Pientä muodonmuutosta mökkimiljöössä

Kesämökkeilyn perusideoita on - ainakin meilläpäin - että joka vuosi keksitään jotakin uutta, jotta tekemistä riittää ja mieli pysyisi valoisana. Kuluneen kesän uutuuksia olivat laavun tulipesä/rosvopaistiuuni, josta HP onkin jo kertonut. Toinen projekti oli sisätilojen mööbleeraus, josta tämä juttu kertoo.

Takka- ja olohuone sai uuden koivurunkoisen makuusohvan, jonka valmistaja on Kiteen huonekalutehdas. Harmi vain, että kokonaisuuteen kuuluneiden nojatuolien valmistus oli viime vuonna lopetettu. Ostajat olivat pitäneet niitä kalliina, kun hinta esim. rottinkituoliin verrattuna oli kaksin-, kolminkertainen.

Ei muuta kuin tuumasta toiseen - vanhoille nojatuoleille, jotka ovat todella mukavat istua, piti siis tehdä jotakin. Ulla maalasi niiden puuosat valkoiseksi, samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten maalasi pöydät ja ruokapöydän tuolit.

Marimekon myymälästä Jyväskylässä löytyi kokonaisuuteen sopivaa Maija Isolan suunnittelemaa kangasta, jonka vanha verhoilijamme Pekka Ranni laittoi paikalleen. Tämä oli 35 vuoden aikana kolmas kerta, kun Pekka päällysti samat nojatuolimme. Marimekon kangas on vuodelta 2003, nimeltään Tuuli, ja se sopii hyvin mökkimaisemaamme.

Huomaa puiden oksilla istuvat linnut, joita meillä on ilonamme vuosi vuodelta yhä enemmän, ja vastaavasti kärpäsiä ja hyttysiä on tuskin lainkaan. Tänä kesänäkin oli varsin tavallista, että lähipuissa istui toistakymmentä pikkulintua, talitiaisia ja kirjosieppoja, ja vähän kauempana näkyi lokkeja, joutsenia ja sorsia. Lisäksi tontillamme pesii Pikkutikka, arka lintu, joka tänä kesänä ilmaantui parikin kertaa pihapiiriimme.

Takkahuoneen vanha makuusohva sai sijansa vierashuoneestamme Vauvalasta. Sieltä HP purki nukkumasijat ja vuodevaatelaatikot, joiden tarveaineet oli höylätty vanhan saunan lauteista. Vauvalahan on rakennettu entiseen saunaan ja saunakamariin. Väliseinä vain on sahattu moottorisahalla pois.

Vähän ankealta näyttää vanha sohva uuteen verrattuna.

Prinsessamme pääsi ripille

Veeran konfirmaatiotilaisuus oli lauantaina 13. elokuuta Tapiolan kirkossa. Heimomme oli paikalla täysilukuisesti, ja lisäksi muita lähisukulaisia ja ystäviä.

Tilaisuuden pääpappi, joka tuurasi varsinaista rippipappia, piti koskettavan puheen, joka ei lainkaan tuntunut saarnalta. Luulen, että nuoret saivat siitä kosolti pohdittavaa.

Myös kummit, Veeralla Niina ja Mika, oli kutsuttu alttarille siunaamaan nuoria.

Hienon tilaisuuden päätteeksi myös meillä vierailla oli mahdollisuus osallistua ehtoolliselle.

Kirkosta ajoimme Satun ja Juhan perheen uuteen kotiin Espoon Nuottalahdessa. Rakennus oli vielä joiltakin osin viimeistelyvaiheessa, mutta se ei meitä haitannut. Onnittelut vaan isosta urakasta.

Veera, jota HP on aina kutsunut Prinsessaksi, pystyy jo säteilevällä olemuksellaan luomaan iloa ja valoa ympärilleen.

Tapansa mukaan HP avasi muistojen bulevardiaan ja kertoi kokemuksistaan Veerasta ja Veeran kanssa.

Ulla puolestaan kertoi herkän tarinan siitä, miten Veera oli hänen äitinsä Kaijan hautajaisissa 11-vuotiaana lukenut alttarilta  Eeva Kilven runon isoäideistä, jotka kuolemansa jälkeen muuttuvat kukiksi, puiksi ja pensaiksi ja jotka haudan takaa ojentavat suojelevat kätensä lastenlastensa turvaksi.

Erittäin hienon ja runsaan juhla-aterian, josta vastasivat Veeran vanhemmat, täydennykseksi Ulla oli taiteillut monikerroksisen juustokakun. Marja-Leena puolestaan oli tuonut pöytään kahvileivät.

Isovanhemmille oli varattu oma pöytä, jossa saatoimme rauhassa keskustella ja onnitella toisiamme lastenlapsemme varttumisesta.

Jostain syystä miehillä on tapana kokoontua aterialle - silloin kun paikat ovat vapaasti valittavissa - keittiön/ruokasalin pöydän ääreen.

Tässä kuvassa poseeraavat juhlien hoikat nuoret miehet Kusti, Jussi ja Otto.

HP:n prinsessoja kahdessa polvessa. Vasemmalla Veeran täti Susanna.

Siinä vaiheessa kun oli siirrytty jälkiruokiin ja kakkuihin, paikalle tuli joukko Veeran koulu- ja urheiluystäviä.

Vielä kerran onnea Prinsessalle, ja kiitos että saimme olla mukana. Kiitokset myös Veeran vanhemmille.
Ps. Eikä se ilta ihan tähän päättynyt, sillä Sakke ja Jaakko halusivat tulla Jääkärinkadulle yökylään ja syömään aamiaiseksi mamman paistamia pikkulettuja.

Kesän 2016 kronikkaa - ystävien tapaamisia

Mökkikauden keskeistä sisältöä on se, että saa tavata lähimpiä sukulaisia ja ystäviä sekä omalla mökillä että muualle kutsuttuna. Kesäkuun alun ensimmäisistä vieraista - Veerasta, Minnistä ja Sakkesta - HP ehti jo kertoakin, kuten myös Kustin 18-vuotisjuhlista. Siitä tarina jatkuu seuraavasti:

Juhannuksena saimme vieraiksemme Satun, Juhan, Veeran ja Jaakon. Aaton päivällinen noudatti seuraavaa kaavaa: Alkuun oli tarjolla herkullista silliä venäläiseen tapaan (Ulla bravuureita).

Sillin jälkeen Juha keskittyi grillaamaan siankylkeä, eikä senkään maussa ollut moittimista.

Jälkiruoaksi oli tarjolla mansikoita ja vesimelonia.

Iltamyöhää istuttiin tulilla ja juteltiin mukavia.

Juhannuspäivän lounaalla tarjoilimme grillinyyttejä, joiden valmistuksen olimme oppineet kesällä 2015 Pirkon ja Simon mökillä Kajaanissa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla piipahdimme Suomen Tietokirjailijat ry:n järjestämässä seminaarissa Sastamalassa, jossa muutama tietokirjailija, kuten kuvan Maarit Tyrkkö, kertoivat uusimmista töistään. Seminaarin päätösillallinen tarjottiin Ellivuoren rantamaisemissa.

Heinäkuun alussa olimme HP:n ystävän Riston 70-vuotispäivällisillä Jyväskylän klubilla, jonne oli kutsuttu salintäydeltä Riston sukulaisia ja ystäviä. Risto ja HP muistelivat puheissaan yhteisiä kokemuksiaan kuten sitä, miten helmikuussa 1989 vastasimme Kokkolassa kahden viikon ajan maakuntalehti Keskipohjanmaan toimittamisesta opiskelijavoimin, HP päätoimittajana ja Risto pääkirjoitustoimittajana. Hyviä lehtiä teimme.

HP:n lankoveli Pena tuli mökillemme heti seuraavana päivänä ja oli perin tyytyväinen uuteen autoonsa, neliveto Hiaceen, jonka hän vei Kemijärvelle kalastus-, metsästys- ja metsänhoitoautokseen. Yhdessä juhlimme mukavasti jälkikäteen HP:n 75-vuotista taivalta. Lahjaksi Pena toi Fiskarsin kirvessarjan pienimmän version, joka HP:ltä vielä puuttui ja joka kooltaan on hyvin ikään sopiva ja käyttökelpoinen esim. laavulla. Fiskarsin kirveethän ovat maailman parhaita, ja niillä on ikuinen takuu, siis varsi ei katkea eikä terä irtoa.

Jokunen päivä Penan jälkeen vieraiksi tulivat Johanna ja Heikki, jotka onnittelivat HP:tä laadukkaalla shampanjalla.

Ja tästä taas muutaman päivän päästä, kun lähestyttiin heinäkuun puoliväliä, vieraiksi tulivat Merja ja Heikki. Meillä oli monia mukavia muistoja. Merja muistutti siitä, että mökkitapaamisillamme oli jo kahden vuosikymmenen historia, nykyisin niin, että vuorovuosin vierailemme toistemme mökeillä.

Tässä välissä tuli lähetys Tyrnävältä, josta HP oli tilannut laavulle komean tulipesän, jonka pohjalla oli uuni rosvopaistin tekoon. Huomatkaa paikallisen sepän innovaatio: vanhasta kuorma-auton vanteesta oli tehty tulipesän ydin. Miten pesä käytännössä toimii, siitä tämän jutun loppupuolella.

Uutta tulisijaa varten piti vanha tulisija purkaa, mutta paikka ja perusta säilyivät ennallaan.

Marja-Leena ja Pekka järjestivät perinteisen kesätapaamisen kesäpaikassaan Hankasalmella. Söimme Pekan savustamaa mainiota lohta.

Jälkiruokaa täytyy erikseen alleviivata. Marja-Leena oli leiponut komean nimipäiväkakun Jaakolle.

Elokuun alun perinteisiä tapauksia olivat rapukestit Ritvan ja Ilkan kesämökillä Kuopion Karttulassa. Tällä kertaa komea pöytä oli katettu vilpolaan. Ravut Ritva oli aamulla käynyt ostamassa Kuopion torilta, joka tunnetusti on Suomen parhaita
.

Ensin tutut alkurituaalit ja sitten nauttimaan.

Samaan aikaan kun olimme Karttulassa, Korpilahden mökille saapuivat Susanna ja Timo. He sytyttivät tulen uuteen tulipesään. Kun nuotio oli palanut noin kolme tuntia, HP saapui paikalle ja otti tulivastuun Susannalta. Järjestyshän on se, että ensin tulta poltetaan neljä tuntia, jolloin paistinuuni ja tulipesä (huomaa ympäröivät kivet) kuumenevat. Sen jälkeen paisti, joka on kääritty leivinpaperiin, alumiinifolioon ja märkään sanomalehteen, laitetaan tulikuumaan uniin ja tulta poltetaan toiset neljä tuntia.

Kun kahdeksan tuntia oli kulunut, paisti (1,4 kiloa karitsaa) otettiin uunissa. Tässä vaiheessa vastuu paistista siirtyi Timolle, joka ensin oli hakenut Sakken Lahdesta, missä tämä oli viettänyt muutaman päivän ystäviensä vanhempien mökillä.

Ulla leikkasi paistin, joka oli mureaa ja maukasta. Siitä riitti syömistä pariksikin päiväksi.

Myöhemmin illalla kokoonnuimme tulille. Sakke paistoi vaahtokarkkeja ja me vanhemmat nautimme Susannan Espanjasta tuomaa jälkiruokaviiniä. Ihan muuten vain viihtyi Saara, kuten mäyräkoirilla on tapana. Niiden suurin nautintohan on se, että ne saavat olla ihmisten seurassa.

Viimeiset vieraat - ennen kuin lähdimme Helsinkiin Veeran rippijuhliin - olivat ystävämme Kokkolasta, Marja ja Matti. Tätä tapaamista ei sää suosinut, sillä tuuli niin kovaa, että esim. lohi piti paistaa sisällä uunissa eikä laavulle ollut asiaa. Mutta muuten oli kyllä mukavaa kun päivitimme kuulumiset ja muistelimme menneitä.

Kulkuvälineenä heillä oli Marjan uusi auto, joka oli väriltään Botticellin sininen. HP laittaa kuvan siksi, että auto oli merkiltään Citroen, joka nykyisin on myös HP:n suosikki.