Nobelisti Aurajoen rannalla

Viime viikolla HP piipahti Turussa - tällä kertaa vaihteeksi junalla, kun matkalla piti valmistautua edessä olevaan esitelmään. Aiheena oli A. I. Virtanen ja Viipuri, sama teema, josta HP puhui taannoin Helsingissä Viipurin Linnan Ritarien illallisella (ks. blogi 18.3.2017). Nyt isäntänä oli Turun Torkkelin Kilta, ja paikalla oli komeasti yli 60 killan jäsentä, joukossa pari vanhastaan tuttua, luokkatoveri Seija Turun Norssista ja pesäpallokaveri Heikki Lännen Pallosta. Paikkana oli Hus Lindman Aurajoen varressa ja arkkipiispan palatsin naapurissa. Kovasti aihe tuntui kuulijoita kiinnostavan. Paikalla oli myös sanomalehti Karjalan toimittaja Kanerva Frantti, joka teki luennostani koko sivun jutun lehteensä ja lähetti HP:lle myös oheisen kuvan. Kiitos julkisuudesta. Karjalahan oli aikoinaan Suomen tärkein ja suurilevikkisin maakuntalehti, joka Virtanenkin luki sekä kotonaan että HY:n Viipurilaisessa osakunnassa. Hienoa, että lehti edelleen ilmestyy, tosin enää yksipäiväisenä kun se aikoinaan Viipurissa ilmestyi viisi kertaa viikossa.

Upea saavutus 50-vuotiaalta Sitralta

Maanantai-iltana Maailman talousforum palkitsi kokouksessaan Davosissa 50-vuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston maailman parhaana julkisen sektorin kiertotaloustoimijana. Palkinnon perusteluissa todettiin, että tulevaisuuteen orientoitunut rahasto tekee menestyksellistä työtä, jotta kiertotaloutta voidaan hyödyntää käytännössä niin, että siitä on hyötyä sekä liike-elämälle että koko yhteiskunnalle. Palkinto tuli sillä tavallakin sopivaan aikaan, että jo parin vuoden ajan nimenomaan SDP:n taholta on vaadittu, että rahaston pääomasta - noin 800 miljoonasta eurosta - puolet pitäisi ottaa yhteiskunnan muuhun käyttöön. Näin Sitran käyttövarat, noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, puolittuisivat. HP:n mielestä tämä ei ole lainkaan järkevää, pikemminkin tulee miettiä, miten ansiokasta toimintaa voitaisiin edelleen tehostaa. HP:llä on yksi ehdotus: kun rahaston yliasiamies Mikko Kosonen lähiaikoina eläköityy, hänen tilalleen tulisi houkutella Yhdysvalloista taloustieteen viime vuoden nobelisti Bengt Holmström, joka on aina osoittanut vahvaa kiinnostusta Suomen asioihin. Ja jotta tarjous olisi tarpeeksi houkutteleva, Sitralle voitaisiin rakentaa joku todella iso globaali projekti esim. ympäristönsuojelun tai ilmastonmuutoksen alalta.

No nyt meni valinta kohdalleen

Viime vuonna vuoden urheilijaksi valittu Tero Pitkämäki hiukan nolona ihmetteli valintansa jälkeen, ettei ihan keihäänheiton pronssilla pitäisi nousta Vuoden urheilijaksi. Nyt tilanne oli kokonaan toinen, kun valitulla Iivo Niskasella oli hiihdon maailmanmestaruus, ja vielä kotikisoissa. Jotkut tosin saattavat olla sitä mieltä, että palkinto olisi kuulunut koripalloilija Lauri Markkaselle, jota Suomen urheilumedia on viime aikoina hehkuttanut yli äyräiden. Onhan Lauri toki tehnyt hyvää tulosta, sekä pisteitä että rahaa, NBA:ssa, mutta varsinaiset saavutukset häneltä vielä puuttuvat. Niitä odotellessa valinta Vuoden tulokkaaksi osui kohdalleen. Liian hätäisistä valinnoista muistettakoon Sami Hyypiän valinta Vuoden valmentajaksi heti sen jälkeen kun hänet oli valittu suuren saksalaisseuran Leverkusenin päävalmentajaksi. Tämän tehtävän Hyypiä joutui nopeasti jättämään eikä hänen myöhemmästä valmentajan urastaan ole paljoa kerrottu.

Alokas Halosen panssarivaunu

Viime lauantaille sattui kaksikin merkittävää tapausta: Kusti ja Karjalan Prikaati olivat kutsuneet kaikkien alokkaiden lähipiirin Kouvolaan tutustumaan klo 10-15 joukko-osastoihin, joka Kustin osalta oli Kymen Jääkäripataljoona. Matkaan lähtivät Susanna, Sakke ja Kiara. Timppa oli työmatkalla Australiassa ja me muut valmistauduimme Jääkärinkadun päivälliseen, joka vietettiin Ullan synttäreiden merkeissä. Seuraava kuva kertoo, mihin Kustia tullaan kouluttamaan, panssarijääkäriksi. Jääkärithän ovat Suomen armeijan eliittiä. Nykyisin he liikkuvat vähemmän polkupyörillä ja enemmän panssaroidulla ajoneuvolla eli Pasilla. Taisteluissa heitä taas tukevat nopealiikkeiset keskiraskaat ja kevyet panssarivaunut. Huomaa tuoreen maanpuolustajan suojeleva ote äidin ja pikkubroidin harteilla. Susanna ja Sakke tulivat Kouvolasta suoraan äitinsä ja mammansa synttäreille.Susanna kertoi mieluisan uutisen - eli sen, että Kusti näytti viihtyvän armeijassa erinomaisesti. Toisen kerran kävi niin, että tekniikka petti kun kamera ei suostunut luovuttamaan kuvia tietokoneeseen. Mutta kerrottakoon, että vieraina oli em. lisäksi Juhan perhe. Söimme hyvän aterian ja kävimme antoisia ajankohtaisia keskusteluja. Kamera ja tietokone on nyt pakko viedä huoltoon.

Pysyvää valotaidetta Tallinnassa

Kävimme loppiaisen aikaan neljän päivän rentoutumislomalla vanhassa tutussa Kalev Spassa. Kun HP on siitä aiemmin jo pariin kertaan kirjoittanut, nyt kuvauksen kohteina olivat - osittain Helsingin valotaidepäivien innoittamana - Tallinnassa näkyvät valoilmiöt. Ehkä vaikuttavin oli Pyhän Olavin kirkon torni, joka valaisi hotellihuonettamme iltaisin ja öisin todella kauniisti. Kuva on otettu huoneemme ikkunasta.

Toiseen suuntaan avautuvasta ikkunasta näkyi legendaarinen Viru, jossa alempi teksti on vanhalta neuvostoajalla 1970-luvulta ja sen yläpuolella oleva komeampi kyltti on nykyiseltä markkinatalouden kaudelta.

Lauantaina menimme tapamme mukaan Estonia-teatteriin, jossa tarjolla oli Tsaikovskin joulusatu Pähkinänsärkijä. Baletin tuttu musiikki oli koskettavaa ja tanssijoiden esitykset plastisen kauniita.

Illalla hotelliin palatessamme HP kuvasi myös Vanhan kaupungin portinpylväät, jotka olivat saaneet päähänsä tonttulakit.

Koska Kalev Spa on parhaillaan remontissa, sen lobby baari ei ollut käytössä, joten piipahdimme iltapalalle Vene-keskuksessa olevaan Troikkaan, entiseen Puskiniin, joka nimenmuutoksen myötä on saanut hienoisen kasvojenkohotuksen.

Kalev Span täysremontti valmistuu elokuussa, joten lopputulos on käytävä ensi syksynä tsekkaamassa. Nyt meillä oli jo käytössä täysin remontoitu huone, iso ja viihtyisä.

Ystäviä neljän vuosikymmenen takaa

Kuten muistatte, HP ja Ulla tapasivat lokakuun alussa Paimion sotaveteraanien 50-vuotisjuhlassa vanhat ystävänsä Timo ja Ulla Joutsamon (ks. blogi 2.10.). Sen HP jätti kertomatta, että saimme samalla kutsun Uuden vuoden vastaanottoon heidän residenssiinsä Maskussa.

No, matka Turkuun sujui mukavasti Onnibussilla, ja Timo oli meitä Volvollaan vastassa. Kello seitsemäksi Joutsamoille kokoontui isompi joukko, jossa useimpia meistä yhdistivät historian opinnot Turun yliopistossa 1960-luvulla ja sen jälkeen erilaiset assistentin tehtävät historian laitoksilla 1970-luvulla. Uuden vuoden vastaanotto on tällä ryhmällä jo perinne, ja me saimme kutsun ikään kuin sattumalta.

HP laittaa oheen muutaman kuvan vauhdikkaasta - ikäisillemme - illanvietosta, jossa koskettelimme kaikkia mahdollisia teemoja politiikkaakaan kaihtamatta.

Niin hauskaa ja mukavaa oli, oli kuin neljän vuosikymmenen erossa olo ei olisi tuntunut missään. Näinhän se on ystävien kesken.

Keitä meitä sitten Joutsamoilla oli. Edellä jo mainittujen lisäksi oli Hovit, Kerot ja Lahterot: Siis yhteensä kymmenen, ja kaikki vielä lujasti naimisissa keskenään. Muut ajoivat vielä yötä myöten Turkuun, meillä oli tilaisuus yöpyä juhlapaikalla.

Tässä skoolaamme Joutsamon Ullan johdolla vuodelle 2018. Otimme sillä tavalla ennakkoa, että tinaa emme valaneet. Sen sijasta meillä oli emännän ja isännän laatima ajankohtaista tietoutta mittaava tietokilpailu.

Ei muuta kuin kiitoksia kutsusta ja hienosta yhdessä olosta. Jos kutsu kuuluu, olemme vuoden päästä kernaasti mukana. Hyvää uutta vuotta.