Koko heimo koolla Jääkärinkadulla

Pitkästä aikaa kokoonnuimme koko heimon voimin Äitien päivän brunssille, kun kellään ei ollut estettä. Ohjelmassa oli kolmet laulut ja maljat: äideille (Ulla, Satu ja Susanna) ja sitten laulut lähestyville synttäreille, ensin Jaakolle ja sitten HP:lle. Kun tätä yhteislaulua on harjoiteltu yli kaksi vuosikymmentä, niin hyvinhän se sujui.

Salimme ruokapöydässä alkaa olla ahdasta, kun kaikki lastenlapsemme, joita on neljä, ovat kasvaneet aikuisiksi. Mutta sopu antoi sijaa ja tunnelma oli perin leppoisa.

Brunssin jälkeen nautimme kakkukahvit ja keskityimme kuulumisten vaihtoon ja tulevan kesän suunnitelmiin. Mainittakoon, että jälleen kerran nousi vakavaan harkintaan syksyinen viikko Toscanassa eli Castello di Grottissa, jossa lomailimme kolme kertaa vuosina 2011-2013. Matkat olivat ikimuistoisia, kuten tuolloisista blogijutuista voit havaita.

Nähtäväksi jää, toteutuuko matka Toscanaan. Veera ilmoittautui joka tapauksessa projektin vetäjäksi. Seuraavan kerran kokoonnumme Sakken ylioppilasjuhliin kesäkuun alussa. Kiitokset mukanaolosta ja hyvää kesää kaikille.

Kun HP sai kutsun treffeille

Tiistaiaamuna Ulla sanoi HP:lle, että meillä on tänään treffit. Mihin HP, että mehän menemme tapaamaan Albert Edelfeltiä. Ulla täsmensi tarkoittavansa sitä, että menemme yhdessä Ateneumin näyttelyyn ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Kaava oli siis sama kuin muinoin seurustellessamme 1960-luvulla, jolloin menimme ensin leffaan ja sen jälkeen baariin nauttimaan virvokkeita. On aihetta muistaa, että baarit olivat tuolloin joko jäätelö- tai maitobaareja, nykyisinhän sanalla on eri merkitys.

Tunnin mittaisen esittelyluennon pitivät näyttelyn kuraattorit, tohtorit Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Sen jälkeen olikin mukava tutustua itse näyttelyyn, johon oli laitettu noin 200 Edelfeltin teosta, osa entuudestaan hyvinkin tuttuja, osa tuntemattomia. Entuudestaan tuttuja olivat Edelfeltin hienot maalaukset keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin pojista, joihin olimme tutustuneet Sinebrykoffin taidemuseossa keväällä 2020 (ks. blogi 8.3.2020, tässä jutussa HP kertoo myös vähän lisää Edelfeltistä).

Ateneumissa on Edelfelt ollut esillä jo useasti, ensi kerran vuonna 1902.

Seuraavaan kavalkaadiin HP on laittanut joitakin Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia. Merkille pantavaa oli muotokuvien runsaus, niillä Pariisissa ja muualla Euroopassa elellyt taiteilija rahoitti menojaan. Mikrobiologi Louis Pasteurin muotokuva oli se, jolla Edelfelt löi itsensä lävitse Euroopan rahamiesten tietoisuuteen. Pasteur oli aikansa tieteen ykkösiä, keksi mm. rokotteen vesikauhuun sekä maidon pastoroinnin.

Ja sitten näitä muita tunnettuja maalauksia.

Ateneumista treffimme jatkui seuraavasti. Asemalla bongasimme ns. kivimiehet, jotka oli puettu euroviisujen merkeissä Käärijän väreihin. HP:n mielestä hypetys on näiltä osin mennyt jo liian pitkälle. No, huomenna se nähdään, miten kisassa meni.

Treffiemme päätöskohteeseen menimme spåralla. Uusi ravintola Santpauli Tehtaankadulla on saanut paljon kiitosta wienerleikkeistään, ja näihin kiitoksiin mekin saatoimme yhtyä. Ravintolan mainosmiehet ovat nimenneet Tehtaankadun Rööberbahniksi, eikä Rööperi eli Punavuori nyt niin kovin kaukana olekaan.

Hyvän ruoan lisäksi kannattaa Santpaulia kiittää myös erinomaisesta palvelusta ja leppoisasta tunnelmasta. w

Mäykyn synttärit ja Ullan brunssit

Kustin rippilahjaksi saama mäyräkoira Saara täytti 10 vuotta eli ihmisen iäksi muutettuna kunnioitettavat 70 vuotta. Hänen synttäreitään juhlimme vapun aatonaattona Halosilla. Sakke, joka oli juuri saanut ajokortin, haki meidät Jääkärinkadulta. Kotiin palasimme kävellen, kun matka on sopivasti alamäkivoittoinen.

Ulla ja Susanna olivat tehneet Saaralle lahjaksi tämän herkkua eli maukkaan kurkkukakun, jonka Saara söi heti ja vasta sitten keskittyi seurusteluun. Meille muille Susanna oli leiponut herkullisen pizza-tyyppisen piirakan, jonka nautimme aidon sampanjan kera.

Synttäreiden jälken vedimme vähän henkeä, mutta vapun päivän aamuna meillä piipahtivat Susanna ja Timo matkallaan Ullanlinnan vappumäkeen. He toivat kameran, jonka HP oli unohtanut Halosille.

Puolenpäivän brunsseille tulivat viime vuotiseen tapaan Pirjo ja Pentti, suoraan Ullanlinnanmäeltä. Ulla tarjoili merellistä vuokaa ja salaatia. Jälkiruoaksi joimme kahvit, jonka avec meillä miehillä oli mallasviskiä, ehdotonta suosikkiamme.

Eipä sitten muuta kuin hyvää kesän odotusta kaikille.