Kuin metsot soittimella

Onneksi mainitsin edellisessä tekstissäni Vanhasen lisäksi myös Kanervan. Tänään tiedämme, että tämä kuusikymppinen leijona pani - jos mahdollista - vieläkin paremmaksi lähentelemällä uhkeaa nuorta naista virkakännykällään peräti parisataa kertaa, jos mediaan on uskomista.


Muutama viikko sitten tuttavani, eläinlääketieteen tohtori, itsekin eduskunnan varapaikalle 1980-luvulla yltänyt pohjalainen, kertoi teoriansa kun ihmettelin, että mikä perhana näitä kärkipoliitikkoja oikein vaivaa. Tohtorin mukaan he ovat kuin eläimet; kun hormonit oikein todella hyrräävät, ei aivoissa puolestaan liikahda mikään. Ollaan siis kuin metsot soittimella. Tätä ominaisuutta tuttavani piti myös edellytyksenä sille, että politiikan huipulle yleensä päästään.


Mielestäni Vanhanen ja Kanerva ovat osoittaneet, että tuo teoria pitää paikkansa.

Opiskelua sänkykamarissa

Presidentti Urho Kekkonen seurusteli aikoinaan ruotsinkielisen everstinlesken kanssa. Toimittajalegenda Knut Möller totesi muistelmissaan, että "kaikesta näki, että Kekkosen ruotsi oli sänkykamarissa opiskeltu".

Pääministeri Matti Vanhanen on opiskellut sänkykamarissa ihan muita asioita, vaikka hänen olisi tullut jo vuosikausia sitten keskittyä ainakin englannin opiskeluun. Kun Vanhanen toistuvasti munaa itsensä kansainvälisissä yhteyksissä kyvyttömyydellään kommunoikoida vierailla kielillä, ei tätä lainkaan paranna se arvostelukyvyn puute, jota hän on osoittanut haastamalla oikeuteen entisen rakastajattensa Susan Ruususen (ent. Kuronen). Käräjäoikeus puolestaan osoitti ryhdikkyyttä, tosin lautamiesten äänillä - virkatuomari kun saattoi ajatella omaa urakehitystään - katsomalla, etteivät Kuronen eikä hänen kustantajansa olleet syyllistyneet rikokseen.

Ex-suurlähettiläs Richar Myllerin mukaan Amerikassa saakka kysytään, eikö Suomella ole lähettää maailmalle yhtään kyvykkäämpiä miehiä kuin Vanhanen. Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että Vanhasen tasolle Myller niputtaa myös ulkoministeri Ilkka Kanervan.

Itsekään en voi ylpeillä vieraiden kielten taidollani, mutta minä olenkin vain pienen kotoisen heimon päällikkö, en pääministeri.

Kylpylälomalla Toompean juurella

Vietimme viime torstaista sunnuntaille Tallinnan keskustassa Kalev Spa -kylpylähotellissa. Hoidot olivat monipuolisia: oli hierontaa, allasjumppaa, kuntosalia, kasvo- ja jalkahoitoa, vartalon kuorintaa, hiusnaamiota ym. Paikka on tasokas, varsinkin hoitopalvelut kiitettävän täsmällisiä ja ammattitaitoisia. Eikä ruuassakaan ollut moittimista; aamiaisellakin oli kunnon makkaroita, lihapullia ja munakokkelia - toki myös kevyempää.

Kalev Spa saa rutkasti lisäpisteitä sijainnistaan Vanhan kaupungin kupeessa: Raatihuoneen torille on pari sataa metriä ja Viru-keskukseen vähän enemmän. Kun kylpylöissä on usein pari kolme tuntia luppoaikaa, Kalev Spasta on helppo piipahtaa Tallinnan keskiaikaiseen kaupunkiin, jota kauniimpaa ei tiedossani ole.Raatihuoneen kulmalla Hopner-ravintolassa, vuodelta 1681, tilasin vanhaa suosikkiani "Saarenmaan Äkkipigasta". Se oli kuitenkin muuttanut nimeään ja on nyt "Viru Äkiline". Kun kysyin, miksi annokseen kuuluva votkayyppy ei enää ollut Saarenmaalta ja miksi nimi oli vaihdettu, tarjoilija sanoi, ettei Saarenmaan votkan laatu ole tarpeeksi tasaista. Luulen kuitenkin, että syy muutokseen on toinen: Ei ole sopivaa myydä Tallinnan ytimessä Saarenmaan kansallisherkkua. Sehän olisi vähän sama jos Ullanlinnan Sea Horsen hittituotteena olisi paistettujen silakoiden sijasta poronkäristystä.

Kerron myös, mistä "Viru Äkiline" (ent. "Saaremaa Äkkipigane") on tehty: On kaksi pienehköä palaa paahdettua tummaa leipää. Leipien päälle katetaan hakkelus, joka on tehty graavista lohesta, sipulista ja valkosipulista, mausteina sitruuna, suola, mustapippuri ja auringonkukkaverso. Ainoa sallittu ruokajuoma on huurteinen votkaryyppu, nykyisin "Viru Valge", aikaisemmin "Saarenmaan Vodka".

Vähän kulttuuriakin oli ohjelmassa. Estonia-teatterin Tuhkimo oli viritetty sopivan koomiseksi. Hauska sitä oli seurata, kun laulajat olivat hyviä ja italiaksi kerrotun sadun tarina oli jäänyt muinaisesta lapsuudesta sopivasti muistiin. Loppuratkaisu tosin oli yllättävä mutta moderni.

Tuparit Jääkärinkadulla ja "Huiskis" Skotlannissa

Lauantaina vierainamme olivat seuraavat ystävämme: Pentti Airio, Johanna ja Heikki Arola, Mirja ja Teuvo Laurila sekä Ulla ja Raimo Salokangas. Viihdyimme aika hyvin keskenämme, kello viidestä ip. aina sunnuntain puolelle.

Loppuvaiheessa ideoimme retkeä, jossa ensin tutustuisimme John Rebusin jalanjälkiin Edinburghissa (vrt. Jussi Vares Turussa ja Kurt Wallander Ystadissa) ja sitten kiertelisimme autolla Skotlannin maaseutua ja yöpyisimme pubeissa ja BB-majoituksessa. Operaatio, joka sai peitenimen "Huiskis", toteutetaan kesällä 2009.

Terveisiä Savon sydänmailta

Kuten viime viikolla kerroin, retkeilimme viikonloppuna Savossa ja tapasimme siellä olevia ystäviämme. Ensin kohteena oli Merja ja Heikki Miettisen koti Kallaveden rannalla, Kuopion kaupunginosassa, jota kutsutaan Saaristokaupungiksi.

Miettisillä on ollut Saaristokaupungissa vajaan vuoden ajan uudehko omakotitalo, johon he tekivät jokusen ammattimiehen avustamana perusteellisen remontin; keittiö, pesuhuone ja sauna menivät kokonaan uusiksi. Varsinkin sauna lasiseinineen on upea.

Kuopiosta ajoimme noin 45 kilometriä Karttulaan, jossa Ritva ja Ilkka Larjomaa ovat rakentaneet kokonaan uudelleen Ilkan isän jo 1940-luvun lopulla pystyttämän rantahuvilan. Hieno oli tämäkin huvila, kaikin puolin hyvin varustettu ja talviasuttava. Kerrottava vielä on, että puolen hehtaarin tontti koki muutama vuosi sitten kovia, kun myrsky kaatoi tontilta 150-200 puuta. Ilmakuva Savon Sanomien etusivulla kertoi, että myrskyn jälki oli kuin Tali-Ihantalan taistelukentiltä. Mutta Larjomaat eivät antaneet periksi ja nyttemmin tonttia kelpaa kyllä asua ja katsella. Varsinainen koti Larjomailla on Espoon Olarissa.

Matkalla Keski-Suomessa ja Savossa

Hetken päästä lähdemme ajelemaan Jyväskylään, jossa jätän käsikirjoitukseni kirjasta "Perintönä maitohygienia" taittajalle. Kirjan tulee olla valmis 10. huhtikuuta, jolloin Walter Ehrströmin säätiö täyttää 50 vuotta.

Lauantaina ajamme Kuopioon, jossa visiteeraamme ystäviemme Merja ja Heikki Miettisen kotona jossain Kallaveden rannalla. Miettisethän asuivat aikaisemmin Jyväskylässä ja kävivät töissä keskussairalassa.

Sunnuntaina jatkamme Karttulaan, noin 40 km Kuopiosta, jossa Ritva ja Ilkka Larjomailla on lomapaikkansa. Larjomaathan ovat Susannan kummeja, ja Ilkka parhaita ystäviäni kouluvuosilta.

Toivottavasti ajo- ja muut kelit suosivat. Ehkäpä raportoin matkasta jotakin ensi viikolla.

Puolivuotias Alva ensi visiitillä

Äskettäin meillä kävi ensi visiitillä Alva Nybom. Hän on Juhan ja Susannan serkun Saanan (s. Airio) ja Peter Nybomin puolivuotias tytär. Nybomin perhe asuu Helsingissä. Alva sai käyttöönsä Sakkelta vapautuneen matkasängyn.

Lauantaina tuli yökylään Veera, jonka kanssa perinteisesti keitimme aamiaiselle korin munia. Sunnuntaina oli ohjelmassa upea "Walt Disney On Ice"- show Hartwall-areenalla. Ohjelmistossa olivat kaikki Disneyn tunnetuimmat sadut ja satuhahmot. Villisika oli suosikkimme.
Lauantain "Sweet Saturday" -tapaamisessa olivat mukana vanhat konkarit ja uusina Ritva ja Ilkka Larjomaa, Susannan kummit. Otin ryhmästä kuvan, josta Salokankaan Raimo jostain syystä puuttuu. Kyse lienee kuvaajan tähtäysvirheestä. Pahoittelen.