Perinteiseen tapaan olimme seuraamassa Veeran ja Espoon Taitoluisteluklubin joulunäytöstä, joka kertoi kauniin sadun Joutsenprinsessan ja prinssin rakkaudesta. Sadussa oli, kuten hyvissä saduissa aina, onnellinen loppu.
Veeran luistelu oli taas askelta valmiimpaa kuin vuosi sitten. Valitettavasti vain HP:n pokkarikamera ei kyennyt taltioimaan hienoja piruetteja, akseleita ynnä muita vaikeita kuvioita. Kameran optiikka pysyi mukana vain silloin kun liike jäällä oli hillytympää.
Veera oli pukeutunut keltaiseen kilpailuasuunsa, jota hänen äitinsä oli täydentänyt perhosen siivillä.
Veeran luistelu oli taas askelta valmiimpaa kuin vuosi sitten. Valitettavasti vain HP:n pokkarikamera ei kyennyt taltioimaan hienoja piruetteja, akseleita ynnä muita vaikeita kuvioita. Kameran optiikka pysyi mukana vain silloin kun liike jäällä oli hillytympää.Veera oli pukeutunut keltaiseen kilpailuasuunsa, jota hänen äitinsä oli täydentänyt perhosen siivillä.Näytöksessä oli mukana useita kymmeniä Espoon Taitoluisteluklubin luistelijoita.
Näytöksen jälkeen Veera tuli tapaamaan tukijoukkojaan. Meitä oli paikalla seitsemän lähiomaista.
Kun yllä olevassa kuvassa salamavalo punasi Veeran silmät, laitan mukaan myös ilman salamaa otetun kuvan.
Veeran päivä Espoon jäähallista oli pitkä (noin 8.00 - 21.00), sillä aamun harjoitusten jälkeen oli kolme kahden tunnin mittaista näytöstä, klo 12, 15 ja 18. Mutta ei hätää: Veera rakastaa lajiaan ja nauttii esiintymisestä.
Näytöksen jälkeen Veera tuli tapaamaan tukijoukkojaan. Meitä oli paikalla seitsemän lähiomaista.Kun yllä olevassa kuvassa salamavalo punasi Veeran silmät, laitan mukaan myös ilman salamaa otetun kuvan.Veeran päivä Espoon jäähallista oli pitkä (noin 8.00 - 21.00), sillä aamun harjoitusten jälkeen oli kolme kahden tunnin mittaista näytöstä, klo 12, 15 ja 18. Mutta ei hätää: Veera rakastaa lajiaan ja nauttii esiintymisestä.
No comments:
Post a Comment