Kun HP sai kutsun treffeille

Tiistaiaamuna Ulla sanoi HP:lle, että meillä on tänään treffit. Mihin HP, että mehän menemme tapaamaan Albert Edelfeltiä. Ulla täsmensi tarkoittavansa sitä, että menemme yhdessä Ateneumin näyttelyyn ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Kaava oli siis sama kuin muinoin seurustellessamme 1960-luvulla, jolloin menimme ensin leffaan ja sen jälkeen baariin nauttimaan virvokkeita. On aihetta muistaa, että baarit olivat tuolloin joko jäätelö- tai maitobaareja, nykyisinhän sanalla on eri merkitys.

Tunnin mittaisen esittelyluennon pitivät näyttelyn kuraattorit, tohtorit Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Sen jälkeen olikin mukava tutustua itse näyttelyyn, johon oli laitettu noin 200 Edelfeltin teosta, osa entuudestaan hyvinkin tuttuja, osa tuntemattomia. Entuudestaan tuttuja olivat Edelfeltin hienot maalaukset keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin pojista, joihin olimme tutustuneet Sinebrykoffin taidemuseossa keväällä 2020 (ks. blogi 8.3.2020, tässä jutussa HP kertoo myös vähän lisää Edelfeltistä).

Ateneumissa on Edelfelt ollut esillä jo useasti, ensi kerran vuonna 1902.

Seuraavaan kavalkaadiin HP on laittanut joitakin Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia. Merkille pantavaa oli muotokuvien runsaus, niillä Pariisissa ja muualla Euroopassa elellyt taiteilija rahoitti menojaan. Mikrobiologi Louis Pasteurin muotokuva oli se, jolla Edelfelt löi itsensä lävitse Euroopan rahamiesten tietoisuuteen. Pasteur oli aikansa tieteen ykkösiä, keksi mm. rokotteen vesikauhuun sekä maidon pastoroinnin.

Ja sitten näitä muita tunnettuja maalauksia.

Ateneumista treffimme jatkui seuraavasti. Asemalla bongasimme ns. kivimiehet, jotka oli puettu euroviisujen merkeissä Käärijän väreihin. HP:n mielestä hypetys on näiltä osin mennyt jo liian pitkälle. No, huomenna se nähdään, miten kisassa meni.

Treffiemme päätöskohteeseen menimme spåralla. Uusi ravintola Santpauli Tehtaankadulla on saanut paljon kiitosta wienerleikkeistään, ja näihin kiitoksiin mekin saatoimme yhtyä. Ravintolan mainosmiehet ovat nimenneet Tehtaankadun Rööberbahniksi, eikä Rööperi eli Punavuori nyt niin kovin kaukana olekaan.

Hyvän ruoan lisäksi kannattaa Santpaulia kiittää myös erinomaisesta palvelusta ja leppoisasta tunnelmasta. w