"Vesipyssy" haettiin kotiin

Viime viikolla haimme Juhan kanssa vuoden 1963 mallia olevan prätkämme, Suzuki GT 750, Tampereelta Espooseen. Pyörä on sillä tavalla arvokas, että se on suurin koskaan valmistettu 2-tahtinen. Niitä ei aikanaan kovin paljon valmistettu, eikä niitä Suomessa ole monta jäljellä. Pyörää kutsutaan alan piireissä Suomessa "Vesipyssyksi", englanniksi se on Water Buffalo, koska siinä on vesijäähdytys. Tarkoituksemme on entisöidä pyörä niin hyvin, että se kelpaa museorekisteriin.

Vuoden 2004 lopusta Suzuki on ollut Tampereella, jossa sitä on laittanut nuori autoinsinööri Miikka Lehmusjoki (kuvassa oikealla). Miikka huolehti pyörän maalaukset ja kromaukset kuntoon ja hankki ne osat, joita oli saatavissa. Heimopäällikkö toi nettihuutokaupasta ostamansa alkuperäiset pakoputket Atlantasta keväällä 2006. Yli 4,5 vuoden jälkeen projekti on vielä pahasti kesken, sillä moottori, kaasuttimet (3) ja tuoreöljyvoitelu kaipaavat vielä kunnostusta. Jostain pitäisi löytää tämän alan tekijä.

Kaikki maan hedelmät

Heimopäällikkö sai syntymäpäivänään tukun erilaisia kutsuja: Ulla antoi liput Kom-teatterin "Kalavale"-näytäntöön, Juha avoimet elokuvaliput, Susanna, Timo ja Sakke taas veivät - sitä etukäteen kertomatta - Veikkolan Kartanoteatteriin (kesäteatteri) katsomaan Raija Orasen kirjoittamaa "Kaikki maan hedelmät" -näytelmää. Elokuva on vielä käymättä, mutta ajettelen katsoa Clint Eastwoodin Gran Torinon.

Kom-teatteri oli paha pettymys, koskaan ennen en ole väliajalla poistunut teatterista. Näyttelijäkaarti oli nimekästä (Juho Milonoff, Pekka Valkeejärvi, Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Niko Saarela), mutta kun tarina on surkea, vaikea siitä on kunnon teatteria tehdä. Eniten harmitti vittu-sanan viljely, erityisesti Malmivaaran repliikeissä sana esiintyi enemmän kuin muut sanat yhteensä.

Ihan toista maata on Orasen tarina, joka perustuu todellisuuteen. Näytelmä kertoo sotilaslääkäri Carl Ferdinand von Wahlbergistä ja hänen lähipiiristään, johon kuuluivat myös Sinebrychoffit. Urallaan Wahlberg eteni Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi ja hänet myös aateloitiin, kun oli sekä Nikolai II:n että Bobrikovin suosiossa. Näytelmä esitettiin alkuperäisissä maisemissa, Wahlbergin aikoinaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa omistaman Eerikinkartanon mailla. Historiakonteksteja oli sopivasti keisarivaltaan, Suomen kaartiin, jääkäriliikkeeseen ja sisällisotaan. Ainoa ammattinäyttelijä runsaassa näyttelijäkaartissa oli Eija Ahvo, joka on myös näytelmän apulaisohjaaja ja näyttelijöiden kouluttaja ja jonka aatteellinen tulisieluisuus ei näytä iän myötä mihinkään himmenneen.

Kun Wahlbergin lapset eri tavoin kuolivat ennen vanhempiaan, Wahlbergit lahjoittivat Eerikinkartanon Kirkkonummen kunnalle, jonka tuli perustaa kartanoon mm. maatalousoppilaitos.

Viime kesänä Kartanoteatterin kaikki yhdeksän esitystä myytiin loppuun. Tänä kesänä esityskertoja on seitsemän. Kannattaa ajaa Eerikinkartanon maisemiin, ihailla niitä ja katsoa "Kaikki maan hedelmät". Väliajalla voit nauttia mm. Veijo Votkinin grillimakkaraa ja Sinebrychoffin tuotteita.

Tallinnasta Tarttoon

Olimme viime viikolla viisi päivää Tallinnassa Marjan (Lehtola) ja Matin (Vulli) kanssa. Majapaikkamme oli vanha tuttu, kylpylähotelli Kalev Spa aivan vanhan kaupungin kupeessa. Hotellistahan kerroin lähemmin jo viime vuoden keväänä (3.3.2008). Erinomainen paikka, hyvät hoidot, hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu.

Teimme myös päivän matkan Tarttoon. Retki taittui mukavasti Express-bussilla, joita kaupunkien välillä kulkee tunnin välein. Hinta on vain yhdeksän euroa per suunta.

Tarton hienoja kohteita ovat Raatihuone ja sen tori sekä Yliopisto, joka perustettiin Ruotsin vallan aikana 1638 eli pari vuotta aiemmin kuin meidän ensimmäinen yliopistomme Turun Akatemia.

Liivinmaan suuria poikia on M. B. Barclay de Tolly, joka taisteli voittoisasti Suomen sodassa 1808-1809, piipahti jäätyneen meren yli aina Uumajassa saakka osoittamassa Venäjän voimaa ja Ruotsin heikkoutta. Keisari nimitti hänet 1809 Suomen ensimmäiseksi kenraalikuvernööriksi. Barcley de Tolly jätti pian pienen ja rauhallisen Suomen, joka ei tarjonnut kunnianhimoiselle sotilaalle haastetta ja keskittyi sotaan Napoleonia vastaan. Hän kohosi lopulta legendaarisen Kutuzovin jälkeen Venäjän armeijan ylipäälliköksi ja korotettiin nopeasti kreiviksi, sotamarsalkaksi ja ruhtinaaksi. Aika hyvin skottilaista alkuperää olevalta mieheltä. Ammattisotilaat ovat kautta aikojen halunneet palvella siellä, missä on tilaisuus osallistua suuriin sotiin ja saada menestyksestä kunnon palkkiot.

Oi pyhä yksinkertaisuus

O sancta simplicitas. Näin kerrotaan uskonpuhdistaja Johan Husin huudahtaneen viime sanoinaan kun hänet kerettiläisenä poltettiin 1415 roviolla ja kun hän näki vanhan naisen äärimmäisin ponnistuksin raahaavan lisää puita liekkeihin.

Sanonta tuli mieleen kun joku päivä sitten katselin lehdestä uuden Peugeot 308 -avoauton mainosta. Sen erityisenä hienoutena korostettiin niskanlämmittäjää, joka mahdollistaisi ajamisen entistä viileämmissä keleissä. Tämänkaltaiset innovaatiot ovat tietysti kovin tarpeellisia nyt, ennen kuin ilmastonmuutos todella iskee. Myöhemmin niitä ei enää tarvittaisikaan.

Kokoomuksen euroehdokas Ari Vatanen, vielä hetken aikaa ranskalainen meppi, puolestaan näkee ilmastonmuutoksessa vain hyvää: onhan se mukavampi elellä lämpimässä, ei tuo flussakaan iske niin helpolla.

Synttärit ja muuta mukavaa

Heimopäälliköllä oli lauantaina syntymäpäivä (68). Johanna muisti päivän ja tuli Sweet Saturdayhin kukkasten kera.

Aiemmen mennäviikolla Sakke kävi Jääkärinkadulla yökylässä. Häntä (4) oli pikkuisen harmittanut veljensä Kustin (9) yöretket, joita tämä on tehnyt kevään aikana jo parinkin kertaa Helsingin Erämajavissa Kun Sakkekin kertoi menevänsä yöretkelle, äitinsä kysyi, että mihin, poika vastasi, että Mamman ja Pappan luo. Komeaan reppuunsa Sakke oli pakannut kaiken tarpeellisen: yöpuvun, hammasharjan, varavaatteet ym. Sakke tuli Jääkärinkadulle suoraan Ullanlinna Schoolista ja sinne hän seuraavana aamuna myös suoraan meni.

Tohtori Penttilän aamukahvilla Bulevardilla

Joskus 1990-lúvun alussa olin viimeksi poliitikon vaalikekkereissä. Taisi olla silloisen journalistikollegani Aino Suholan (kesk.) tilaisuus Jyväskylässä.

Tiistaiaamuna klo 8 menin kuuntelemaan kokoomuksen euroehdokasta Risto E. J. Penttilää hänen aamukahvilleen Bulevardi 6:een. Pelkästään Riston, joka on vanha tuttuni noin 15 vuoden takaa, näkemyksiä EU:sta ei tarvinnut kuunnella, sillä hän oli kutsunut mukaan myös vihreiden Heidi Hautalan. He haastoivat ensin toisensa keskusteluun, ja me vieraat, joita oli kahvilantäysi, haastoimme sitten heidät.

Tyylikkäitä keski-ikäisiä ehdokkaita molemmat, päällimmäisenä vaikutelmana - myös Heidillä - porvariston hillitty charmi. Ihan hyvin voisin äänestää molempia, jos se vain olisi sallittua.

Risto ei vaalityössään ujostele sitä, että on tullut väitelleeksi. Sitä hän ei sentään mainosta, että peräti Oxfordissa, joka on maailman viiden parhaan yliopiston joukossa. Riston vaalislogan on sopivasti kaksiselitteinen "EU-talous tarvitsee tohtoria". Kahvitilaisuus taas oli Hesarin ilmoituksessa ristitty "Tohtorin aamukahviksi".

Klo 9 jälkeen Risto kiirehti junalla ensin Tampereelle ja sitten Turkuun, ja tarjosi tohtorikahvit molemmissa kaupungeissa.

Jotakuta ehkä mietityttää, mitä E. J. oikein tarkoittaa. Ei kovin vaikea arvata: Erkki Juhani.

Isomummun äitienpäivä Turussa

Anoppini Kaija Airio (87) tunnetaan lähipiirissä Isomummuna erotuksena nuoremmista mummuista ja mammoista. Viime syksynä hän muutti asumaan Saga-nimiseen palvelutaloon, jossa hänellä on isohko kaksio ja johon hän saattoi viedä rakkaimpia huonekalujaan ja muita tavaroitaan.

Äitienpäivänä tyttärensä Ulla kävi Turussa tervehtimässä Isomummua ja otti tapaamisessa muutaman kuvan.