Toscanan auringon alla III/III

Yksi Toscanan vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä on Il Paradiso di Frassina, pieni viinitila, jossa rypäleiden makua parannetaan Mozartin sinfoniolla, jotka tasokkaat kaiuttimet välittävät viinitarhaan. Kyseessä on myös yliopistotason tutkimus, sillä sekä Firenzen että Pisan yliopistot ovat liittäneet kokeilun ohjelmaansa. Lopulliset tulokset valmistuvat 2014, mutta jo ennakkotiedot kertovat, että Mozartin musiikilla on suotuisa vaikutus rypäleiden ja viinin laatuun.

Kun maistelimme tilan viinejä, emme käyneet kiistämään musiikin suotuisaa vaikutusta. Muutaman pullon ostimme myös mukaamme, ja taisi jokunen kestää ihan Suomeen saakka.

Toinen retkikohteemme oli iki-ihana Sienan kulttuurikaupunki, joka on yli tuhat vuotta vanha. Tunnetun legendan mukaan veljekset Romulus ja Remus, jotka olivat antiikin Rooman perustajia ja jotka saivat äidinmaitonsa suden utareista, elivät ensi vuotensa Sienan seudulla.

Sienan katedraali on Italin vanhin, sen rakentaminen aloitettiin 1226. Todella komea kokonaisuus ja Italian kolmanneksi suurin.

Vaikuttava nähtävyys on myös kaupungintalo, vanha sekin, sillä talo valmistui 1289-1305.

Osa ryhmästämme, Haloset ja Nuottaniemen Perkot, jatkoi lomaansa muutaman päivän ajan tutustumisella Rooman nähtävyyksiin. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Matkan karonkka pidettiin elokuussa Nuottaniemessa, Juhan ja Satun patiolla. Tarjolla oli italialaishenkisiä herkkuja kuten Toscanan viinejä, grappaa, Parman kinkkua ja ripsejä, joita myös Toscanassa oli tarjolla.

Hieno syntymäpäivälahja kaikin puolin, lämpimät kiitokset siitä. Ja parasta oli, että olimme kaikki mukana.

Lapset eivät ryhmäkuvaan ennättäneet, sillä he pelasivat koko illan futista - kuinkas muuten. Toki pikaisesti piipahtivat aterialla.

Toscanan auringon alla II/III

Liikunta oli Toscanan-matkallamme keskeisessä roolissa. Lapset pelasivat jalkapalloa linnan pihalla aina kun oli vapaata aikaa. Linnan kellarissa oli halli, jossa oli mahdollista pelata pingistä.

Kilpailuhenkeä saimme enemmänkin mukaan, kun pelasimme lähellä olevalla käsipallokentällä futisottelun Haloset vastaan Perkot (Susanna toki pelasi Halosten joukkueessa).

Ottelu oli kaksiosainen, se pelattiin kahtena peräkkäisenä päivänä yli 30 asteen helteessä. Oli sovittu, että lapset hyökkäävät ja vanhemmat puolustavat ja ovat maalivahteina.

Kahden ottelun koetus oli tiukka, pelit päättyivät yhteislukemiin 4-4. Seurasi rankkarikisa, johon kumpikin joukkue asetti kaksi nuorinta pelaajaansa, ja jokainen ampui kaksi rankkaria. Sakke oli ainoa, joka onnistui, joten Haloset voittivat ottelusarjan 5-4.

Kun kuumaa oli, juomatauot olivat pakolliset.

Toscana-sarjan viimeisessä jutussa kerron retkistä, jotka teimme lähellä oleviin nähtävyyksiin.

Toscanan auringon alla I/III

HP sai heimoltaan syntymäpäivälahjaksi viikon matkan heinäkuiseen Toscanaan, jonne me kaikki (yhteensä 10) matkustimme. Tukikohtamme oli Castello di Grotta, satoja vuosia vanha linna noin kahden tunnin ajon päässä Rooman lentokentältä ja lähellä Siennan kaupunkia. Isäntämme väitti, että kuvassa näkyvä linnan vanhempi osa olisi jopa tuhat vuotta vanha.

Meillä oli käytössä linnan nuorempi osa, jolla oli ikää vaatimattomat neljä sataa vuotta. Alakuvassa näkyvä 400-vuotias oli tyylikkäästi rakennettu turistien käyttöön, mutta vanhan linnan tunnelma oli hyvin säilynyt. Viisi makuuhuonetta, moderni keittiö, ruokasali, iso juhlasali takkoineen, kolme kylpyhuonetta, seurustelutiloja, yhteensä jotain 500 neliötä. Kun viikon vuokran jakaa kymmenellä, ei ollut kalliskaan, edullinen pikemminkin.

Kun ohjelmamme oli vapaan sorttinen, usein tapasimme takkahuoneessa.

Aamiaiselle ja päivälliselle kokoonnuimme ruokasaliin. Ulla valmisti aamiaisen, Juha ja Timo taas päivällisen. Sen verran oli maukasta, ettei tullut mieleen vierailla paikallisissa ravintoloissa, mitä nyt pari kertaa pizzalla - Italiassa kun oltiin.

Ulkoilman lämpötila oli päivällä päälle kolmenkymmenen, joten kahvit oli mukava juoda varjossa puun alla.

Castello di Grottan puutarha oli komea ja hyvin hoidettu. Tässä yksi kuvakulma.

Matkakronikan jatko-osat ilmestyvät lähipäivinä. Pysykää kanavalla.

Karhu-Kopla toistamiseen Hovimäessä

Kuten blogin lukijat muistavat, kesän vakiojuttuja on raportti Karhu-Koplan vuositapaamisesta. Viime vuonna olimme Helsingissä, 2009 Sotkamossa ja 2008 Kangasalan Hovimäessä (ks. 11.9.2008). Kun kierto on lyhyt, jälleen oli Hovimäen vuoro. Kaarina ja Olavi olivat rakentaneet kahdelle päivälle jälleen mukavan ohjelman. Tulopäivän iltana katsoimme Kangasalan Ramppi-kesäteatterissa emeritus professori Aulis Aarnion kirjoittaman näytelmän "Muistat sie Monrepos´n?", joka oli kuvaus Kangasalan ihmisten ja siirtoväen kohtaamisesta jatkosodan vuosina. Ihan hyvin tehty esitys, jonka ulkoisetkin puitteet (lavastus, katsomo, kaunis ilma, ym.) olivat kunnossa.

Uutta Hovimäessä oli huvimaja, jonka avajaisia oli vietetty muutamaa päivää aikaisemmin. Karhu-Kopla oli toinen ryhmä, joka sai nauttia huvimajan tunnelmasta.

Perinteinen loppupotretti (kopla ilman daameja) otettiin Haralanharjulla Kangasalan Suinulassa. Seurassamme oli myös Sakari Topelius, joka ihastui paikkaan niin että kirjoitti 1853 tunnetun runonsa "Kesäpäivä Kangasalla". Muutaman muunkin kulttuurikohteen katsastimme.

Laavun rakentaminen - osa kaksi

Bloginpitooni tuli jälleen pitkähkö tauko. Syy on sama kuin viime kesänä, eli mökillämme netti on kovin hidas, varsinkin kuvan siirto kestää puolisen tuntia per kappale ja siten jutun teko imee kaikki mehut akusta, jonka eteen aurinkopaneeli on joutunut tuntikausia ahertamaan.

Kun nyt kerron kesän tapahtumista, juttujen kronologia saattaa hieman heittää, mutta lukija sitä tuskin huomaa. Eikä se ainakaan mitään haittaa.

Aloitan luontokoulusta ja sen jatkosta. Juhannusaattoon mennessä laavu oli jo niin pitkällä, että siinä oli mahdollista yöpyä. Ensimmäiset rohkeat olivat Susanna, Veera, Kusti ja Sakke.

Juhannusaattona pidettiin myös laavun avajaiset: poltettiin tulipesässä nuotiota ja grillattiin makkaraa. Myös luontokoululaisten vanhemmat ja Jaakko olivat paikalla.

Luontokoulun todistukset ja stipendit jaettiin entiseen tapaan. Samalla sovittiin, että Kusti ja Veera, joilla on takanaan jo kolme Toukolan luontokoulua, opiskelevat ensi kesänä luontokuvausta (kameralla) ja toimivat samalla opettajina "pikkupojille" eli Jaakolle ja Sakelle, jotka aloittavat oman luontokoulu-uransa kesällä 2012.

Kun laavun viimeistely jäi vähän kesken, Kusti ja Sakke tulivat elokuun alussa muutamaksi päiväksi Toukolaan. He saapuivat komeasti Pendolinolla Jämsän asemalle.

Sakke oli juuri päättänyt Helsingin Stadikalla kahden viikon futisleirinsä, joka oli HJK:n järjestämä. Kurssin lopuksi Sakke sai ensimmäisen mitalinsa ja myös HJK:n peliasun, sillä hän jatkaa futisharrastustaan HJK 04:n joukkueessa.

Kusti ja Sakke maalasivat laavun kauniin ruskeaksi, ja sen lisäksi he avustivat pappaansa ensi vuoden polttopuiden teossa. Kalaakin tuli mato-ongella ihan pataan saakka.

Alakuvassa laavu on nykykunnossaan. Teimme sen edustalle myös laverin sekä edellä jo mainitun tulipesän, jossa on tarkoitus loppukesän tai alkusyksyn aikana valmistaa maineikasta "rosvopaistia". Sehän sopii meille, jotka nimesimme itsemme Kustin ehdotuksesta "Päijänteen Puukottajiksi". Vähän pahalta kuullostava nimi on ymmärrettävä tässä yhteydessä "Päijänteen Veistäjiksi".