...ostan riisikupin. Minulla on ollut parisenkymmentä eri maissa valmistettua autoa, ja pahin pettymys oli 1970-luvulla Datsun (nyk. Nissan), jonka vaihdelaatikko pamahti takuuaikana (silloin 6 kk) kaksi kertaa. Kiitos minulle riitti, ajattelin.
Edellinen menopelini oli Renault Megane, mukava auto, joka palveli kiitettävästi kahdeksan vuotta ja olisi varmaan palvellut pitempäänkin. Joskus se auto kuitenkin on vaihdettava, ja niinpä marssin autokauppaaan ostamaan uutta Rellua. Sen sijaan päädyinkin japanilaiseen Suzuki Swiftiin, joka näytti kauniilta, istui käteen ja oli lisäksi sopivan kokoinen - meille molemmille on ihan omat ovet. Tuoretta mallia olivat lisäksi kehuneet niin Tekniikan Maailma kuin Teknikens Världkin. Swift, joka tarkoittaa vauhdikasta ja nopeaa, voitti tänä keväänä ensimmäisenä japanilaisena autona ruotsalaislehden suuren 15 eri merkin vertailun, ja taakse jäivät kaikki tunnetut eurooppalaiset ja aasialaiset.
Ostopäätökseni varmisti lisäksi kaksi tärkeää seikkaa: arvostamme Suzukin pieniä CO2-päästöjä (116) ja lisäksi halusimme tukea Japanin jälleenrakennusta, jonka media on jo paljolti unohtanut.
Ja sitä paitsi: Minulla on ennenkin ollut kaksi Suzukia, moottoripyöriä. Ensimmäinen prätkäni oli Suzuki 500 E (1989) ja toinen legendaarinen "Vesipyssy", Suzuki GT 750 (1973), suurin koskaan valmistettu 2-tahtipyörä, jonka Juhan kanssa entisöimme ja joka on edelleen hallussamme. Jälkimmäisestä pyörästä löydät kuvan ja jutun blogista 16.6.2009.
1 comment:
Sievä!
Oki
Post a Comment