Mukavaa vuodenvaihdetta

Palstanpitäjä toivottaa kaikille lukijoilleen rattoisaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta 2011. Pidetään yhteyttä muutenkin, esim. Sweet Saturdayssa jo huomenna, siis klo 16 Kappelissa.

Anna palaa, Pukki

Joulu meni perinteisin menoin. Juha oli taas kerran laittanut hienon aattoillan päivällisen. Sen jälkeen odottelimme joulupukkia, lapset erityisesti.

Joulupäivänä menimme junalla Turkuun viemään Maija ja Oskari Perkon haudalle kynttilän ja tervehtimään Kaija Airiota (88 v.). Takaisin Helsinkiin tulimme myöhäisjunalla ennen puoltayötä.

Ai niin, tuo otsikkoni? Se syntyi siitä, kun joulupukki oli hitaanlainen lahjoja jakaessaan. Silloin Jaakko (6 v.) totesi kuuluvasti, että "Anna palaa, Pukki".

Piianpeili valmistui sopivasti

5. marraskuuta kerroin, miten HP:n projektina on syksyn aikana Toimelan opiston entisöintikurssilla ollut yli sata vuotta vanhan Piianpeilin kunnostus. Nyt työ on valmistunut, kymmenien tuntien jälkeen.

Entisöinti tarkoittaa sitä, että valmiissa työssä pitää näkyä ikä, erilaiset halkeamat ja käytön jäljet, niitä ei pidä peitellä. Myös peilin lasia en vaihtanut, vaikka se on ajan patinassa himmentynyt eikä uusi olisi paljon maksanut.

Puuosat maalasin pellavaöljyn ja tärpätin sekoituksella, johon väriaineeksi lisättiin "poltettua terraa". Opettajani mielestä se on hyvin lähellä alkuperäistä väriä.

Työn aikana selvisi, että Piianpeili on saanut vaikutteita rokokoo-ajan (1700-lukua) peileistä, jotka tunnettiin nimellä Satulipeilit. Satuli (shuhuässällä kirjoitettuna) tarkoittaa lipasta. Piianpeili näyttäisi siis olevan hienon tyylipeilin agraariversio, talonpoikaisantiikkia, jota meillä on totuttu arvostamaan kun muuta antiikkia ei kovin paljon ole.

Kun Sakke (6 v.) näki valmiin työn, hän kysyi: "Kenelle sen annat?" Sanoin etten oikein tiedä. Mihin Sakke: "Kannattaa antaa se Joulupukille." Ei lainkaan hullumpi ajatus.

Kohtalaisen vilkas lauantai

Laitan muutaman kuvan viime lauantaista, joka oli koko lailla normaalin kiireinen. Yökylässä Jääkärinkadulla olivat Kusti ja Sakke, kuvattuina aamulla päällään madeiralaiset Ronaldo-paidat, jollaiset myös Veera ja Jaakko ovat saaneet. Ronaldohan on, kuten tiedämme, Madeiran suuri poika, tämän hetken paras jalkopalloilija maailmassa.

Iltapäivällä oli Matinkylän jäähallissa Espoon Taitoluisteluklubin perinteinen joulunäytös, jossa Veerakin esiintyi, jälleen entistä taitavampana. Puolitoistatuntisen joulusadun aiheena oli Tonttujen Lumottu Maailma.

Tällä kertaa en edes yrittänyt ottaa luistelukuvia, kun kamerani teho on sen verran pieni ja kun salamavalon käyttökin oli kielletty. Kuvassa Veera näytöksen jälkeen, ja valmistautumassa päivän toiseen näytökseen. Veeran roolina oli esittää menninkäistä.

Illansuussa kokoontui Jääkärinkadulle Sweet Saturdayn kantajoukko (Arolat, Larjomaat ja Salokankaat) viettämään pikkujoulua. Tästä en kuvia ottanut, mutta muuten oli mukavaa, aina sunnuntain puolelle.

Uusia kokemuksia tutulla Madeiralla

Olemme käyneet Madeiran lomahotellissamme kuusi kertaa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta kahden viikon lomalla. Näistä matkoista olen pari kolme kertaa jo kertonutkin - hienoista jouluvaloista, vanhasta kaupungista, saarikierroksista, levadakävelyistä ja kukkien loistosta. Tällä kertaa etsimme vähän muuta, kirjoitustöidemme lisäksi.

Jo hotellissamme Miramarissa odotti parikin yllätystä, joista toinen oli iso ja toinen pieni. Vaikka hotellin vanhinkaan osa ei ole kuin vajaat kymmenen vuotta, sitä osaa nyt saneerattiin ekologisista lähtökohdista (mm. aurinkopaneelien asennus). Vuoden mittaiseen urakkaan oli saatu runsaasti EU-rahaa, koska projektin pitää olla esimerkki muille hotelleille koko EU:n alueella.
Se pienempi yllätys oli, kun hotellin tyylikkästä pianobaarissa, jossa olemme aina mukavasti viihtyneet, oli tarjolla Afternoon Tea, kuvassa kahdelle katettuna.

Osallistuimme myös hotellimme järjestämään iltapäivän mittaiseen kulttuuriretkeen, joka oli ensimmäinen laatuaan. Yksi kohde oli 1600-luvulta peräisin oleva viinikellari, jonka tarjontaa madeiraviinit luonnollisesti hallitsivat.

Toinen kohde oli vuonna 1925 perustettu pitsikeskus, jossa parhaimmillaan on ollut yli 300 työntekijää. Nyt kalliiden käsintehtyjen pitsitöiden kysyntä on vähentynyt radikaalisti, ja työntekijöitä on enää 25. Perinteet ovat kylläkin vahvat, sillä siellä on aikanaan valmistettu mm. Grace Kellyn hääpuku ja nyplätty pitsit prinsessa Dianan hääpukuun. Alla olevassa kuvassa valmistuu hienoja ristipistotöitä, joiden mallina on usein joku kuuluisa maalaus. Hintaa näillä "tauluilla" on koosta riippuen 300-700 euron paikkeilla.

Kulttuurikierroksen pääkohde oli 1400-luvun lopulla perustettu Santa Claran nunnaluostari (fransiskaaneja), jota esitteli Sisar Isabella. Kuvassa nunnien kirkkosali.

Luostarin päärakennus on 1500-luvulta.

Madeiralaista iltaa vietimme tällä kertaa ylhäällä vuorilla. Alla olevan kuvan värit ovat vähän kulahtaneet, koska kuvasin sen meistä otetusta valokuvasta, joka kuului Madeiralaisen illan tarjoiluun.

Ravintolassa esiintyi Fado-laulaja, joka esiteltiin saaren parhaaksi. Näitä "saaren parhaita" olemme kyllä tavanneet vähän joka Fado-paikassa. Mutta hyvin hän lauloi.

Kiinnostavia aarteita Kremlin kätköistä

Designmuseossa Korkeavuorenkadulla vastapäätä Johanneksen kirkkoa on näyttely otsikolla "Tsaarien metsästys". Hienot metsästykseen liittyvät 1600- ja 1700-luvun aseet - jouset, miekat, piilukkokiväärit ja pistoolit - sekä metsästysasut ja hevosten varusteet on lainattu Kremlin museosta. Niiden rinnalla nykyiset välineet pahasti kalpenevat. Mukana on myös Venäjän tsaarien ja tsaarittarien komeita alkuperäisiä muotokuvia.

Näyttely on avoinna 12. joulukuuta saakka. Kannattaa käydä. Samalla lipulla pääset ihmettelemään myös suomalaisen muotoilun historiaa.

Tämä palsta vaikenee nyt kahdeksi viikoksi kun bloginpitäjä muuttaa Madeiralle kirjoituslomalle. Eiköhän sieltä taas jotakin matkaan tartu, eli katsotaan itsenäisyyspäivän jälkeen. Hyvää pikkujoulujen aikaa kaikille.

Teatteria ja maukkaita aterioita

Lauantaina Turun Seniorinorssit (49 v.) teki teatterimatkan Espoon Kaupunginteatteriin katsomaan näytelmää "Parasta viiden jälkeen". Kyse oli yhteiskunnallisesta satiirista, joka alkuun oli hajanainen mutta jäntevöityi kohti loppua. Näyttelijät olivat hyviä: Miia Nuutila, Matleena Kuusniemi, Taisto Reimaluoma ym. Näytelmän ohjauksesta vastasi teatterinjohtaja Jussi Helminen, Turun norsseja hänkin.

Espoossa ryhmään liityivät vanhat ystävämme Ritva ja Ilkka sekä me, joten yhteensä seniorinorsseja seuralaisineen oli alun kolmattakymmentä. Päivänäytöksen jälkeen siirryimme nelistään Ritvan ja Ilkan kotiin syksyn ensimmäisille glögeille ja maukkaalle iltapalalle. Kuva on kuitenkin teatterin kahviosta.

Sunnuntain Isäinpäivä meni perinteiseen tapaan, kun söimme hirvipäivällisen Jääkärinkadulla ja otimme perinteisen valokuvan kolmesta isästä ja neljästä nuorimmaisesta.

Syksyn projektina Piianpeili

Olen tämän syksyn aikana käynyt Toimelan opiston (Ullanlinnan, Eiran ja Punavuoren setlementtitaustainen kansalaisopisto) Tehtaankadun koulun veistosalissa kerhossa, jossa entisöidään vanhoja huonekaluja. Oma projektini on satakunta vuotta vanha Piianpeili, jonka anoppini osti noin 60 vuotta sitten huutokaupasta ja joka on myöhemmin kahdesti laitettu uuteen uskoon liian helpolla tavalla eli maalattu päälle.

Runsaat viisi kesää sitten Susanna aloitti peilin entisöinnin poistamalla vanhat maalikerrokset. Hanke jäi kesken, ja peili ravistui pahasti mökillämme puuvajassa. Nyt olen sitä kunnostanut, liimannut irtonaisia paloja, tehnyt uusia, hionut ja paklannut. Tavoitteena on palauttaa peilin alkuperäinen taidokas käsityö sekä väri, joka on lähellä terrakottaa.

Myöhemmin sitten kerron, millainen peilistä tuli.

Kuvissa torstai-illan ryhmämme iloisia, motivoituneita naisia. Miehiä olemme me, opettaja ja minä. Kuvan toinen mies kun on varsinaisesti maanantain ryhmästä.

Ai niin, mikä onkaan Piianpeili? Sen teki vanhassa agraariyhteisössä renkipoika kosiessaan piikaa. Peilillä hän halusi osoittaa omat kädentaitonsa - kätevät kädet olivat liki ainoa pääoma, joka rengillä oli yhdyselämää varten tarjota. Sosiaalinen nousu alkoi siitä, kun renki tai varsinkin hänen lapsensa hyödynsivät käden taitojaan ja ryhtyivät eri alojen käsityöläisiksi.

The Metropolitan Opera Helsingissä

Lauantaina klo 11.00 - 16.30 seurasimme Helsingin Kinopalatsissa suoraa lähetystä New Yorkista, jossa Metropolitan esitti Modest Musorgskin oopperan Boris Godunov. Laulajat olivat Godunovia (saksalainen René Pape) lukuunottamatta kaikki venäläisiä. Komeasti lauloivat ja elokuvateatterin äänentoisto oli erinomainen, samoin kuva isolla screenillä, lähikuvat vaikuttavia. Oopperan seuraamista helpotti suuresti se, että venäjänkieliset laulut oli tekstitetty englanniksi.

Säveltäjä kirjoitti libreton Aleksandr Pushkinin näytelmän pohjalta. Kantaesitys oli Pietarin Mariinski-teatterissa 1874. Suomen ensiesitys oli 1925 Suomalaisessa oopperassa.

Oopperan teki kiinnostavaksi se, että se käsitteli vanhan Venäjän rajua todellisuutta: tsaari Boris Godunovia (1551-1605), ns. vale-Dmitrien aikaa, Vasili Suiskia, kirkkoa ja tavallista rahvasta.

Oopperalauantaimme jatkuvat ensi kevääseen, kun Johannan ja Heikin kanssa olemme ostaneet liput kaikkiaan kuuteen eri esitykseen.

Sunnuntaina kävimme perinteisesti kirjamessuilla, jossa piipahdimme mm. Sotahistoriallisen Seuran osastolla.

Viini- ja ruokamessujen puolelta löytyi komea, useita vuosia kypsytetty 1,2 kiloa painava italialainen parmesan-juusto, josta saattaa jäädä maistiaisia esim. Isänpäiväksi.

Toscanan väriloistoa Kansallismuseossa

Helsingissä on menossa Italian kulttuurin ja kielen viikko, jonka ovat järjestäneet Instituto Italiano di Cultura, Suomen Kansallismuseo sekä Galleria Contempo.

Viikko alkoi komeasti Kansallismuseossa, jonne Galleria Contempo oli pystyttänyt toscanalaisen taiteilijan Riccardo Perronen noin 50 maalauksesta koostuvan näyttelyn. Perronehan on lyhyessä ajassa tullut erittäin suorituksi Suomessa, kiitos ystävämme Jorma Teittisen, joka on Galleria Contempon omistaja, ja pyörittää galleriaa lääkärintoimensa (Jyväskylässä) ohessa.

Kutsuvieraita oli arvioni mukaan toistasataa. Avajaispuheet olivat juhlavat ja buffet-tarjoilu Italian tyyliin.

Näyttely on avoinna lokakuun loppuun. Siellä todella kannattaa käydä, sillä Perrone on värin ja sommittelun mestari. Kaupat voit käydä tekemässä galleriassa, osoitteessa Lönnrotinkatu 23.

Meidän kotikokoelmassamme on kaksi Perronea, joista olen jo aikaisemmmin kertonutkin. On Perronea myös muutamilla ystävillämme Jyväskylässä. Näyttelyn avajaisissa tapasin ilokseni entisen kollegani ja nykyisen emeritus rovastin Risto Krogeruksen.

Monet sanovat, että poseerauskuvia ei pitäisi ottaa. Minusta ne ovat mukavia. Kuvassa Riccardo ja hänen suomalaisia ystäviään.

Hauskat synttärit Tallinnassa

Kuten viime viikolla kerroin, Sweat Saturday kokoontui lauantaina 9.10. Tallinnassa hotelli Centralin Lobbyssa. Meitä oli paikalla vajaa kymmenen.

Päätapahtuma oli kuitenkin Heikki Arolan 60-vuotisjuhlat, joita vietettiin melkein pari päivää. Johanna oli järjestänyt matkan ja kutsunut mukaan 21 sukulaista ja ystävää.

Juhlaillallinen tarjoiltiin gruusilaisessa ravintolassa Pirosmanissa muutama kilometri Tallinnan keskustasta. Pääruokana olivat avotulessa paistetut lampaankyljykset, kuusi kappaletta kullekin. Ruokajuomana oli Gruusian (tunnetaan myös Georgiana) punaviineja ja snapseja.

Me kaikki mahduimme pitkän pöydän ääreen, jossa kuuntelimme myös koko joukon puheita. Ja tietysti Heikille laulettiin.

Osa ryhmästämme piipahti iltamyöhään yökerhossa, mutta kuvia siellä ei otettu.

Sunnuntain ohjelmassa oli klo 12 Estonia-teatterin esittämä Léo Delibes´n Coppelia-baletti. Taidokasta, kaunista tanssia.

Väliajalla meille oli varattu taetterin lämpiössä valmiiksi katetut pöydät.

Helsinkiin saavuimme Superstar-laivalla siinä klo 20:n paikkeilla.

Johanna ja Heikki - Suuret kiitokset hienosta juhlamatkasta.

Sweat Saturday Tallinnassa

Kun sattuneesta syystä tiedän, että koko Sweat Saturdayn kantajoukko on ensi lauantaina Tallinnassa (osana isompaa ryhmää), esitän, että tapaisimme 9.10. hotelli Centralin lobby-baarissa klo 16.

Syksyn ohjelmahan on alkanut vaihtelevasti. Ensin kokoonnuimme Storyvillessä ja viime lauantaina kantapaikassamme Kappelissa.

Kappelissa olivat mukana myös kaukaisimmat (toistaiseksi) vieraamme, Pirkko ja Simo Soininen Kajaanista. Vähän tosin tuntuu siltä, että hekin ovat palaamassa takaisin pääkaupunkiseudulle - Mummola-palveluja näet on työlästä hoitaa Kajaanista käsin. Olisivat siis paluumuuttajia, kun asuivat lähes työuransa ajan Kauniaisissa.

Lyhyt matka Urheilumuseosta Storyvilleen

Urheilumuseo Stadionilla on ihan mukava museo. Viime viikot siellä on ollut RR-ajaja Jarno Saarisesta (1945-73) kertova näyttely. Jarnohan ehti nousta lajinsa legendaksi vaikka kuoli nuorena Monzan ajoissa toisten tekemiin virheisiin.

Me varttuneet muistamme, miltä Jarno näytti ja että hänen lempinimensä oli Paroni. Senkin tiedämme, että hänen mukaansa on ristitty monien RR-fanien poikia varsinkin Italiassa ja Hollannissa. Ja on heitä Suomessakin. F1-ajaja Jarno Trulli on heistä kuuluisin. Päiväntasaajan Guinea puolestaan julkaisi Jarnosta postimerkin.

Ensimmäisen Suomen mestaruutensa Jarno voitti 125-luokassa Puch-Tunturi pyörällä, jossa moottori oli itävaltalainen, mutta pyörän oli rakentanut hänen silloinen pääsponsorinsa Jarnon kotikaupungissa Turussa. Tällä pyörällä Jarno ajoi myös ensimmäisen kilpailunsa ulkomailla, Salzburgissa.

Jarnon suurin saavutus oli 250-luokan maailmanmestaruus 1972. Sen hän ajoi japanilaisella Yamahalla. Hän ajoi myös isommilla pyörillä, johti 350-luokkaa kuollessaan Monzassa.

Näyttelyn kolmas pyörä oli pieni Italjet-mopo, toki Numero Uno, jolla Jarno kurvaili varikolla.

Museosta kävelin seuraavaan tapahtumaan, joka oli melkein kulman takana. Kuten aikaisemmin olen kertonut, Sweet Saturday avasi syksyn komeasti Storyvillessä Happy Hour Jazzin merkeissä. Tupa oli ihan täynnä, joten jäimme terassille, jossa oli sopivan lämmintä ja jonne musiikki - perinteistä jazzia - kuului hyvin. Sen kuitenkin päätimme, että ensi lauantaina palaamme tilavampaan Kappeliin.

Täydennystä vanhaan juttuun

Elokuun lopulla kerroin, miten Karhu-Kopla tutustui Helsingin komeaan yliopistomuseoon Arppeanumiin. Kerroin miten kemian laitokseksi ja yliopistomuseoksi 1869 valmistunut rakennus maksoi jopa enemmän kuin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston päärakennus Senaatintorin laidalla.

Kun museon ulkokuva jäi elokuussa ottamatta, laitan pari kuvaa jälkikäteen. Kuvissa näkyy myös nykyinen Valtioneuvoston linna, joka aikanaan rakennettiin keisarinajan hallituksen eli senaatin hallintokeskukseksi. Rakennus on peilikuva yliopiston päärakennuksesta torin toisella laidalla, ja siihen voit suhteuttaa Arppeanumin kokoa ja komeutta. Kaikesta näkyy, että tieteen arvostus oli keisariajan Suomessa huippuluokkaa.

Sweet Saturday käynnistyy Storyvillessä

Minulta on jo pari kertaa kyselty, milloin Sweet Saturdayn syysistunnot käynnistyvät. Vastaan näin: ensi viikon lauantaina 25. syyskuuta klo 16. Paikaksi esitän Johannan ehdotuksesta legendaarista jazzravintolaa Storyvilleä, joka on Töölössä heti eduskuntatalon takana. Siellä on lauantaisin klo 16-19 mukavaa menoa, Happy Jazz -jamit. Miten sitten on Happy Hour -hinnoittelun laita, se selviää paikanpäällä.
Eli merkitään kalenteriin syksyn avaus ja nähdään Storyvillessä.

Joitakin havaintoja kesäkalenterista

Kesä on mennyt vilkkaanlaisesti. Kesäkuun kuulumisista jo kerroinkin, samoin elokuun alun Luontokoulusta. Tämä blogikirjoitus on pitkänlainen, kun käsittelen aiheita heinäkuun alusta elokuun puoliväliin - Toukolasta Espoon Nuottaniemeen komean terassin avajaisjuhliin.

Heinäkuussa Toukolassa kävivät Arolat ja Haloset Helsingistä, Miettiset Kuopiosta ja Laurilat Jyväskylästä. Itse vierailimme Larjomaiden mökillä Karttulassa (fuusioituu ensi vuoden alussa Kuopioon), kummityttömme Anni Kuutin rippijuhlissa Jyväskylässä ja Savonlinnan oopperajuhlilla.

Karttulassa tutustuimme Saastamoinen-yhtiön jäljelle jääneisiin rakennuksiin, kuten vanhaan kivinavettaan, jossa oli tilaa noin 150 lehmälle ja isolle joukolle hevosia. Rakennuksen erikoisuus on, että siinä toimii menestyvä kesäteatteri, siis sisätiloissa.

Saastamoisen tehtaista oli jäljellä vanha komea savupiippi - taidokasta muurarin käsityötä.

Heimopäällikön kummityttö Anni Sofia Kuutti konfirmoitiin Jyväskylän kirkossa, jossa kummeilla oli kunnia osallistua kummilastensa siunaukseen kirkon alttarilla. Annin vanhemmat ovat Heimopäällikön entisiä journalistikollegeja, isä myös entinen oppilas, jonka väitöskirja (1994) oli ensimmäisiä Jyväskylän journalistiikassa valmistuneita.

Rippijuhlissa Annin kotona vierailivat myös "isoset", jotka lauloivat yhdessä Annin kanssa juhlavieraille.

Heinäkuun lopulla olimme Korpilahden, Jämsän ja Kuhmoisten osuuspankkien järjestämällä oopperamatkalla Savonlinnassa. Ennen oopperaa meillä oli päivällinen Olavinlinnan komeassa kuninkaansalissa, jossa oopperajuhlien johtaja ja Ruotsin kuninkaallisen oopperan johtaja kertoivat edessä olevasta esityksestä, joka oli Richard Straussin Elektra.

Ruotsalaiset laulajat olivat erinomaisia ja saivat komeat aplodit esityksen jälkeen.

Lauantaina elokuun puolivälissä juhlimme Nuottaniemessä Juhan ja Satun uutta pihaterassia, jonka Juha oli itse rakentanut. Kokoa terassilla oli muutaman kymmenen neliömetriä. Isäntäpari huokui tyytyväisyyttä.

Paikalla olivat Perkot ja Haloset Helsingistä ja Härköset Kirkkonummelta.

Juhla-ateriaksi tarjottiin maukasta merihenkistä paellaa, Villa Veronican (Timpan) tapaan laitettuna.

Lapset pelasivat koko pitkän illan jalkapalloa, eikä kokoero tahtia haitannut.

Mukava yhdessäolo jatkui aina iltapimeään saakka.