timo ja Sakke taas veivät - sitä etukäteen kertomatta - Veikkolan Kartanoteatteriin (kesäteatteri) katsomaan Raija Orasen kirjoittamaa "Kaikki maan hedelmät" -näytelmää. Elokuva on vielä käymättä, mutta ajettelen katsoa Clint Eastwoodin Gran Torinon.

Kom-teatteri oli paha pettymys, koskaan ennen en ole väliajalla poistunut teatterista. Näyttelijäkaarti oli nimekästä (Juho Milonoff, Pekka Valkeejärvi, Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Niko Saarela), mutta kun tarina on surkea, vaikea siitä on kunnon teatteria tehdä. Eniten harmitti vittu-sanan viljely, erityisesti Malmivaaran repliikeissä sana esiintyi enemmän kuin muut sanat yhteensä.

Ihan toista maata on Orasen tarina, joka perustuu todellisuuteen. Näytelmä kertoo sotilaslääkäri Carl Ferdinand von Wahlbergistä ja hänen lähipiiristään, johon kuuluivat myös Sinebrychoffit. Urallaan Wahlberg eteni Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi ja hänet myös aateloitiin, kun oli sekä Nikolai II:n että Bobrikovin suosiossa. Näytelmä esitettiin alkuperäisissä maisemissa, Wahlbergin aikoinaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa omistaman Eerikinkartanon mailla. Historiakonteksteja oli sopivasti keisarivaltaan, Suomen kaartiin, jääkäriliikkeeseen ja sisällisotaan. Ainoa ammattinäyttelijä runsaassa näyttelijäkaartissa oli Eija Ahvo, joka on myös näytelmän apulaisohjaaja ja näyttelijöiden kouluttaja ja jonka aatteellinen tulisieluisuus ei näytä iän myötä mihinkään himmenneen.

Kun Wahlbergin lapset eri tavoin kuolivat ennen vanhempiaan, Wahlbergit lahjoittivat Eerikinkartanon Kirkkonummen kunnalle, jonka tuli perustaa kartanoon mm. maatalousoppilaitos.

Viime kesänä Kartanoteatterin kaikki yhdeksän esitystä myytiin loppuun. Tänä kesänä esityskertoja on seitsemän. Kannattaa ajaa Eerikinkartanon maisemiin, ihailla niitä ja katsoa "Kaikki maan hedelmät". Väliajalla voit nauttia mm. Veijo Votkinin grillimakkaraa ja Sinebrychoffin tuotteita.

Tallinnasta Tarttoon

Olimme viime viikolla viisi päivää Tallinnassa Marjan (Lehtola) ja Matin (Vulli) kanssa. Majapaikkamme oli vanha tuttu, kylpylähotelli Kalev Spa aivan vanhan kaupungin kupeessa. Hotellistahan kerroin lähemmin jo viime vuoden keväänä (3.3.2008). Erinomainen paikka, hyvät hoidot, hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu.

Teimme myös päivän matkan Tarttoon. Retki taittui mukavasti Express-bussilla, joita kaupunkien välillä kulkee tunnin välein. Hinta on vain yhdeksän euroa per suunta.

Tarton hienoja kohteita ovat Raatihuone ja sen tori sekä Yliopisto, joka perustettiin Ruotsin vallan aikana 1638 eli pari vuotta aiemmin kuin meidän ensimmäinen yliopistomme Turun Akatemia.

Liivinmaan suuria poikia on M. B. Barclay de Tolly, joka taisteli voittoisasti Suomen sodassa 1808-1809, piipahti jäätyneen meren yli aina Uumajassa saakka osoittamassa Venäjän voimaa ja Ruotsin heikkoutta. Keisari nimitti hänet 1809 Suomen ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi. Barcley de Tolly jätti pian pienen ja rauhallisen Suomen, joka ei tarjonnut kunnianhimoiselle sotilaalle haastetta ja keskittyi sotaan Napoleonia vastaan. Hän kohosi lopulta legendaarisen Kutuzovin jälkeen Venäjän armeijan ylipäälliköksi ja korotettiin nopeasti kreiviksi, sotamarsalkaksi ja ruhtinaaksi. Aika hyvin skottilaista alkuperää olevalta mieheltä. Ammattisotilaat ovat kautta aikojen halunneet palvella siellä, missä on tilaisuus osallistua suuriin sotiin ja saada menestyksestä kunnon palkkiot.