Jaakon komeat 18-vuotiskekkerit

Satu ja Juha järjestivät viime sunnuntaina kotonaan hienot juhlat pojalleen Jaakolle tämän 18-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Paikalle saapui iso joukko lähipiiriä, jolle tapaaminen on aina ollut iloinen ja iso juttu. Me pääsimme Espooseen mukavasti, kun Veera haki meidät Citroenilla, jonka hän samalla luovutti meille kesäautoksi neljän kuukaden ajaksi.

Seurustelu oli iloisen vilkasta heti alkuhetkistä saakka, ennen virallisen osuuden alkua.

Tunnelma herkistyi, kun saimme käteemme onnittelumaljat ja esitimme Jaakolle tutun Paljon onnea vaan... kahdella kielellä. Kovasti odotimme juhlan puheita: Satu puhui lämmöllä aikuistumisen vapaudesta ja vastuusta, Ulla puolestaan kertoi perheen lasten välisesta suhteesta.

Kun sunnuntain ilma säteili aurinkoa ja lämpöä, oli perin sopivaa siirtyä seurustelemaan myös terassille, josta kaikki löysivät itselleen istuimet.

Näissä juhlissa tarjoilu perustui Satun ja Juhan tekemiin maittaviin voileipäkakkuihin ja herkulliseen täytekakkuun, josta Päivän sankari luonnollisesti otti ensimmäisenä osansa puhallettuaan ensin kynttilät. Tässä vaiheessa juhliin saapui myös Veeran asuinkumppani Roope.

Kylläpäs oli mukavat juhlat, kun kaikki olivat iloisia ja nauttivat toistensa seurasta. Parhaat kiitokset kutsusta ja Jaakolle vielä kerran lämpimät onnittelut.

Taloyhtiön kerhohuoneesta kuntosali

Taloyhtiömme Jääkärinkatu 4 muutti viime syksynä vähälle käytölle jääneen kerhohuoneen kuntosaliksi. Erinomainen päätös, koska sali on sopivan kokoinen ja siellä on hyvä ilmastointi. Taloyhtiö hankki salille jonkin verran uusia kuntoiluvälineitä, ja sinne saivat myös talon asukkaat viedä omia laitteitaan. Me veimme sinne soutulaitteen,jonka tilalle arkiolohuoneeseen hankimme juoksumaton (meille kävelymatto).

Salissamme saa yhtä aikaa olla vain yhden perheen jäseniä, ja kahdelle tilat ja laitteet ovat muutenkin sopivat. Viihtyvyttä lisää merkittävästi taloyhtiön hankkima iso televisio. Tänäänkin aika kului kuin siivillä kun saatoimme seurata eduskunnan isoa Nato-keskustelua, jossa kansanedustajat pitivät harkittuja puheenvuoroja - harkittuja siksi että tiesivät varmuudella pääsevänsä myöhempiin historiakirjoihin.

HP kiittää kuntosalista taloyhtiömme hallitusta, joka on muutenkin ollut erittäin aktiivinen rakentaessaan talomme asukkaiden yhteisöllisyyttä.

Urheilumuseosta Äitien päivään

Tahko Pihkala -seura julkaisi huhtikuun lopulla Lauri Pihkalan elämäkerran, jonka on kirjoittanut HP:n kollega ja oppilas, tohtori Kalle Virtapohja. On luonnollista, että teos esiteltiin Urheilumuseossa Olympiastadionilla. Siirryttyään vapaaksi tietokirjailijaksi Virtapohja on julkaissut teoksia, usein urheiluaiheisia, lähes hengästyttävään tahtiin. Äskettäin kerrottiin, että Kallelta on tulossa myös kirja Iivo Niskasesta.

Seuraavaksi piipahdimme lounaalla Rautatieaseman vanhaan lipunmyyntihalliin rakennetussa italialaistyyppisessa ravintolassa. Komea ravintola ja ihan kelvollista lounasta.

Sitten olikin edessä vappu. Eri syistä jätimme tällä kertaa Mantan lakituksen ja Ullanlinnan väliin. Vapun päivän brunssille saimme vieraaksi Pirjon ja Penan, jotka olimme tavanneet viimeksi kesällä 2021.

Seuraava vieraamme oli Sakke, joka oli menossa Vanhojen tansseihin Kisahalliin. Komea oli Sakke frakissaan.

Meilläkin oli kutsu, mutta valitettavasti jouduimme jättämään tanssit väliin. Sen sijaan saimme Timpalta videon, jossa Sakke tanssittaa äitiään. Samaan tapaan kuin HP viime vuonna myös ystävänsä Ilkka hajautti koronan takia 80-vuotisjuhlansa pienempiin ryhmiin. Me olimme kutsuttuja yhdessä Jaakko-veljen ja hänen vaimonsa kanssa. HP piti lyhyen onnittelupuheen ja ojensi Ilkalle pullon sampanjaa sekä kirjan siitä, miten Helsingin keskustan taloja on saneerattu. Onnea vielä kerran Ilkka. Ja Ritvalle kiitos hienosta illallisesta.

Äitien päivää heimomme vietti Jääkärinkadulla, jonne kaikki pääsivät paikalle. Olihan mukava vaihtaa kuulumisia ja nauttia Ullan tarjoamasta brunssista. Erityisen mukavaa oli kuulla lasten kesä- ja opiskelusuunnitelmista. Näistä lapsista nuorimmatkin, Jaakko ja Sakke, täyttävät alkukesäsästä 18 vuotta. Niin se aika kuluu.

Veera kertoo Nizzan keväästä. Osa III

Päivä 11 - keskiviikko oli lomamme ensimmäinen huono päivä säiden kannalta. Haimme aamupalaa läheisestä kahvilasta ja suuntasimme kohti sadepäivämme aktiviteettia eli shoppailua läheisessä kauppakeskuksessa! Rahaa saatiin ihan mukavasti palamaan niin ostoksiin kuin bussilippuihin, kun takaisintulomatkalla reittivalinnat eivät täysin osuneet kohdalle ja lähdimmekin 20 kilometriä bussilla väärään suuntaan. Kuitenkin kämpille loppujen lopuksi päästiin, ja loppuilta kului Netflixin äärellä. Päivä 12 - torstai Lomamme toisiksi viimeinen kokonainen päivä alkoi vierailulla Masseenan museossa. Maalaukset olivat hienoja, mutta omaa silmää hiveli vielä maalauksiakin enemmän itse museon upea arkkitehtuuri. Valitettavasti yhdessä museon salissa oli meneillään kuvaukset eikä tilaa tai puutarhaa saanut sen tähden käydä katsomassa. Vierailun jälkeen suuntasimme jälleen kahville ja haimme croisantit läheisestä leipomosta. Iltapäivällä paistattelimme aurinkotuoleilla ja kävimme illalla syömässä ravintolassa La Villa d’Este.

Päivä 13 - perjantai Sitten koitti se viimeinen kokonainen lomapäivä. Päätimme lähteä nauttimaan tavallista aikaisemmin viimeisistä hetkistä. Pakkasimme mukaamme hilloa ja valmiskahvit ja suuntasimme läheiseen kulmaleipomoon hakemaan vastapaistetut croisantit. Nautimme aamupalamme merimaisemissa rantakadun penkillä. Katselimme kauniisti kimmeltävää merta pitkään. Melkein nukahdin auringon lämmittäessä ihanasti kasvoja. Päivän vietimme kierrellessä kaupungilla ja päiväkahvit pysähdyimme ottamaan papan suosittelemassa Mori’s baarissa. Illalla olimme varannut pöydän La Tire Bouchon-ravintolasta, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. Neljän ruokalajin menu ei jättänyt nälkäiseksi, viini oli erittäin hyvää ja patonki suorastaan taivaallista. Ravintolaa kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Illan viimeisinä tunteina heitimme ilmoille pienen aprillipilan, kun laitoimme ystävillemme kuvan ”kihlasormuksesta” kädessäni. Aprillipila niin sanotusti osui ja upposi, kun saimme yllättyneitä mutta innostuneita onnitteluja. Roopen sanoja lainaten: ”Uppos jopa vähän pelottavan hyvin”.

Päivä 14 - lauantai Lähtöpäivän aamu kului viimeisten pakkailujen merkeissä. Nautimme loman viimeisen aamiaisen rantakadun ravintolassa ja muistelimme loman kohokohtia. Kiitos mamma ja pappa, että saimme mahdollisuuden käyttää residenssiä, mikä mahdollisti upean ja unohtumattoman lomamme. On tää Nizza aika magee paikka!

HP: Veeran raportointi Nizzasta päättyy tällä kertaa tähän. Kiitos Veera Hyvistä jutuista ja kuvista. Ihan tuntuu, että itsekin olisimme käyneet Nizzassa.