Viikonloppuna Espoon Nuottaniemessä

Susanna ja Timo tekivät viikonloppumatkan Berliiniin, jossa Susanna juoksi sunnuntaina maratonin. Juoksu uutisoitiin Suomessakin hyvin, koska kenialainen mestari teki matkan uuden maailmanennätyksen, kaksi minuttia päälle kahden tunnin. Hyvin taittoi taivaltaan myös Susanna, joka ensi kerran alitti neljän tunnin rajan.

Me isovanhemmat vietimme laatuaikaa Kustin ja Sakken kanssa. Pojat tulivat lauantaina Stadiin, jossa lounastimme Bulevardilla. Yöksi Ulla meni Nuottaniemeen, jossa Susannan perhe on asunut puolisen vuotta evakossa putkiremontin takia. Remppa on kuitenkin valmistumassa, ja noin viikon kuluttua he pääsevät muuttamaan takaisin Lapinlahdenkadulle. Kodilta evakkoasuntokin on tuntunut sikäli, että Timo omistaa paritalon puolikkaan yhdessä sisarensa kanssa.

HP otti pitkästä aikaa kuvia myös Saarasta, joka alkaa olla lähellä aikuisuutta. Kovin on erilainen kuin edeltäjänsä Olga-vainaa, rauhallisempi ja käytökseltään hillitympi.

Sunnuntaina Ulla laittoi päivälliseksi paistettua siikaa kera muusin ja salaatin.
 Kuvasta puuttuu Sakke, joka oli matkannut Stadiin erään luokkatoverinsa synttäreihin. Hänen siikafileensä paistettiin sitten myöhemmin illalla.

Paljon on tarjolla Kaivarin Kanuunassa

Merikadulla Kaivopuiston kupeessa on komea vanha kivitalo, jonka kellarikerrokseen on rakennettu iso ja viehättävä kirpputori. Idea on se, että kuka tahansa voi vuokrata sieltä viikoksi myyntipöydän ja tuoda vanhoja tavaroitaan ostettavaksi. Henkilökunta sitten rahastaa ja välittää maksut pöytien vuokraajille.

Ihan selvästi Kaivarin Kanuuna on hittituote, jossa on jatkuvasti - päivästä riippumatta - asiakkaita miltei tungokseen asti.

Susannalla on parhaillaan oma pöytänsä, johon myös Ulla on vienyt omia käyttämättömiksi osoittautuneita tavaroitaan kuten vanhan perintöradion, kynttelikön, käsipainot, vaatteita ynnä muuta.
Päivittäiset tarkistuskäynnit ovat kertoneet, että kauppa on käynyt, mutta joidenkin tuotteiden osalta hintaa on tarkistettava alaspäin.

Ekologisesti tällaiset kirpputorit ovat tietysti hyviä, kun vanha tavara kiertää uusille käyttäjille. Joku toinen taas voisi olla sitä mieltä, että parasta olisi aina ostaa uutta, jotta kansantalous saisi lisää vauhtia.

Kaksi heimoa Kaupunginteatterissa

Viime kauantaina olimme Helsingin  Kaupunginteatterissa katsomassa täkäläistä sovitusta Walt Disneyn Tarzan-musikaalista. Eikä retki ollutkaan turha.

Ensin kokoonnumme Ympyrätalon pizza- ja pastaravintolaan, jossa aterioimme kaikessa rauhassa pari tuntia.

Ympyrätalosta oli sopivan mittainen kävelymatka teatteriin.

Teatterin puistosta löysimme komean monumentin, jossa ei kerrottu sen paremmin tekijää kuin aihettakaan eivätkä satunnaiset ohikulkijatkaan olleet asiaan sen kummemmin vihkiytyneet. Eli nähtäväksi jäi.

Kun teatterissa ei ole lupa ottaa kuvia, ryhmityimme ulkomainosten eteen. Kuten nuorten kasvoista näet, into asiaan oli kova.

Yhden kuvan HP sentään tohti ottaa ennen näytöksen alkua.

Musikaali oli vallan upea. Kaunis ja opettavainen tarina, hyvä musiikki ja erinomaiset laulajat ja näyttelijät, jotka kiipeilivät puissa ja tekivät volttejaan aitojen taitovoimistelijoiden tapaan.

Teatterin jälkeen tulimme spåralla Jääkärinkadulle, jossa nuoret yöpyivät. Illalliseksi meillä oli vihreää teetä ja Ullan leipomia sämpylöitä.

Aamulla linja jatkui, kun Ulla paistoi kahden litran taikinasta kaikkien herkkua eli pikkulettuja. Jokaiselle riitti kymmenittäin, vaikka jonottaakin piti.

Entä se otsikossa mainittu toinen heimo? Se oli se gorillojen klaani, joka kasvatti ja suojeli Tarzania lapsesta aikuisuuteen.

Toukolan muodonmuutokset kesällä 2014

Kesäkuun jutussani kerroin, mitä ongelmia oli parissa vuosikymmenessä ilmaantunut rantasaunaamme. Lupailin myös kertoa, miten kesäpaikkamme remontti on muutenkin edistynyt. Siitäkin taisi olla puhetta, että jatkojuttu olisi ollut jo heinäkuussa. Mutta kuten remonteissa yleensä, aikatauluilla on taipumus venyä, joten lisäinformaatiokin tulee vasta nyt.

Kahdesta seuraavasta kuvasta näet, miten kahden seinän vettyneitä ja osin lahonneita hirsiä korvattiin betoniharkoilla.

Harkkoseinät päällystettiin laudoilla. Kiuas meni luonnollisesti uusiksi, samoin lauteet, lattiat ym.

Saunan eteen rakennettiin iso terassi, lähes 30 neliötä. Sinne  tuotiin huvilan terassilta kaksi korituolia, joissa on mukava istuskella saunan jälkeen ilta-auringossa, jota kestää aina 22-23 asti.

Saunan ja vilpolan lattialaudoista rakentui tilava kasvilava, joka istuu hyvin karuun ympäristöön. Ensimmäistä satoa korjataan kesällä 2015.

Rakennuspuuhissa meillä oli myös talkooväkeä. Susanna halusi maalata saunan ulkopäin.

Saunan terassilta on nyt uudet raput rantalaiturille, jossa HP:n oli mukava viimeistella A.I.Virtasen elämäkerran käsikirjoitusta.

Uuden kiukaan hienoja puolia on lasinen luukku, joka valaisee saunan sisätilat iltahämärässä. Samalla saunavastaava näkee, milloin puita on lisättävä.

 

Kirvesmiehemme teki myös uuden terassin laavun eteen. Enää ei ole putoamisvaaraa, ja tulipesässä on mukava poltella iltanuotiota, paistaa lettuja ja makkaroita sekä valmistaa rosvopaistia.

Alla olevat kuvat on otettu illalla 9. syyskuuta 2014, ja ne ovat varmaan viimeiset tällä erää.