Kesän 2016 kronikkaa - ystävien tapaamisia

Mökkikauden keskeistä sisältöä on se, että saa tavata lähimpiä sukulaisia ja ystäviä sekä omalla mökillä että muualle kutsuttuna. Kesäkuun alun ensimmäisistä vieraista - Veerasta, Minnistä ja Sakkesta - HP ehti jo kertoakin, kuten myös Kustin 18-vuotisjuhlista. Siitä tarina jatkuu seuraavasti:

Juhannuksena saimme vieraiksemme Satun, Juhan, Veeran ja Jaakon. Aaton päivällinen noudatti seuraavaa kaavaa: Alkuun oli tarjolla herkullista silliä venäläiseen tapaan (Ulla bravuureita).

Sillin jälkeen Juha keskittyi grillaamaan siankylkeä, eikä senkään maussa ollut moittimista.

Jälkiruoaksi oli tarjolla mansikoita ja vesimelonia.

Iltamyöhää istuttiin tulilla ja juteltiin mukavia.

Juhannuspäivän lounaalla tarjoilimme grillinyyttejä, joiden valmistuksen olimme oppineet kesällä 2015 Pirkon ja Simon mökillä Kajaanissa.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla piipahdimme Suomen Tietokirjailijat ry:n järjestämässä seminaarissa Sastamalassa, jossa muutama tietokirjailija, kuten kuvan Maarit Tyrkkö, kertoivat uusimmista töistään. Seminaarin päätösillallinen tarjottiin Ellivuoren rantamaisemissa.

Heinäkuun alussa olimme HP:n ystävän Riston 70-vuotispäivällisillä Jyväskylän klubilla, jonne oli kutsuttu salintäydeltä Riston sukulaisia ja ystäviä. Risto ja HP muistelivat puheissaan yhteisiä kokemuksiaan kuten sitä, miten helmikuussa 1989 vastasimme Kokkolassa kahden viikon ajan maakuntalehti Keskipohjanmaan toimittamisesta opiskelijavoimin, HP päätoimittajana ja Risto pääkirjoitustoimittajana. Hyviä lehtiä teimme.

HP:n lankoveli Pena tuli mökillemme heti seuraavana päivänä ja oli perin tyytyväinen uuteen autoonsa, neliveto Hiaceen, jonka hän vei Kemijärvelle kalastus-, metsästys- ja metsänhoitoautokseen. Yhdessä juhlimme mukavasti jälkikäteen HP:n 75-vuotista taivalta. Lahjaksi Pena toi Fiskarsin kirvessarjan pienimmän version, joka HP:ltä vielä puuttui ja joka kooltaan on hyvin ikään sopiva ja käyttökelpoinen esim. laavulla. Fiskarsin kirveethän ovat maailman parhaita, ja niillä on ikuinen takuu, siis varsi ei katkea eikä terä irtoa.

Jokunen päivä Penan jälkeen vieraiksi tulivat Johanna ja Heikki, jotka onnittelivat HP:tä laadukkaalla shampanjalla.

Ja tästä taas muutaman päivän päästä, kun lähestyttiin heinäkuun puoliväliä, vieraiksi tulivat Merja ja Heikki. Meillä oli monia mukavia muistoja. Merja muistutti siitä, että mökkitapaamisillamme oli jo kahden vuosikymmenen historia, nykyisin niin, että vuorovuosin vierailemme toistemme mökeillä.

Tässä välissä tuli lähetys Tyrnävältä, josta HP oli tilannut laavulle komean tulipesän, jonka pohjalla oli uuni rosvopaistin tekoon. Huomatkaa paikallisen sepän innovaatio: vanhasta kuorma-auton vanteesta oli tehty tulipesän ydin. Miten pesä käytännössä toimii, siitä tämän jutun loppupuolella.

Uutta tulisijaa varten piti vanha tulisija purkaa, mutta paikka ja perusta säilyivät ennallaan.

Marja-Leena ja Pekka järjestivät perinteisen kesätapaamisen kesäpaikassaan Hankasalmella. Söimme Pekan savustamaa mainiota lohta.

Jälkiruokaa täytyy erikseen alleviivata. Marja-Leena oli leiponut komean nimipäiväkakun Jaakolle.

Elokuun alun perinteisiä tapauksia olivat rapukestit Ritvan ja Ilkan kesämökillä Kuopion Karttulassa. Tällä kertaa komea pöytä oli katettu vilpolaan. Ravut Ritva oli aamulla käynyt ostamassa Kuopion torilta, joka tunnetusti on Suomen parhaita
.

Ensin tutut alkurituaalit ja sitten nauttimaan.

Samaan aikaan kun olimme Karttulassa, Korpilahden mökille saapuivat Susanna ja Timo. He sytyttivät tulen uuteen tulipesään. Kun nuotio oli palanut noin kolme tuntia, HP saapui paikalle ja otti tulivastuun Susannalta. Järjestyshän on se, että ensin tulta poltetaan neljä tuntia, jolloin paistinuuni ja tulipesä (huomaa ympäröivät kivet) kuumenevat. Sen jälkeen paisti, joka on kääritty leivinpaperiin, alumiinifolioon ja märkään sanomalehteen, laitetaan tulikuumaan uniin ja tulta poltetaan toiset neljä tuntia.

Kun kahdeksan tuntia oli kulunut, paisti (1,4 kiloa karitsaa) otettiin uunissa. Tässä vaiheessa vastuu paistista siirtyi Timolle, joka ensin oli hakenut Sakken Lahdesta, missä tämä oli viettänyt muutaman päivän ystäviensä vanhempien mökillä.

Ulla leikkasi paistin, joka oli mureaa ja maukasta. Siitä riitti syömistä pariksikin päiväksi.

Myöhemmin illalla kokoonnuimme tulille. Sakke paistoi vaahtokarkkeja ja me vanhemmat nautimme Susannan Espanjasta tuomaa jälkiruokaviiniä. Ihan muuten vain viihtyi Saara, kuten mäyräkoirilla on tapana. Niiden suurin nautintohan on se, että ne saavat olla ihmisten seurassa.

Viimeiset vieraat - ennen kuin lähdimme Helsinkiin Veeran rippijuhliin - olivat ystävämme Kokkolasta, Marja ja Matti. Tätä tapaamista ei sää suosinut, sillä tuuli niin kovaa, että esim. lohi piti paistaa sisällä uunissa eikä laavulle ollut asiaa. Mutta muuten oli kyllä mukavaa kun päivitimme kuulumiset ja muistelimme menneitä.

Kulkuvälineenä heillä oli Marjan uusi auto, joka oli väriltään Botticellin sininen. HP laittaa kuvan siksi, että auto oli merkiltään Citroen, joka nykyisin on myös HP:n suosikki.