Ajankohtaista AIV-tietoa Kainuuseen

Mäntän matkan jälkeen vuorossa oli Kajaani, jossa pidettiin perinteiset Paltaniemi päivät, järjestäjänä Kajaanin Eino Leino -seura. Tunnin mittaisessa AIV-osuudessa vanha opiskelutoveri ja kajaanilainen monitoimiaktiivi Simo haastatteli HP:tä, ja meille kerrottiin, että mukavasti meni. Näin voi päätellä myös siitä, että ensi vuoden kirjapäivien ohjelmaan merkittiin alustavasti jatkokeskustelu, jonka otsikoksi sovittiin AIV ja UKK - kaksi vahvaa miestä pienessä tasavallassa.

Simo teki elämäntyönsä kahden yliopiston hallinnossa (TY ja HY). Nykyisiä eläkepäiviään hän viettää pääosin Kajaanissa.

Paltaniemi päivien päämaja oli Eino Leino -talossa, jossa nimikkokirjailija aikanaan asui ja jota nimikkoseura ylläpitää talkoovoimin.

Päivien ohjelma oli keskitetty komeaan entiseen latoon, Lystinurmeen.

Päivillä HP tapasi myös vanhan luokkatoverinsa Pekan, joka suoritti pääosan elämäntyöstään Kajaanin kauppaoppilaitoksen lehtorina. Meillä oli koulu- ja opiskeluvuosina läheiset suhteet, mistä kertoo se, että olimme toinen toistemme Bestmaneja, Pekka Paimion kirkossa ja HP Kuhmon kirkossa. Kuvassa myös Simon vaimo Pirkko.

Pekka oli muutama vuosi sitten kirjoittanut kirjan (WSOY) siitä, miten matkailupalveluja tulisi tuottaa. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi kauppaoppilaitoksiin ja matkaoppaiden koulutukseen. Kuvassa tietokirjailijat vaihtavat teoksiaan.

Kolmipäiväisen Kainuun visiittimme tukikohta oli Simon ja Pirkon kesähuvila Lontta, jossa saimme erinomaista palvelua. Lontta sijaitsee Sotkamossa Nuasjärven rannalla. Upea hirsilinna on1900-luvun alkuvuosilta. Nuasjärvi puolestaan tunnetaan koko valtakunnassa, koska Talvivaara rakentaa sinne jätevesiensä purkuputkea.

 

Simo sai AIV-kirjan jo julkistamistilausuudessa 15. tammikuuta. Edellä mainittu keskustelu osoitti, että hän oli kirjan tarkkaan lukenut, jopa niin tarkkaan, että hän on huvilallaan siirtynyt biologiseen typensidontaan, joka oli nobelistin mieliteemoja 1920-luvulta aina 1950-luvun lopulle. Virtanen osoitti, että palkokasveilla oli verraton kyky sitoa ilmassa olevaa typpeä juurinystyröidensä avulla maaperään, jolloin keinolannoittaminen oli tarpeetonta.