Uusia löytöjä Rivieralta: Osa III/III

Kahden viikon lomalla ehtii käydä myös Marseillessa, joka on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki.Noin 200 kilometrin matkan teimme mukavasti ja nopeasti moottoritietä pitkin bussilla. Perillä odotti ison kaupungin kuhina: tunnelma tässä yli miljoonan asukkaan metropolissa on koko lailla toinen kuin leppoisassa Nizzassa ja muissa Rivieran kaupungeissa. Marseillehan ei enää ole Rivieraa vaan Provencea.
.

Mutta isoistakin kaupungeista löytyy niiden vanha ystävällinen ydin, joka Marseillessa on vanhan sataman alue. Suorastaan ihastuimme, kun näimme komean hallintopalatsin, jossa - lipuista päätellen - suomalaisdelegaatio neuvotteli ranskalaisten kanssa. Aikataulu oli sen verran kireä, ettemme ehtineet selvittää, mistä kaikesta neuvoteltiin.

Nopealla ensiretkellämme katsoimme parhaaksi astua junaan, jonka 1,5 runnin kierros esitteli vanhan sataman parhaat palat.

Korkealle mäelle 1800-luvulla rakennettu katedraali, Notre-Dame de la Garde, on erityisen komea. Kansa kutsuu sitä nimellä Bonne Mére (Hyvä Äiti) kirkontornin huipulla olevan madonna-patsaan mukaan. Kullattu madonna oli aikaisemmin hyvä maamerkki merenkulkijoille.

Monte Criston kreivin vanhaa ystävää kiinnosti Chateau d`If, pieni saari ja sen linnoitus. Sinne Alexandre Dumas sijoitti romaaninsa vankilan, josta tuleva Monte Criston kreivi onnistui pakenemaan. Saari on yllättävän pieni ja sopivasti uintimatkan päässä, siis vankikarkurin kannalta. Saarella oleva pieni linnoitus on muutettu Edmond Dantesin aikaisen1800-luvun puolivälin vankilan asuun. Se tulee olemaan ensi kevään käyntimme kohteena. Emme kuitenkaan mene sinne uimalla vaan pienellä laivalla.

Yllättäen bongasimme satama-aluelta modernia puurakentamista, jollaista emme aikaisemmilla matkoillamme ole tavanneet, pitkänomaisen kongressirakennuksen. Siihenkin jäi lähempi tutustuminen toiseen kertaan. Ovet kyllä olisivat olleet auki.

Rivieran vuoristossa kävimme Biot-nimisessä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa. Uutuuskohde oli tämäkin. Sen vanhin osa oli rakennettu ympyrän muotoon muurien sisälle, kuten tapana keskiajalla oli.

Biot on tunnettu käsityöläisten, varsinkin lasinpuhaltajien kaupunki, jossa on lukemattomia pienia pajoja ja myymälöitä.

Puhallusta on mahdollista seurata suoraan kadulta ikkunan takaa. Tässä valmistuu lasimaljakko.

                                    

Virikkeen Biotin-matkaan saimme Anna-lehdestä. Se julkaisi pari vuotta sitten jutun sikäläisestä vanhasta ravintolasta, jonka ruokia jutun tehnyt kirjoittaja kehui. Omat jänis- ja kala-annoksemme olivat kohtalaisia, mutta sillä tavalla omaleimaisia, että ne oli valmistettu maaseudun tapaan. Olivat hyvin haudutettuja vähän niin kuin meillä vaikkapa Karjalan-paisti.

Kolmantena kohteena esittelen Vencen, keskiaikaisen piispankaupungin, jossa olemme käyneet ennenkin, mutta tällä kerralla löysimme kaksi uutta nähtävyyttä: Marc Chagall vietti viimeiset vuotensa 1949-1985 Vencessä, jossa hän koristeli mm. tuomiokirkon kastekappelin. Kuvassa mosaiikeistä tehty alttaritaulu, joka esittää faaraon tytärtä pelastamassa Moosesta..

Tuomiokirkon pihalla oli iso raamattu, jossa oli mahdollisuus levähtää. Se ei kuitenkaan ole Chagallin käsialaa.

Myös toinen kuuluisuus, Henri Matisse, vietti joitakin aikoja Vencessä. Kuvan rakennuksessa dominikaaninunnat hoitivat pitkään sairastanutta taiteilijaa. Kiitollisena siitä Matisse suunnitteli palmujen alla näkyvän kappelin, joka kuulemma on sisältä erityisen hieno. Se vain ei ollut käydessämme avoinna, joten siinä on hyvä syy tulla Venceen uudelleen.