HP:n syystehtäviin kuuluu mm. laavun puhdistus kesän jäljiltä. Siinä sivussa hän teki grillilounaan kahdelle: neljä ryynimakkaraa ja kaksi maissintähkää. Makoisaa oli ja epäilemättä myös terveellistä. Eikä sitten muuta kuin odottelemaan ensi kesää.
Tuesday, September 26, 2017
Neljä ryynimakkaraa grillissä
HP:n syystehtäviin kuuluu mm. laavun puhdistus kesän jäljiltä. Siinä sivussa hän teki grillilounaan kahdelle: neljä ryynimakkaraa ja kaksi maissintähkää. Makoisaa oli ja epäilemättä myös terveellistä. Eikä sitten muuta kuin odottelemaan ensi kesää.
Saturday, September 23, 2017
Kävelyllä löytyi Design-liike nimeltä TRE
Ulla sai houkuteltua HP:n asematorille, jossa oli koko viikon ollut eksoottista kuhinaa, kun eri maista tulleet kauppiaat myivät tuotteitaan. Oli monenlaisia herkkutuotteita, ja varsinkin Street Food -tarjonta oli runsasta.
Väkeä oli runsaasti, ainakin näin lauantaina.
HP ja Ulla nauttivat kevyen lounaan japanilaisten tiskiltä.
Asematorilta kävelimme kohti Aleksia ja poikkesimme Design-liikkeeseen, nimeltään TRE. Nimi tarkoittanee yrityksen taustalla olevaan ryhmää. TRE toimii myös Helsingin lentoasemalla ja sen tuotteita voi ostaa myös netistä.
Liikkeessä tapasimme Kustin naisystävän Kiaran, joka opintojensa ohessa, lähinnä viikonloppuisin, työskentelee TRE:ssä. Yrityksen johtaja on hänen tätinsä Tanja. Kun Kiara opiskelee ammattikorkeakoulussa Clobal Business and Management -ohjelmassa, on varsin todennäköistä, että hän jossain vaiheessa työskentelee myös ulkomailla, jonne TRE on orientoitumassa. Kiarahan on syntyjään suomalais-italialais-amerikkalainen, joten kieli- tai ´kulttuuriesteitä ei ole.
Ulla, joka on suomalaisen designen ystävä, osti liikkeestä mustan puseron.
Väkeä oli runsaasti, ainakin näin lauantaina.
HP ja Ulla nauttivat kevyen lounaan japanilaisten tiskiltä.
Asematorilta kävelimme kohti Aleksia ja poikkesimme Design-liikkeeseen, nimeltään TRE. Nimi tarkoittanee yrityksen taustalla olevaan ryhmää. TRE toimii myös Helsingin lentoasemalla ja sen tuotteita voi ostaa myös netistä.
Liikkeessä tapasimme Kustin naisystävän Kiaran, joka opintojensa ohessa, lähinnä viikonloppuisin, työskentelee TRE:ssä. Yrityksen johtaja on hänen tätinsä Tanja. Kun Kiara opiskelee ammattikorkeakoulussa Clobal Business and Management -ohjelmassa, on varsin todennäköistä, että hän jossain vaiheessa työskentelee myös ulkomailla, jonne TRE on orientoitumassa. Kiarahan on syntyjään suomalais-italialais-amerikkalainen, joten kieli- tai ´kulttuuriesteitä ei ole.
Ulla, joka on suomalaisen designen ystävä, osti liikkeestä mustan puseron.
Thursday, September 14, 2017
Sotasaappaan jäljillä Kuurinmaalla
Kuten HP edellisessä jutussaan mainitsi, hän teki viiden päivän opintomatkan Kuurinmaalle Latviaan. Mukana oli jokunen entinen oppilas (ennen vuotta 1980) ja muuten historiaa Turussa opiskelleita. Kaikkiaan meitä oli matkassa täysi bussillinen eli nelisen kymmentä. Useimmat olivat jo eläkkeellä, mutta oli matkassa myös nuorempia. Matkalaiset olivat Turun Historiallisen Yhdistyksen jäseniä. Vaikka HP on viimeksi ollut yhdistyksessä mukana vuonna 1980, jälleennäkeminen oli iloisen rento.
Seuraavassa kuvassa on se laitos, josta Suomen aina valpas media on tehnyt juttuja enemmän kuin mistään muusta asiasta Latviassa. Siis paikasta, jossa alkoholi on vielä halvempaa kuin rajan takana Virossa.
Toinen kuva on hotellin parvekkeelta otettu kuva Väinäjoen rannalta.
Se miksi HP lähti tälle matkalle, oli matkan teema, Kuurinmaan sotahistoria, jossa suomalaisilla jääkäreillä oli oma osuutensa. Näitä suomalaisten asuttamia kasarmeja oli keskellä Libauta, joka nykyisin on Liepaja.
THY:n matkat ovat usein bussimatkoja, ja sillä tavalla hienosti järjestettyjä, että automatkalla on ohjelmassa puolen tunnin esitelmiä, jotka liittyvät matkan ja kohteen teemaan. Nyt sotahistoria oli ykkösaiheena mutta kuulimme hienoja esityksiä myös kulttuurista. Kaikkiaan esitelmiä oli kymmenen. HP puhui aiheesta von der Goltz ja Kuurinmaa vuonna 1919. Ensi vuonna matka tehtäneen Upsalaan, ja silloin HP puhunee aiheesta Nobel-palkinnot: miten niistä päätetään ja miten suomalaiset ovat kisassa pärjänneet.
Tässä on kirkko, jonne jääkärit menivät sunnuntaisin
Ja tässä heidän harjoituskenttänsä kasarmien vieressä. Nykyisin kenttä on pinnoitettu uudelleen ja sinne on rakennettu myös suihkulähteitä.
Bussin ikkunasta otetussa kuvassa näkyy osin Stalinin pyramidi, joita Isä Aurinkoinen lahjoitti kaikkiin satelliittimaihinsa. Nykyisin tornissa toimii yliopisto.
Tätä punasotilaan patsasta ei ole haluttu viedä varastoon, sillä hän on paikallista syntyperää.
Tällaiset varttuneen väen matkat on järjestetty tasokkaasti. Kuvassa muuan lounaspaikka.
Jostain syystä lehmät ovat Kuurinmaalla muotia. Niistä tehtyjä taideteoksia näkyi runsaanlaisesti.
Kissa tietysti kuuluu asiaan näissä HP:n matkaraporteissa.
Tämä talo lienee jo useamman sata vuotta vanha, saksalaiseen Hansa-tyyliin rakennettu.
Kaikki tietävät, että Kuurinmaa niin kuin koko Baltia on tasaista aluetta. Tällä Rumban putouksella ei ole paljonkaan korkeutta mutta jonkin verran leveyttä.
Seuraavat kaksi kuvaa on otettu Liiviläisten talosta Mazirben kylässä. Talo on suomalaista funkkista, arkkitehtinä Erkki Huttunen, joka tunnetaan töistään SOK-järjestössä. Liiviläiset ovat sikäli kuolleet sukupuuttoon, ettei kukaan enää puhu heidän kieltään muuta kuin opiskeltuna.
Tässä puusta veistetyssä patsaassa kerrotaan, miten Suomen ja Latvian presidentit, Ahtisaari ja Ulmanis, vierailivat paikalla, kun liiviläisten kulttuuria muisteltiin.
Jossain välissä yhdistyksen puheenjohtaja tarjosi matkalaisille lasillisen, joka Suomen juhlavuoden kunniaksi oli Jaloviinaa eikä esimerkiksi Riga Balsamia.
Seuraavassa kuvassa on se laitos, josta Suomen aina valpas media on tehnyt juttuja enemmän kuin mistään muusta asiasta Latviassa. Siis paikasta, jossa alkoholi on vielä halvempaa kuin rajan takana Virossa.
Toinen kuva on hotellin parvekkeelta otettu kuva Väinäjoen rannalta.
Se miksi HP lähti tälle matkalle, oli matkan teema, Kuurinmaan sotahistoria, jossa suomalaisilla jääkäreillä oli oma osuutensa. Näitä suomalaisten asuttamia kasarmeja oli keskellä Libauta, joka nykyisin on Liepaja.
THY:n matkat ovat usein bussimatkoja, ja sillä tavalla hienosti järjestettyjä, että automatkalla on ohjelmassa puolen tunnin esitelmiä, jotka liittyvät matkan ja kohteen teemaan. Nyt sotahistoria oli ykkösaiheena mutta kuulimme hienoja esityksiä myös kulttuurista. Kaikkiaan esitelmiä oli kymmenen. HP puhui aiheesta von der Goltz ja Kuurinmaa vuonna 1919. Ensi vuonna matka tehtäneen Upsalaan, ja silloin HP puhunee aiheesta Nobel-palkinnot: miten niistä päätetään ja miten suomalaiset ovat kisassa pärjänneet.
Tässä on kirkko, jonne jääkärit menivät sunnuntaisin
Ja tässä heidän harjoituskenttänsä kasarmien vieressä. Nykyisin kenttä on pinnoitettu uudelleen ja sinne on rakennettu myös suihkulähteitä.
Bussin ikkunasta otetussa kuvassa näkyy osin Stalinin pyramidi, joita Isä Aurinkoinen lahjoitti kaikkiin satelliittimaihinsa. Nykyisin tornissa toimii yliopisto.
Tätä punasotilaan patsasta ei ole haluttu viedä varastoon, sillä hän on paikallista syntyperää.
Tällaiset varttuneen väen matkat on järjestetty tasokkaasti. Kuvassa muuan lounaspaikka.
Jostain syystä lehmät ovat Kuurinmaalla muotia. Niistä tehtyjä taideteoksia näkyi runsaanlaisesti.
Kissa tietysti kuuluu asiaan näissä HP:n matkaraporteissa.
Tämä talo lienee jo useamman sata vuotta vanha, saksalaiseen Hansa-tyyliin rakennettu.
Kaikki tietävät, että Kuurinmaa niin kuin koko Baltia on tasaista aluetta. Tällä Rumban putouksella ei ole paljonkaan korkeutta mutta jonkin verran leveyttä.
Seuraavat kaksi kuvaa on otettu Liiviläisten talosta Mazirben kylässä. Talo on suomalaista funkkista, arkkitehtinä Erkki Huttunen, joka tunnetaan töistään SOK-järjestössä. Liiviläiset ovat sikäli kuolleet sukupuuttoon, ettei kukaan enää puhu heidän kieltään muuta kuin opiskeltuna.
Tässä puusta veistetyssä patsaassa kerrotaan, miten Suomen ja Latvian presidentit, Ahtisaari ja Ulmanis, vierailivat paikalla, kun liiviläisten kulttuuria muisteltiin.
Jossain välissä yhdistyksen puheenjohtaja tarjosi matkalaisille lasillisen, joka Suomen juhlavuoden kunniaksi oli Jaloviinaa eikä esimerkiksi Riga Balsamia.
Viimeinen kuva on mukana siksi, että HP:n piti ostaa kuvan hartiapeite tuliaiseksi Ullalle tai Susannalle, mutta tämä rouva ehti ensin, eikä pienessä putiikissa ollut enää toista.
Kiitos kaikille matkaseurasta ja mukavaa syksyä.
Wednesday, September 6, 2017
Kun käyt Nizzassa, poikkea Mori`s Bariin
Kun HP arvelee, että jokunen ystävä on lähdössä syyslomalle Nizzaan, hän tarjoaa luettavaksi jutun Mori`s Barista, joka on ollut hänen suosikkinsa ja kantapaikkansa jo kymmenen vuoden ajan. Nyt se on uudistunut sillä tavoin, että katutason terassin yhteyteen on rakennettu tasokas kalaravintola. Paikka sijaitsee Nizzan keskeisellä kävelykadulla Rue de Massénalla, lähellä omaa hotelliamme.
Alkupaloiksi kannattaa ottaa ostereita, jotka ovat taatusti tuoreita.
Pääruoaksi sopii merellinen paella, joka on valmistettu huolella ja ajan kanssa.
Mori´s Barin omistajan Antonion kanssa HP ja vaimonsa ovat ystävystyneet vuosien varrella. Hän muistaa meitä sekä aperitiivilla että digestiivillä, ja tietysti On the House.
Tunnettehan sanonnan, jonka mukaan Uskollisuus palkitaan. Pitää paikkansa myös Mori´s Barissa - molemmin puolin.
Ja lopuksi tulevien juttujen ennakointia. Tänään HP lähtee iltalaivalla Tallinnaan, josta jatkaa huomenaamulla Latviaan ja Kuurinmaalle. Matka on Turun Historiallisen Yhdistyksen järjestämä. Tarkoitus on viiden päivän aikana tutustua Kuurinmaan vaiherikkaaseen historiaan. HP:n anti matkan sisältöön on lähinnä siinä, että bussissa Riikasta Kuurinmaalle hän kertoo von der Goltzin osuudesta Latvian taisteluihin 1919 sikäläisten valkoisten joukkojen komentajana.
Pääruoaksi sopii merellinen paella, joka on valmistettu huolella ja ajan kanssa.
Mori´s Barin omistajan Antonion kanssa HP ja vaimonsa ovat ystävystyneet vuosien varrella. Hän muistaa meitä sekä aperitiivilla että digestiivillä, ja tietysti On the House.
Tunnettehan sanonnan, jonka mukaan Uskollisuus palkitaan. Pitää paikkansa myös Mori´s Barissa - molemmin puolin.
Ja lopuksi tulevien juttujen ennakointia. Tänään HP lähtee iltalaivalla Tallinnaan, josta jatkaa huomenaamulla Latviaan ja Kuurinmaalle. Matka on Turun Historiallisen Yhdistyksen järjestämä. Tarkoitus on viiden päivän aikana tutustua Kuurinmaan vaiherikkaaseen historiaan. HP:n anti matkan sisältöön on lähinnä siinä, että bussissa Riikasta Kuurinmaalle hän kertoo von der Goltzin osuudesta Latvian taisteluihin 1919 sikäläisten valkoisten joukkojen komentajana.
Friday, September 1, 2017
Et kyllä arvaa, mikä on lomalauta
Kuluneen kesän suurimpia projekteja - jos ei kirjaa von der Goltzista lasketa - oli laavun ja ulkorakennuksen (ei siis aitan) kattojen uusiminen. Katot tehtiin haapalaudoista, jotka Kouhian saha oli sahannut määrämittaan. Ensiksi HP ja Ulla uusivat laavun katon, jossa ei kuusi vuotta sitten tehtynä ollut mitään ongelmia (ks. blogit 4.7. ja 9.8.2011). Se vain ei visuaalisesti tyydyttänyt. Seuraavassa kuvassa katolla on jo pari uutta lautaa.
Kaikkiaan kahteen kattoon tarvittiin 180 lautaa. Tarkoitus oli tervata ne, kuten perinteet olisivat vaatineet, mutta kun tervan kuivumisaika on 6-7 päivää, se ei tänä kesänä olisi ulkosalla onnistunut. Tervan sijasta päädyimme Valtti Colorin hiilenmustaan maaliin, joka kuivuu muutamassa tunnissa. Laudat maalattiin kahteen kertaan.
Seuraavassa kuvassa on laavu saanut valmiin katon. Lauta on ns. tuppeen sahattua haapaa. Kun laudat sahataan tällä menetelmällä, puuta ei kuorita vaan puun kuori eli tuppi jää laudan koristeeksi. Katosta tuli kovasti erähenkinen, kuten laavuun hyvin sopii.
Vähän myöhemmin saimme ulkorakennuksen katontekoon avuksi Kustin, kun tällä katolla työskentely vaati jo vähän uskallusta. Tässä katossa, joka on yli 30 vuotta vanha, oli jo ikääntymisen merkkejä, joten se tarvitsi päälleen uuden katteen.
Työmenetelmämme oli sama kuin kaksi vuotta sitten aitan katon teossa. Kusti teki työt katolla ja HP avusti tikapuilta käsin.
Seuraava kuva kertoo, miten tällainen perinteinen lautakatto tehdään. Ensin on kaksi aluslautaa, joiden väliin jää iso ilmarako. Aluslautojen päälle laitetaan sitten päällyslauta. Kun kuivasta haavasta on kysymys, katto on ilmava, lähes ikuinen, ja myös kaunis. Samalla menetelmässä on mahdollista tehdä myös seinät.
Niin, se vastaus otsikon kysymykseen. Lomalauta on saanut nimensä tästä menetelmästä, jossa laudat asetellaan ikään kuin lomittain. Tätä olisi vaikea arvata, se on niitä asioita, jotka pitää tietää. Tosin joku voi kysyä, että mitähän sillä tiedolla tekee?
Katon valmistuttua laitoimme saunan lämpiämään ja Ulla tarjosi lasilliset rantaterassilla.
Kusti teki vielä tunnin mittaisen järvimatkan kanootillaan, jonka hän sai kahdeksan vuotta sitten 11-vuotislahjaksi.
Elokuun illat ovat siitä mukavia, että pimeyttä riittää. Nämä kuvat on otettu siinä kymmenen paikkeilla, kun Kusti paistoi meille maukkaat letut laavun tulipesässä. Kuten huomaat, taskulamppuja tarvittiin avuksi, on se letunpaisto sen verran tarkkaa puuhaa.
Kiitos Kusti, kun ehdit auttamaan katonteossa.
Kaikkiaan kahteen kattoon tarvittiin 180 lautaa. Tarkoitus oli tervata ne, kuten perinteet olisivat vaatineet, mutta kun tervan kuivumisaika on 6-7 päivää, se ei tänä kesänä olisi ulkosalla onnistunut. Tervan sijasta päädyimme Valtti Colorin hiilenmustaan maaliin, joka kuivuu muutamassa tunnissa. Laudat maalattiin kahteen kertaan.
Seuraavassa kuvassa on laavu saanut valmiin katon. Lauta on ns. tuppeen sahattua haapaa. Kun laudat sahataan tällä menetelmällä, puuta ei kuorita vaan puun kuori eli tuppi jää laudan koristeeksi. Katosta tuli kovasti erähenkinen, kuten laavuun hyvin sopii.
Työmenetelmämme oli sama kuin kaksi vuotta sitten aitan katon teossa. Kusti teki työt katolla ja HP avusti tikapuilta käsin.
Seuraava kuva kertoo, miten tällainen perinteinen lautakatto tehdään. Ensin on kaksi aluslautaa, joiden väliin jää iso ilmarako. Aluslautojen päälle laitetaan sitten päällyslauta. Kun kuivasta haavasta on kysymys, katto on ilmava, lähes ikuinen, ja myös kaunis. Samalla menetelmässä on mahdollista tehdä myös seinät.
Niin, se vastaus otsikon kysymykseen. Lomalauta on saanut nimensä tästä menetelmästä, jossa laudat asetellaan ikään kuin lomittain. Tätä olisi vaikea arvata, se on niitä asioita, jotka pitää tietää. Tosin joku voi kysyä, että mitähän sillä tiedolla tekee?
Katon valmistuttua laitoimme saunan lämpiämään ja Ulla tarjosi lasilliset rantaterassilla.
Kusti teki vielä tunnin mittaisen järvimatkan kanootillaan, jonka hän sai kahdeksan vuotta sitten 11-vuotislahjaksi.
Elokuun illat ovat siitä mukavia, että pimeyttä riittää. Nämä kuvat on otettu siinä kymmenen paikkeilla, kun Kusti paistoi meille maukkaat letut laavun tulipesässä. Kuten huomaat, taskulamppuja tarvittiin avuksi, on se letunpaisto sen verran tarkkaa puuhaa.
Kiitos Kusti, kun ehdit auttamaan katonteossa.
Subscribe to:
Posts (Atom)