Prinsessamme pääsi ripille

Veeran konfirmaatiotilaisuus oli lauantaina 13. elokuuta Tapiolan kirkossa. Heimomme oli paikalla täysilukuisesti, ja lisäksi muita lähisukulaisia ja ystäviä.

Tilaisuuden pääpappi, joka tuurasi varsinaista rippipappia, piti koskettavan puheen, joka ei lainkaan tuntunut saarnalta. Luulen, että nuoret saivat siitä kosolti pohdittavaa.

Myös kummit, Veeralla Niina ja Mika, oli kutsuttu alttarille siunaamaan nuoria.

Hienon tilaisuuden päätteeksi myös meillä vierailla oli mahdollisuus osallistua ehtoolliselle.

Kirkosta ajoimme Satun ja Juhan perheen uuteen kotiin Espoon Nuottalahdessa. Rakennus oli vielä joiltakin osin viimeistelyvaiheessa, mutta se ei meitä haitannut. Onnittelut vaan isosta urakasta.

Veera, jota HP on aina kutsunut Prinsessaksi, pystyy jo säteilevällä olemuksellaan luomaan iloa ja valoa ympärilleen.

Tapansa mukaan HP avasi muistojen bulevardiaan ja kertoi kokemuksistaan Veerasta ja Veeran kanssa.

Ulla puolestaan kertoi herkän tarinan siitä, miten Veera oli hänen äitinsä Kaijan hautajaisissa 11-vuotiaana lukenut alttarilta  Eeva Kilven runon isoäideistä, jotka kuolemansa jälkeen muuttuvat kukiksi, puiksi ja pensaiksi ja jotka haudan takaa ojentavat suojelevat kätensä lastenlastensa turvaksi.

Erittäin hienon ja runsaan juhla-aterian, josta vastasivat Veeran vanhemmat, täydennykseksi Ulla oli taiteillut monikerroksisen juustokakun. Marja-Leena puolestaan oli tuonut pöytään kahvileivät.

Isovanhemmille oli varattu oma pöytä, jossa saatoimme rauhassa keskustella ja onnitella toisiamme lastenlapsemme varttumisesta.

Jostain syystä miehillä on tapana kokoontua aterialle - silloin kun paikat ovat vapaasti valittavissa - keittiön/ruokasalin pöydän ääreen.

Tässä kuvassa poseeraavat juhlien hoikat nuoret miehet Kusti, Jussi ja Otto.

HP:n prinsessoja kahdessa polvessa. Vasemmalla Veeran täti Susanna.

Siinä vaiheessa kun oli siirrytty jälkiruokiin ja kakkuihin, paikalle tuli joukko Veeran koulu- ja urheiluystäviä.

Vielä kerran onnea Prinsessalle, ja kiitos että saimme olla mukana. Kiitokset myös Veeran vanhemmille.
Ps. Eikä se ilta ihan tähän päättynyt, sillä Sakke ja Jaakko halusivat tulla Jääkärinkadulle yökylään ja syömään aamiaiseksi mamman paistamia pikkulettuja.