Edellisessä jutussani mainitsemani Britannian suosituimpiin kuuluva rikoskirjailija on skotti Ian Rankin, jonka romaaneissa rikoksia Edinburghissa ratkaisee komissario John Rebus. Meillä oli tilaisuus tutustua molempiin herroihin.
Heti tuloiltana kiirehdimme hotelliamme lähellä olevaan Oxford Bariin, joka on Rebuksen suosikkipub. Kiehtova se olikin. Seuraavana iltapäivänä osa meistä kokoontui toiseen Rebuksen suosikkiin Royal Oak´iin, josta alkoi kahden tunnin mittainen kävelykierros "Rebus Tour". Opas kertoi meille runsaasti myös Edinburghin kulttuurihistoriaa, ja esityksessä vilahtivat mm. sellaiset maailmanhistorian nimet kuin Adam Smith ja Walter Scott.
Illalla tapasimme sitten itse kirjailijan, jonka teoksia on julkaistu 35 kielellä, ja Blue Moonin kustantamana myös suomeksi toista kymmentä - sekä kovakantisina että pokkareina. Rahaa Rankinin kerrotaan kirjoillaan hankkineen noin 30 miljoonaa euroa.
Illastimme Rankinin suosikkiravintolassa Andaluz Cafessa, söimme tapaksia, paellaa ja monia muita herkkuja. Rankin osoittautui verrattomaksi seuramieheksi. Hän myös välttämättä halusi hoitaa laskun, vaikka me Blue Moonin välityksellä olimme hänet kutsuneet.
Tavata Rankinin kaltainen maailmanluokan huippu oli elämys meille kaikille, jotka olemme rikoskirjallisuuden vankkoja ystäviä.
Yllä oleva kuva on isosta myymälästä, jossa myytiin villatuotteita, mm. kaulaliinoja (ks. alempana). Myymälän yhteydessä toimi myös alan museo.
The Palace of Holyroodhouse on vaikuttava linna: rakennettu 1500- ja 1600 -luvuilla. Toimii nyt museona mutta on edelleen Britannian kuningashuoneen kesäkäytössä. Kun kuvaaminen sisätiloissa ei ollut sallittua, meidän on tyytyminen ulkokuvaan.
Edinburghissa oli myös myytävä maailman pienimmät viskipullot, painoa jokunen gramma ja hinta yksi euro. Aitoa mallasviskiä. Kuvan herroilla on ihkauudet skottikaulaliinat.
Edinburghin kuvatuin nähtävyys on iso linnoitus. Siellä emme tällä kertaa käyneet kun kohde oli tuttu jo entuudestaan.
Skotit, joita on saman verran kuin suomalaisia, ovat ylpeitä erityisyydestään. Heillä on myös oma parlamenttiu, jonka arkkitehtuuri herättää taatusti huomiota. Jäseniä parlamentissa on 130.
Herrasmiehet eivät Britanniassa ahtaudu jonkun Mersun takapenkille vaan aitoon London City -taksiin. Siiihen voi nousta pystyssä päin ja silinterihattu pysyy silti päässä. Yleensä autot ovat mustia, mutta tämä oli vihreä, koska oli ekomallia.
Illallisen puitteet olivat siis komeat ja juhlavat.
Kattauksessakaan ei ollut moittimista, kun tilauksemme oli tehty netin kautta Suomesta käsin.
Kirja julkistettiin Hämeenlinnan meijerioppilaitoksessa, joka nykyisin on osa Hämeen ammattikorkeakoulua (entisten meijeriteknikkojen sijasta nyt koulutetaan meijeri-insinöörejä) ja osa Hämeen ammatti-instituuttia, josta edelleen valmistuu meijeristejä, alan perusammattilaisia, joita pitkään kutsuttiin meijerskoiksi. Kaikkiaan meijerikouluja on ajan saatossa ollut useita kymmeniä, mutta nyt koulutus on keskittynyt Hämeenlinnaan. Lisäksi koulutusta on vuodesta 1907 alkaen ollut Helsingin yliopistossa, jossa meijeriagronomin tutkinto on yksi agronomikoulutuksen vaihtoehdoista (nykyisin nimike tosin on elintarviketieteiden maisteri).
