Mission matkassa III/III: Kaksi vallanpitäjää

Kahdessa edellisessä jutussa HP kertoi Viron aatelisista. Heidän vahvin tukijansa oli Saksalainen ritarikunta, jonka jäseniä myös monet kartanonherrat olivat. Ritarikunta vastasi alueen puolustuksesta, pakanoiden käännyttämisestä ja osallistui myös Pyhään maahan tehtyihin ristiretkiin. Kävimme ritarikunnan keskiaikaisessa Rakveren linnassa.

Tässä kokeilemme puisia häpeävaljaita. Ne olivat kuolemaa hieman lievempi rangaistus.

Myös Mustaa ruutia valmistimme, ja hyvin pamahti. Ruuti tehtiin linnassa ja sitä käytettiin mm. tykkien ja muskettien räjähdysaineena.

Kuten kaikissa vanhoissa linnoissa, myös Rakveressa oli kauhujen kammio.

Lopuksi oli mahdollisuus pukeutua linnan valtiaiden juhla-asuihin.

Sillamäen kaupunki oli kiintoisa kokemus. Se perustettiin Stalinin aikana ja siellä sai asua vain luotettavia kansalaisia, niitä joiden äidinkieli oli venäjä. Kaupunki oli myös suljettu, koska sinne oli perustettu uraanirikastamo. Neuvostoliiton romahdettua Viro itsenäistyi ja myös Sillamäe avautui 1991.

Kaupungin komeimpia rakennuksia on klassisen kaunis teatteri- ja kulttuuritalo. Se hohkasi arvovaltaa niin ulkoa kuin sisältä.

Isä Aurinkoinen oli aikanaan paraatipaikalla, mutta nyttemmin siirretty museoon. Stalin (kuoli 1953) ei Sillamäessä koskaan ehtinyt käydä, mutta muita pomoja kyllä, kuten Berija, joka oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin päällikkö. Hänet teloitettiin heti Stalinin kuoltua.

Meidänkin joukosta löytyi Stalinin näköinen mies.

Nämä komeat rappuset johtavat Suomenlahden rantaan.

Kuvan kirkko ei olekaan kirkko vaan Sillamäen kaupungintalo. Se on kuvattu Voiton aukiolta, joita löytyi jokaisesta neuvostokaupungista.

Tämä kuva on otettu bussin ikkunasta ja on siksi vähän epätarkka. Se kertoo Sillamäen arkkitehtuurista, pienistä kaupunkitaloista, joita Stalinin aikana rakennettiin. Näitä taloja nyt saneerataan ja kauniita niistä tulee. Kuvan talo odottaa vielä vuoroaan.

Sillamäen asukkaat, jotka edelleen ovat pääosin venäläisiä, asuvat melkein kaikki kerrostaloissa, ovat tyytyväisiä oloihinsa, mitä nyt vähän neuvostoajan varmuutta kaipaavat. Omakotitaloja on ainoastaan 17. Tässä niistä komein.

Lopuksi kiitos matkan järjestäjille Helsinki Missiolle ja Hansa Travelin Virvelle sekä matkakumppaneille. Jos ensi syksyksi aiottu matka Narvaan ja sieltä edelleen kohti Tarttoa toteutuu, olemme varmuudella mukana.