Kesän viimeiset vieraat - Susanna, Timo ja Saara

Vähän ennen kuin Susannan piti lähteä kesälomalta työpaikalleen Brysseliin (mukaan lähtivät myös Timo sekä Sakke, joka halusi tutustua sikäläiseen lukio-opetukseen), Susanna, Timo ja Saara kävivät parin päivän visiitillä Toukolassa. Olihan kiva nähdä taas pitkän kesän jälkeen.

Tapansa mukaan HP oli varannut näille oman heimon vieraille pientä tekemistä, kuten Timpalle, joka tyhjensi linnunpöntöt (5) ja asensi uudet (3). Tähän työhön HP ei enää ikänsä vuoksi lähde. Timpalta homma sujui hyvin.

Susanna puolestaan keskittyi poimimaan puolukoita.

Yhdessä grillasimme lihavartaita, tämän kesän suosikkiruokaamme, Timpan ollessa mestarina.

Lopuksi kuva, jossa myös Saara on mukana, ja mielipaikassaan eli emäntänsä sylissä.

Mökkinaapurit ensivisiitillä

Toukolan naapuriin valmistui kolme kesää sitten uusi vapaa-ajan asunto. Se noudattaa nykyisin suosittua linjaa: lautahirttä, isot ikkunat ja kaikki mukavuudet. Sen rinnalla oma 1980-luvun alussa valmistunut mökkimme tuntuu vähän vanhahtavalta, onhan se aikansa pyöröhirsiromantiikan edustaja. Mutta jokainenhan rakastaa omaa mökkiään, niin mekin.

Jo kolme kesää sitten olimme naapurissa Hannan ja Vesan luona tervetulokahveilla, mutta sitten korona tuli väliin ja vastavierailu toteutui vasta elokuussa 2021. Siinä ajassa naapurin lapsetkin ehtivät kasvaa aika lailla. Nautimme kuoharit HP:n synttärien merkeissä, joimme kahvit ja söimme Ullan tekemää mustikkapiirakkaa. Marjat olivat tietysti omasta takaa. Sekä vaihdoimme kokemuksia, joita meillä oli lähes neljältä vuosikymmenelta, uusilla naapureilta kolmen vuoden verran.

Naapureita kiinnosti erityisesti itse veistämämme rantasauna, jota HP ylpeänä esitteli.

Naapurimme asuvat Jyväskylässä ja käyvät mökillään myös talvella saunomassa. Samalla he lupasivat pitää silmällä myös Toukolaa, jossa tosin ei kohta 40 vuoden aikana ole käynyt kutsumattomia vieraita, mitä nyt yksi hirvi (tämä on oletus) kerran syksyllä kävi hiukan kaatamassa ulkokalusteita.

Lounas Pöllövaarissa - HP:n synttärit, osa III

Johannan ja Heikin kanssa kävimme lounaalla Jyväskylän Pöllövaarissa, joka on Michelin-tasoinen ravintola ja joka sijoittuu kymmenen joukkoon missä tahansa valtakunnallisessa laatukilpailussa, heti parhaiden helsinkiläisravintoloiden jälkeen. Äskettäin se oli peräti ykkönen, kun kilpailtiin hotellien parhaista aamiaisista.Seuraavissa muutamia kuvia Pöllövaarista, jonka hotelli kantaa nimeä Yöpuu. Kolmen ruokalajin lounaan herkullista antia olivat mm. paistettu siika sekä jälkiruokakahvin kanssa tarjotut käsintehdyt suklaat, joita valmista pieni suklaapuoti Tikkakoskella.

Ennen lounasta olimme jo käyneet Keski-Suomen museossa, jossa päänäyttelyn teema oli Jyväskylän kehitys kohti nykypäivää. Pieni oli kaupungin alku 1800-luvulla. Sitä ympäröivän maaseudun talonpoikaisväkikin kävi ihmettelemässä jo ennen meitä.

Jyväskylän ensimmäinen auto 1900-luvun alkuvuosilta oli yksi hämmästelyn aiheita. Komea kuin mikä ja antoi omistajilleen vaurauden tunnetta ja ylpeilyn aihetta.

Kaupungin työväki tunsi olonsa porvariston sortamaksi ja haki joukkovoimaa yhdistyksistä ja iskulauseista.

Vähitellen Jyväskylästä kehittyi Suomen Ateena, jossa koulutus, sivistys ja kansanterveys nousivat arvoonsa.

Uusi ajankuva oli, kun Valmetin Tourulan tehdas, joka jatkosodan aikana 1941-1944 oli valmistanut mm. tykkejä rintamalle, vaihtoi aseet auraan ja ryhtyi valmistamaan traktoreita (Valmet 20). Kovin pieniähän ne olivat, ja ensimmäisten traktorien rungot oli tehty tykinputkista. Näitä sympaattisia vetojuhtia kutsuttiin "piikkilangan kiristäjiksi", mutta jaksoivat ne vetää myös yksisiipistä auraa. Nykyisinhän Valmetit ovat isoja ja maailmalla tunnettuja.

Tämän Jyväskylän retken jälkeen palasimme Toukolaan, saunoimme, istuimme iltaa ja kuuntelimme musiikkia.

Toukola sai viimeinkin vesijohdon