Uusia kohteita II/III: Nykytaiteen museo Mamac

Uuden promenadin päästä löytyi Nizzan oma Guggenheim, modernin ja nykytaiteen museo Mamac. Sen on ollut jo muutaman vuoden valmiina, mutta emme olleet siellä käyneet kun museo ikään kuin peittyi promenadin rakennustyön taakse. Promenadin loppupäässä oleva taideteos sopivasti johdattaa kulkijat museoon.

Mamac on komea ilmestys, ja sen sisääntulo on vaikuttava. Jotain tällaista odotan omalta Guggenheimiltamme. Nizzalaiset uskovat, että museo jo sinällään tuottaa sekä iloa että tuloa, sillä sisäänpääsy oli ilmainen.

Yli 50 vuotta olen ihmetellyt, mihin isäni hieno verenpunainen Renault Dauphine mallia 1957, jolla HP nuorena ajeli mm. tärkeimmät friiuureissunsa, oikein on joutunut. Nizzastahan se löytyi, ja sen verran rutussa, että kelpasi taideteokseksi. Oli varmaan autotallin liukuovi ollut liian alhaalla.

Tällaista kaipuuta vanhaan agraariyhteisöön löytynee useimmista nykytaiteen museoista.

Tässä vasta erityisen kiehtova Madame
.

Tyhjistä Lidl´in vesipulloista joku taiteilija on keksinyt rakentaa ison naisfiguurin laahuksineen.

Nykytaiteessa voi olla vaikutteita myös antiikin ja keskiajan taiteesta.

Tästä maalauksesta pidimme kovasti - yksinkertaista mutta vaikuttavaa.

Tämä taas on mukana kertomassa, miksi HP:kin pitää tärkeänä kuvittaa juttujaan.

Kauniita taideteoksia Nizzasta löytyy myös katujen ja torien varsilta, kuten Apollon patsas. Nyt HP muisti ottaa - toisin kuin Zirenzessä - kuvan pakarapuolelta kaikkien naisten iloksi.

 

Tämänkertainen kuvakertomus päättyy Belgian kuninkaan Albert I:n patsaaseen. Hän oli suuri Nizzan ystävä, ja nizzalaiset puolestaan ovat iloinneet hänestä. Patsaan takana näkyvä hotelli on Albert I, ja vasemmalle vievä katu on myös nimettu Albertin mukaan. A I oli Belgian kuninkaana 1909-1934. Hän sai surmansa harrastaessaan vuorikiipeilyä. A I:n suosio Ranskassa selittyy sillä, että kuningas oli I maailmansodan aikana Belgian armeijan ylipäällikkö, joka johti armeijansa taistelua saksalaisia vastaan rinnallaan ranskalaiset.