Nostalgiamatkalla Hämeenlinnassa

Viime torstaina Hämeenlinnan meijerioppilaitos, joka nykyisin on ammattikorkakoulu, vietti 60-vuotisjuhliaan. Sattuneesta syystä Heimopäällikkö oli kutsuttu juhlan pääpuhujaksi, sattuneesta syystä, koska 2010-2011 kirjoitin maitotalousopetuksen historian Meijerskasta agronomiin. Juhla oli mukava ja lämminhenkinen, kuten meijeriväen parissa tapaa olla. Se alkoi Sairion (kaupunginosa Hämeenlinnassa lähellä Aulankoa) päiväkerhon laululla. Tarkoitus epäilemättä oli myös aloittaa meijeriammattilaisten rekrytointi jo varhain. Kilpailu oppilaitosten välillä kun on nykyisin sen verran kovaa.

Esitelmässäni käsittelin sitä, miksi maan ainoa meijerikoulu (pienet meijerikoulut samalla lopetettiin) sijoitettiin juuri Hämeenlinnaan. Ja hyvä niin, sillä onhan maineikas Hämeen kaupunki ihan muuta kuin vaihtoehtoina olleet Salo ja Äänekoski. Keskiaikaisesta linnasta,Aulangon luonnonpuistosta, lyseosta ja kiekkojoukkueista HKP:sta ja Tarmosta jäivät hienot ja pysyvät jäljet oppilaiden mielenmaisemaan.

Puheiden ja juhlamuusikin jälkeen tarjolla oli buffet-ateria ja erilaisia juustoja viineineen.

Koulun oppilaat olivat pystyttäneet pienen historianäyttelyn. Kuvasta näet separaattorin (vasemmalla) ja puisen voikirnun sekä vanhoja meijerikoulujen oppikirjoja.

Nostalgiamatkani toisena kohteena oli vanha kotitaloni noin 400 metrin päässä meijerikoulusta. Molemmat rakennettiin 1950-luvun alussa, meidän talomme pitkälti hartiapankki-menetelmällä ja HP:n isän johdolla. HP taas oli ahkera ja oppivainen hanslankari. Hyvässä kuosissa näyttää talo, joka edustaa aikansa rintamiestalotyyppiä, edelleen olevan, siis 60-vuotiaana.

Alla olevan kuvan ikkunat kertovat, missä HP asui 11-15 -vuotiaana, siis vintillä, ja aloitteli siellä uraansa Hämeenlinnan maineikkaan lyseon oppilaana, maineikkaan siksi, että aikaisemmin siellä olivat opiskelleet mm. Sibelius, Paasikivi ja Eino Leino, ja myöhemmin Irwin Goodman ja Vexi Salmi.