Option myötä todellisuus hämärtyi

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola totesi eilen televisiossa, että nyt pitää katsoa tiukasti eteenpäin eikä peruutuspeiliin. Ymmärsin tämän niin, ettei hänen mielestään ole aika keskustella Suomen Nato-jäsenyydestä eikä varsinkaan siitä, miksi ei olla Natossa. HP historioitsijana on eri mieltä, myös taakse päin on hyvä tähyillä. Siitä HP on samaa mieltä, ettei Nato-jäsenyys ole Ukrainan sodan aikaan ajankohtainen. Toisin oli seitsemän vuotta sitten, kun HP tarkasteli asiaa blogissaan (6.2.2015). HP kertoi tulleensa Naton kannalle Boris Jeltsinin aikaan, mutta tuo momentum vuosina 1992-1997 hukattiin, kun poliittisella johdolla ei ollut rohkeutta tehdä sellaista ratkaisua, joka heidän olisi pitänyt tehdä. Toisen kerran mahdollisuus hukkui, kun Martti Ahtisaari pelattiin pois toiselta kaudelta ja kun hänen seuraajansa Tarja Halonen on pitänyt 12 vuotisen presidenttiytensä suurimpana saavutuksena sitä, ettei Suomi hakenut Naton jäsenyyttä. Eikä mitään kunnon pyrkimystä ole tehty Sauli Niinistönkään kymmenen vuoden aikana.

Kun korkeimmat johtajamme ovat olleet epätietoisia ja kyvyttömiä päättämään, he ovat turvautuneet siihen, että meillä olisi ollut jokin Nato-optio. Tällä he tarkoittavat sitä, että jäsenyys tulisi, kunhan sitä vain hakisimme. Optiohan tarkoittaa asiaa, josta on jo sovittu, että se on varma asia. Näinhän ei ole, meillä on optio vain jäsenyyden hakemiseen, ei jäsenyyteen. Tässä mielessä Nato-optio on siis ollut likimain harhautusta. Kuitenkin esim. tänä aamuna televisisossa sekä Petteri Orpo (kok.) että Annika Saarikko (kesk.) puhuivat optiosta. Ja vielä toinen asia. Naton jäsenyysprosessin kesto on normaalisti 18 kuukautta. Meillä tätä pidentäisi vielä varsin yksituumainen vaatimus kansanäänestyksestä, jonka taakse poliitikot piiloutuvat, kuten tekivät tänään Orpo ja Saarikko. Tiedoksi: yksikään Nato-maa ei ole järjestänyt asiasta kansansanäänestystä, vaan korkein poliittinen ja sotilaallinen johto on harkinnut asian ihan itse, hoitaneet siis tehtävän, johon heidät on valittu. Näin Suomessakin on joskus tehty. Jos talvella 1940 ja syksyllä 1944 kansalta olisi kysytty, mihinkään rauhaan se ei olisi suostunut.