Etelä-Italian lumo III/IV - pieniä perheyrityksiä

Viikkomme ohjelmaan kuului käyntejä pienissä perheyrityksissä, joissa valmistettiin Sorrenton alueen merkkituotteita kuten kuuluisaa limoncelloa, sitruunalikööriä.

 

Tämän pitkään toimineen limoncello-yrityksen vastuu oli juuri siirtynyt isältä tyttärelle (oikealla).

Limonit (eräs sitruunalaji) tuotettiin itse, kun viljelytilaa oli muutama hehtaari, ja huomaa, keskellä Sorrentoa.

Seuraavassa paikassa saimme tutustua siihen, miten mozzarellaa valmistetaan käsityönä keskellä Sorrentoa ja omien lehmien maidosta.

Maria oli juustomestarin nimi. Hän on tehnyt mozzarellaa lähes 20 vuotta, joten taito on hyppysissä.

Käynteihin kuului tietysti tuotteiden maistiaisia yritysten omissa ravintoloissa.

Kolmannen tuotesittelyn saimme pienessä pasta- ja makaroonitehtaassa. Sitä mainostetaan yhtenä harvoista, jossa käsityö on vielä arvossaan.

Yirtyksen markkinointipäällikkö oli vauhdikas herra.

Kierrosten jälkeen oli luonnollisesti varattu aikaa ostoksille.

Etelä-Italian lumo II/IV - Capri

Sorrentosta teimme ensimmäisen retken Caprin saarelle, jonka lumovoimasta oikein laulussakin kerrotaan. Kiehtova päivä meillä olikin. Capri on aikanaan maanjäristyksessä irronnut Italian mantereesta Napolin lahdella. Kuten mantereelta otetusta kuvasta näet, Capri on pienehkö kalliosaari, jossa on alle 20 000 asukasta. Mutta ei hätää, turisteja käy vuosittain varmaan miljoonia, joten talous pyörii.

 

Tämäntapaisia maanjäristyksen jäänteitä (alakuva) on edelleen nähtävissä. Saarella on ollut asutusta jo Rooman suuruuden aikana, muun muassa Augustuksen ja Tiberiuksen ajan raunioitakin löytyy.

Caprin keskusta, jos niin nyt voi sanoa, on sataman seutu, johon meidänkin laivamme Sorrentosta rantautui. Caprin ja Sorrenton väliä on viisi kilometriä.

Caprin suuri poika on Axel Munthe (1857-1949), ruotsalainen lääkäri, joka ihastui Capriin, teki lääkärintöitä mutta muuntautui nopeasti kuuluisaksi kirjailijaksi, jonka teoksia on käännetty useille kielille. Varakas lääkäri/kirjailija rakensi Caprille komean linnamaisen huvila, Villa San Michelen. Se on nykyisin museona, johon mekin saatoimme tutustua.

 

Munthen kuuluisin teos on Huvila meren rannalla, joka ilmestyi 1929 ja suomeksi jo seuraavana vuonna. Kuvassa teoksen alkuperäinen käsikirjoitus ja kirjailijan aurinkolasit.

Munthe keräili kotiinsa arvokkaita menneisyyden jäänteitä. Alla oleva Varo vihaista koiraa -mosaiikki on hankittu Pompeijin kaivauksista.

Aito sfinksi katseli maailmaa huvilan ikkunasta. Kun sen peräpäätä kosketti, saattoi toivoa itselleen jotain mukavaa - mitä, sitä ei ollut lupa muille kertoa.

Matkamme Caprille oli kokopäiväretki, johon sisältyi myös runsaan tunnin kestävä laivamatka karun Caprin ympäri. Pienehkö laiva oli rakennettu erityisesti tätä tarkotusta varten. Ruoka- ja juomapalveluja siinä ei ollut, pieni wc kumminkin.

Parasta nähtävää oli Caprin kallioihin jossakin vaiheessa syntynyt luolasto, johon pienellä veneellä olisi voinut mennä seikkailemaan. Meille riitti luolien ihailu laivasta käsin.

 

Luolat ovat varmaan saaneet alkunsa maanjäristyksessä, ja luulen, että merivesi on niitä sitten tuhansien vuosien aikana muokannut.

Luolien ihastelun jälkeen päivä alkoi mennä jo mailleen. Edessä oli vielä paluu Sorrentoon vähän isommalla laivalla. Matka sujui mukavasti hotellin illallista odotellessa.

Etelä-Italian lumo I/IV - Sorrento

Äskettäin vierailimme Etelä-Italiasssa, tukikohtanamme Sorrento, jonne me ja ryhmämme matkasimme bussilla Rooman lentokentältä. Matkan järjestäjä oli tanskalainen Albatros, joka on runsaan vuoden aikana pyrkinyt voimakkaalla mainonnalla Suomen markkinoille. Tasokkaan ja täsmällisen matkan yhtiö pystyikin järjestämään. Albatrosin matkat, joissa aina on monia kohteita, osaltaan täyttävät sitä aukkoa, jonka Kristina Regina ja Kristina Katarina jätttivät valmismatkojen tarjontaan Suomessa.

Hotellimme oli vanha ja hieno Astoria (****) ihan Sorrenton sydämessä. Sen upeimpia osia oli puutarha, jossa matkan hintaan kuuluneet neljän ruokalajin illalliset tarjoiltiin. Kun oppaamme Virpi edellytti, että joka kerta illastamme eri seurueissa 4-6 -hengen pöydissä, meillä oli tilaisuus viikon aikana tutustua moniin mukaviin ja kiinnostaviin ihmisiin. Alkupalat haettiin buffetista, muut ruokalajit tarjoiltiin pöytiin.

Sorrento oli kaunis vanha kaupunki, jonka historiasta emme mitään isoja löytöjä tehneet. Sen tenho lähti hyvin hallittavasta kokonaisuudesta, viehättävistä pikku ravintoloista, kolmesta erikokoisesta satamasta, paikallisen väestön hillitystä käytöksestä. Eikä turisteissakaan, matkaseurastamme puhumattakaan, ollut moittimista, kuten ei ilmassakaan, jonka lämpötila oli viikkomme aikana 25-30 astetta C.

 

 

Myös Henrik Ibsen (1828-1906) tuli vastaamme. Hän asui Sorrentossa useita vuosia kun kyllästyi siihen, että norjalaiset eivät hänestä tykänneet vaikka kirjojaan lukivatkin. Poikansa varttuessa Ibsen kuitenkin muutti takaisin kotimaahansa koska halusi tämän varttuvan norjalaiseksi.

Matkalla oli mukana myös HP:n vanha tuttava Valion vuosilta, Satu, joka 2000-luvun alussa työskenteli Valion markkinoinnin viestintäpäällikkönä.

Sorrenton oma suuri poika on Torquato Tasso (1544-1595), jesuiittakoulun Napolissa käynyt runoilija, jota sorrentolaiset muistavat monin tavoin.

Jos menet Sorrentoon, ehdottomasta kannattaa käydä Teatro Tassossa, jonka hittituote on Sorrento Musical. Siitä voisin käyttää jopa imelältä maistuvaa epiteettiä "iki-ihana", koska esitys oli tulviltaan 1960-luvun nostalgiaa.

Teatterin hienouksia oli, että ennen esitystä kokoonnuimme teatterin  puutarhaan, jossa meille tarjoiltiin kuohuviinit. Lipun hinnassa tarjoilu ei mielestämme näkynyt. Tällainen sosiaalinen yhdessäolo lienee italialaisille tyypillistä.

Musikaalin esiintyjät olivat erinomaisia tanssijoita ja laulajia. Sellaiset vanhat melodiat kuin O Sole Mio ja Torna a Surriento nostivat tunnelman kattoon. Tasokas musikaali pyrki olemaan ennen kaikkea viihdyttävä, ja sitä se todella oli.

HP:n suosikki oli eturivissä oikealla tanssinut ja laulanut kaunotar.