Tämäntapaisia maanjäristyksen jäänteitä (alakuva) on edelleen nähtävissä. Saarella on ollut asutusta jo Rooman suuruuden aikana, muun muassa Augustuksen ja Tiberiuksen ajan raunioitakin löytyy.
Caprin keskusta, jos niin nyt voi sanoa, on sataman seutu, johon meidänkin laivamme Sorrentosta rantautui. Caprin ja Sorrenton väliä on viisi kilometriä.
Caprin suuri poika on Axel Munthe (1857-1949), ruotsalainen lääkäri, joka ihastui Capriin, teki lääkärintöitä mutta muuntautui nopeasti kuuluisaksi kirjailijaksi, jonka teoksia on käännetty useille kielille. Varakas lääkäri/kirjailija rakensi Caprille komean linnamaisen huvila, Villa San Michelen. Se on nykyisin museona, johon mekin saatoimme tutustua.
Munthen kuuluisin teos on Huvila meren rannalla, joka ilmestyi 1929 ja suomeksi jo seuraavana vuonna. Kuvassa teoksen alkuperäinen käsikirjoitus ja kirjailijan aurinkolasit.
Munthe keräili kotiinsa arvokkaita menneisyyden jäänteitä. Alla oleva Varo vihaista koiraa -mosaiikki on hankittu Pompeijin kaivauksista.
Aito sfinksi katseli maailmaa huvilan ikkunasta. Kun sen peräpäätä kosketti, saattoi toivoa itselleen jotain mukavaa - mitä, sitä ei ollut lupa muille kertoa.
Matkamme Caprille oli kokopäiväretki, johon sisältyi myös runsaan tunnin kestävä laivamatka karun Caprin ympäri. Pienehkö laiva oli rakennettu erityisesti tätä tarkotusta varten. Ruoka- ja juomapalveluja siinä ei ollut, pieni wc kumminkin.
Parasta nähtävää oli Caprin kallioihin jossakin vaiheessa syntynyt luolasto, johon pienellä veneellä olisi voinut mennä seikkailemaan. Meille riitti luolien ihailu laivasta käsin.
Luolat ovat varmaan saaneet alkunsa maanjäristyksessä, ja luulen, että merivesi on niitä sitten tuhansien vuosien aikana muokannut.
Luolien ihastelun jälkeen päivä alkoi mennä jo mailleen. Edessä oli vielä paluu Sorrentoon vähän isommalla laivalla. Matka sujui mukavasti hotellin illallista odotellessa.
No comments:
Post a Comment