Voi Tepsi, Tepsi, minkä teit

Ihan vain tuntuman säilyttääkseni kommentoin välillä yleisempiäkin asioita. Tarkoitan jääkiekkopuolustaja Petteri Nummelinin kohtelua vanhassa kotiseurassaan TPS:ssä. Petun isä on jääkiekon legenda Timo Nummelin, jota minulla oli 1960-luvulla tilaisuus opettaa Turun itäisessä kansalaiskoulussa - tosin kyse oli kolmen kuukauden sijaisuudesta.

Petu on vähintään isänsä veroinen puolustaja, hän on pelannut viidettoista MM-kisat, enemmän kuin kukaan muu missään. Hän on maailmanmestari mallia 1995. Peräti kymmenen kertaa Nummelin on valittu MM-kisojen All Stars -joukkueeseen, johon siis mahtuu vain kaksi puolustajaa kerrallaan. Petu on pelannut pitkään Luganossa ja ilmiselvästi viihtynyt Sveitsin miellyttävässä - näin luulen - ilmapiirissä.

Kun Nummelin nyt on palaamassa Suomeen, hän olisi halunnut palata Turkuun. Mutta TPS teki hänelle niin  heikon sopimustarjouksen, että Petu piti sitä melkein loukkauksena - palkka TPS:ssä olisi ollut SM-liigan kestikastia, vaikka Nummelin edelleen, 40-vuotiaanakin, on Suomen maajoukkueen parhaita puolustajia. Varoissaan oleva Rauman Lukko iski tähän saumaan ja palkkasi miehen hänen arvolleen sopivalla palkalla.

Mitä TPS sitten menettää? Se menettää puolustajan, jonka tavaramerkkinä ovat rauhalliset kiekon haltuunotot sekä pitkät ja tarkat syötöt omille hyökkääjille. Petu on myös oiva maalintekijä, usein ratkaisevalla hetkellä, ja näistähän Suomessa on kova pula. Tepsin mahdollisuudet mitalipeleihin heikkenevät roimasti.

Mutta eniten TPS menettää selvää rahaa. Vanhana turkulaisena tiedän, että kaupunkilaiset edelleenkin hullaantuvat silloin kun oman kylän tuttu poika, johon on helppo samaistua ja joita nykykiekossa on harvakseltaan, hyppää kaukaloon ja pelaa hyvin. Talven mittaan Tepsiltä jäävät siis tuhannet katsojat kotiin ja seura menettää kymmeniä tuhansia euroja, ehkä enemmänkin.

Niko, lentäjän poika Espoon jäällä

Veeran seuran Espoon taitoluisteluklubin perinteisen joulunäytöksen teema oli tällä kertaa suosittu ja piirroselokuvana kaikille tuttu "Niko - lentäjän poika".

Veeran ikä- ja tasoryhmällä (Kilpa 2) oli kaksikin roolia. Toisessa he esittivät isoa susilaumaa, joka ei lopulta niin pahaksi osoittautunutkaan.

Toinen ryhmä, jossa Veera luisteli, oli nimeltään "Tuonelan virta".

Sunnuntain kolmessa esityksessä jäähalli oli jälleen koko ajan täynnä. Veeran tukijoukot olivat entiset.

 

Kun nämä luistelukuvani eivät uudellakaan kameralla oli kovin kaksisia, niin voit katsoa, millä tasolla Veera (11 v) on nykyisin kilpaluistelijana. Pari viikkoa sitten hän kilpaili isossa kisassa Tallinnassa, jossa oli mukana paljon luistelijoita Baltian maista, Venäjältä ja Suomesta, Veeran sarjassa 34. Voitto, johon Veera on Suomessa tänä syksynä tottunut, karkasi käsistä, kun ohjelman lopuksi tuli pientä huojuntaa, mutta sijoitus oli kumminkin hyvä, yhdeksäs. Kun kysyin kilpailun jälkeen Veeran isältä, miten Veera suhtautui luisteluunsa, vastaus oli: "Kiukkuinen kuin ampiainen." Mihin minä, että tuo on oikeaa asennetta.

Veeran luistelun voit katsoa osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=ReFPFtAMhXM
Järjestäjien kuvaama video ei avaudu suoraan tästä, mutta kun siirrät sen hakuriville, silloin onnistuu.

Madeiran talvea: osa I/IV eli Ystävät

Tämän vuoden Madeiran lomamme ensimmäisellä viikolla olivat mukana pitkäaikaiset ystävämme Ritva ja Ilkka. Heti alkuun meillä oli tilaisuus viettää hotellissamme Miramarissa Owners Evening -cocktaililtaa, jossa oli pari sataa osanottajaa monista Euroopan maista.

Madeiran ohjelmaan kuuluu saarikierros, jonka sisältö vaihtelee. Meillä oli kääntöpisteenä Porto Moniz, jossa ihailimme pohjoisen Madeiran tyrskyjä.

Porto Monizissa söimme maittavan lounaan. Kala oli espada, Madeiran iso kansalliskala, joka elää noin kilometrin syvyydessä.

Kävimme myös Palace Hotel Reid´sissä kello viiden teellä, jossa ennen meitä ovat vierailleet mm. Winston Churchill, Itävalta-Unkarin kuningatar Elisabet eli Sissi sekä saman keisarikunnan viimeisin hallitsija Kaarle I, joka perheensä kanssa muutti Madeiralle kun keisarikunta kaatui 1918 hänen altaan ensimmäisen maailmansodan tappion myötä. Samoin kävi muuten myös Saksan keisarikunnalle.

Kello viiden tee Reid´sissa on kyllä tavallisen ihmisen suuria elämyksiä.

Kun sää oli hieno, tee tarjoiltiin parvekkeella, josta avautui hieno näkymä merelle ja laskevaan aurinkoon.

Sweet Saturday pikkujoulutauolle

Madeiralle lähdön tunnelmissa esitän, että pitäisimme Sweet Saturday -tapaamisissa kuukauden tauon ja että seuraava kokous olisi Kappelissa 15. joulukuuta. Sen jälkeen olisi kuluvana vuonna vielä kaksi sopivaa lauantaita: 22.12. ja 29.12. Hyviä pikkujoulun aikoja kaikille.

Toistamiseen Toscanassa: osa III/III eli luontokuvia

Pidimme lapsille luontokoulun valokuvauksessa. Laitan tähän malliksi muutaman otoksen.
Veeran tuttu jo viime kesältä oli Michelangelo eli kotoisemmin Mikke. Veera antoi sille maitoa päivittäin ja piti muutenkin hyvänä. Sopivat keskenään, että ensi vuonna taas tavataan.
Toiselle kissalle, joka oli arka ja vältteli kuvaajia, Veera antoi nimen Dante. Sakke otti oheiset kuvat.

Heimopäällikön ottamia ovat oheiset Kuu ja Kuusi -tutkielmat. Ne otin yöretkellä, joita teimme kaksi ja joiden tarkoitus oli tehdä havaintoja villisioista. Villisiat vain olivat kovin varovaisia, kun metsästysaika oli käsillä. Ja muutenkin villisika on arka eläin vaikka iso onkin (jopa 300 kg). Mutta jännää meillä yöretkillä oli, ja ainakin yhden jäniksen näimme. Erilaisia yön ääniä kuten pöllön kuhertelua ja kettujen haukuntaa toki kuulimme yllinkyllin. Myös pari Pandaa tuli vastaan, mutta ne olivat Fiatin sukua.

Heimopäällikkö ilahtui ikivanhasta oliivipuusta. Harvoin näkee näin massiivista runkoa.

Tarkoitus oli julkaista myös Kustin, Veeran ja Jaakon ottamia kuvia. Kun niitä saan, lisään ne tähän juttuun.

Isäinpäivän tilapäisesti muuttunut ilme

Sillä tavalla Isäinpäivän traditiossamme tapahtui muutos, että Heimopäällikön lasten perheet vierailivat Jääkärinkadulla kahdessa osassa. Juhan perhe kävi brunssilla puolenpäivän tienoilla kun myöhempi aika ei heille sopinut. Kuvassa isät ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa.

Susannan perhe tuli neljän pintaan, jolloin söimme päivällisen, perinteisen ja syyssesonkiin istuvan hirvipaistin.

Isäinpäivän kuva otettiin tällä kertaa kahdessa erässä, toki vakiopaikalla. Tarkka lukija huomaa, että myös salimme kalusteet ovat uudistuneet.

Toistamiseen Toscanassa: osa II/III eli futista

Klaanimme organisoima Toscana Cup pelattiin nyt toisen kerran. Finaalia edelsi tiukka päivittäinen harjoittelu Castellon pihalla sekä läheisellä kentällä, joka on sopivan kokoinen silloin kun joukkueissa on vain neljä pelaajaa. Pari kertaa näissä iltaharjoituksissa oli mukana myös italialaisia poikia, iältään sopivasti 10-13.
Jo ystävyysottelu - Nuottaniemen Perkot vastaan Kampin Haloset - oli tiukka ja maaleja tehtiin paljon. Peli (2 x 20 min.) päättyi tasan 6-6. Tuomari antoi Fair Player -kortit Pekalle, joka teki näyttävän avauksen Nuottaniemen maalivahtina, sekä Sakkelle.

Grande Finale pelattiin lomamme lopussa. Ottelun tuomari - raitapaidassa kuten asiaan kuuluu - jakoi peliohjeet joukkueiden kapteeneille, Veeralle ja Sakelle. Sääntönä on, että aikuiset saavat pelata vain maalivahtina ja puolustajana, lapset vastaavat hyökkyksistä ja maalinteosta.

Tiukka ja rehti peli sopivassa helteessä (25 C) päättyi Halosten voittoon 3-1. Ottelun maalikuningas oli Sakke kahdella täysosumalla.

Kampin joukkueen Fair Player -kortit saivat Susanna, jota joukkueensa kannusti huudoilla "Äiti Äiti", sekä Kusti. Nuottaniemen joukkueesta tuomari palkitsi vihreällä kortilla Veeran ja Jaakon.

Loppuseromonioiden päätteeksi joukkueet ja tuomari ryhmittyivät ensin sopuisasti yhteiskuvaan...

...ja sitten kylämme Ville di Corsanon ainoaan baariin, nimeltään Osteria Bar Pizzeria. Kuvan ulkopuolelta voin kertoa, että talon sisäosista löytyy iso ja tunnelmallinen kellariravintola, jonka testasimme jo viime vuonna.

Futis ei ollut ainoa urheilulajimme Toscanassa. Castellon satoja vuosia vanhassa juhlasalissa  oli mahdollisuus pelata pingistä. Siinäkin järjestimme turnauksen, jonka loppuotteluun selvisivät Juha ja Timppa. Loppuottelu jäi kuitenkin pelaamatta, joten se siirtyi seuraavaan vuoteen.

Toscana-kertomuksen III-osa ilmestyy sitten kun saan luontokoulun oppilailta heidän parhaat kuvansa. Pysykää kanavalla.