Kummipojan komeat kesähäät

Heimopäällikön kummipoika Otto ja hänen valittunsa Eve vihittiin lauantaina HSS Boathousessa Helsingin Liuskasaaressa. Vieraita oli lähes sata, ilmat hellivät ja ruotsinkielisen pursiseuran keittiö (Kämpin) pani parastaan. Juomiakin oli sopivasti, ynnä puheita, tanssia ja muuta hauskaa.
Oton bestman oli pikkubroidi Jussi (oikealla).

Even isä saatteli morsiamen vihkitoimitukseen.

 

Kun Eve ja Otto olivat saaneet toisensa, Oton äiti Johanna puolestaan sai halauksen miehensä sisarelta Inkeriltä.

Heimollemme oli varattu oma pöytä, joten ilta sujui lupsakkaasti tutussa seurassa.

Hääparin pöydässä olivat Even ja Oton vanhemmat, bestman ja kaaso sekä Jussin Alice.

Hääkakku oli komea, viisikerroksinen...

... eikä häävalssissakaan ollut moittimista. Tämän jälkeen hääväki viihtyi tanssilattialla vielä useita tunteja. Pikkutunneilla nuoremmat vieraat lähtivät jatkoille Stadin yöelämään. Sitä ei HP enää ollut kuvaamassa.

 

Vielä kerran onnea Evelle ja Otolle.

Juhannuksen rosvopaisti Toukolan tapaan

Kuten edellisessä jutussani lupasin, Toukolan rosvopaisti kypsyi Juhannusaattona. Edellisessä jutussa oli myös kuva siitä, miten laavun tulisijaa oli vahvistettu. Juhannuksen aatonaattona valmistui päältä avoin kiviuuni paistia varten (50x100x50 cm).

Heimopäällikkö aloitti uunin lämmityksen aamulla klo 10. Polttoaineena olivat Pekan tuomat koivuklapit, joista ei ollut pulaa (vrt. edellinen juttu).

Lämmitys kesti neljä tuntia. Näin uunin kivet kuumenivat ja pohjalle syntyi tuhti kerros hiiliä.

Tässä vaiheessa hiilet lapioitiin pois (kottikärryihin) ja rosvopaisti (2,5 kiloa lampaanlihaa ja yksi kilo kassleria) laitettiin uunin pohjalle neljään osaan pakattuna: Lihan päälle käärittiin ensin märkää leivinpaperia, sitten kaksi kerrosta alumiinipaperia ja loipuksi runsas kerros märkää sanomalehtipaperia. Nyyttien  ympärille laitettiin vielä rautalankaan, jotta ne pysyivät koossa ja jotta ne voitiin nostaa pois kuumasta pätsistään. Nyyttien päälle lapioitiin ensin tiivis kerros hiekkaa, jotta hauteen päälle tarvittava nuotio ei olisi sytyttänyt paisteja. Hiekan päälle oli ensin kaadettu kottikärryistä kuumat hiilet.

Perinteiseen tapaan juhannusvieraamme tulivat Espoon Nuottaniemestä, siis Juhan perhe. Juha toi komean lampaanpaistin ja kassler oli ostettu Joutsasta Paistit kypsyivät uunissa toiset neljä tuntia. Viimeisen tunnin ajaksi uunin päälle laitettiin foliopaperiin käärityt perunat ja sipulit.

 

Kun paistit olivat kypsyneet neljä tuntia, uuni oli valmis avattavaksi: hiilet ja santa lapioitiin pois.

Nyytit nostettiin uunin pohjalta. Pienen maalaustelan varsi osoittautui tässä vaiheessa käyteväksi.

Jännitys siitä, tuliko paistista sopivan kypsää ja mureaa, huipentui, kun nyytit laskettiin ruokapöytämme apupöydälle iltakuuden jälkeen.

Kaikki meni ns. nappiin. Höyryävä ja murea iha oli juuri sellaista kuin pitikin. Juhannuspöytämme ei koreillut lajikkeiden monilukuisuudella. Sen sijaan rosvopaistin makua ei voi liikaa kehua. Lihan määrä olisi riittänyt paljon isommallekin joukolle, joten sillä herkuteltiin Juhannuksen jälkeen niin Toukolassa kuin Nuottaniemessäkin.

Kerroin rosvopaistin valmistuksesta kaiken oleellisen, koska arvelen, että moni on sen valmistusta miettinyt mutta toteuttaminen on jäänyt. Heimopäällikkö, itsekin ensikertalaisena, suosittelee voimakkaasti. Tämän jutun ohjeiden mukaan et voi epäonnistua. Vaivaa sen eteen on kyllä nähtävä. Heimopäällikkö tekee kuluvan kesän aikana vielä toisenkin rosvopaistin. Vieraita voisi silloin olla enemmänkin.

Mökkitalkkarien alkupuuhat

Ystävämme Marja-Leena ja Pekka toivat heti kesän aluksi omista varastoistaan komean kuorman polttopuita - 34 banaanilaatikkoa riihikuivaa koivua. Kun jokainen laatikko painoi 17 kiloa, puiden yhteispainoksi tuli 578 kiloa (miinus jokunen kilo pahvilaatikoista).

Seuraavat vieraamme olivat Kusti ja Sakke, jotka olimme palkanneet mökkitalkkareiksi. Ensi töiksemme kokosimme uudet kottikärryt, joita on kevyt käsitellä.

Saatuamme laiturin jiiriin teimme laavulle kunnon polun, joka epätasaisessa maastossa vaati kahden kivi-betonisillan rakentamista. Molemmilla silloilla oli pituutta runsas metri. Betonin käsittely oli pojille uusi kokemus.

Vahvistimme myös laavun edessä olevaa tulipesää betonilla. Tarkoitus on, että Juhannuksena siinä kypsennetään Toukolan 30-vuotisen historian ensimmäinen rosvopaisti. Tästä lähemmin seuraavassa blogijutussa.

Toukolan iltaelämään on aina kuulunut saunomisen ja uimisen ohella lukeminen. Kun turkulainen ystävämme Marju vielä eli, meillä oli epävirallinen yhdistys nimeltä Varpusenlinnan Lukutoukat.

Sakke oli koko talven koonnut Valtteri-nimistä luurankoa, johon hän sai postissa osia kerran kahdessa viikossa. Tarkoitus on samalla opiskella ihmisen rakennetta ja sen eri osien toimintaa mukana tulevien oppivihkojen avulla.

Valtteri sijoitettiin toisen makuuhuoneen ikkunaan päivystämään metsän suuntaan.

Sakkella oli sen verran vapaa-aikaa, että hän saattoi harjoitella tarkkuusammuntaa jousella, jonka Heimopäällikkö oli tuonut kesällä 2012 Vilnan lähellä olevasta keskiaikaisesta Trakain linnoituksesta. Maaleina Sakke käytti juomapulloja ja tölkkejä.

Koululaisten stipendit Kaivopuiston kallioilla

Heimopäällikön jokakeväiset stipendit jaettiin tällä kertaa Kaivopuiston kallioilla. Ensin kokoonnuimme Lasipalatsin spårapysäkillä, josta jatkoimme "Kolmosella" Kaivopuistoon.

Koululaisten pyynnöstä alkuun jaettiin stipendit. Siten että jokainen luokka toi oppilaalle kympin. Näin Kustille, joka siirtyi yhdeksännelle, tuli 90 euroa...

 ...ja Veeralle kuusi kymppiä.

 Kolmannelle luokalle siirtyvät Jaakko ja Sakke saivat tämän kaavan mukaan 30 euroa kumpikin.

Stipendien jälkeen ohjelmassa oli kevyt piknikki-lounas: kertakäyttögrillissä lämmitettyjä makkaroita, sipsejä, keksejä ja Coca-Colaa.

Hyvin tuntui maistuvan, ja samalla serkut saivat kolmen tunnin ajan seurustella keskenään ja leikkiä kallioilla. Tätä leikkiä HP ei päässyt kuvaamaan kun piti vartioida ja sammutella grilliä.

Stipenditapaaminen päättyi Kaivopuiston rantaan jäätelökioskille, jossa epäilemättä myydään maan parhaat tuotteet. Tämän joukolla takaamme.

Mitä tahansa kelpaa laatulehden etusivulle

Arvoisa lukijani muistaa, että olen johdonmukaisesti arvostellut Helsingin Sanomien tapaa julkaista etusivullaan mainoksia, mitä mikään kansainvälinen laatulehti ei tee. Viimeksi keväällä Hesarin päätoimittaja, nyt ex,  perusteli Heimopäällikölle käytäntöä sillä, että etusivun myyminen tuo rahaa, jolla taas voidaan maksaa esim. ulkomailla olevat kirjeenvaihtajat, joista lehti on syystä ylpeä.

Tätä selitystä en tuollaisena hyväksy. Vähennetään mieluummin kirjeenvaihtajien määrää,sillä sanomalehden on vaikea kilpailla television tai muun sähköisen median kanssa ulkomaan uutisioinnissa - kuva kun on siinä sanaa tehokkaampi, ajatellaan vaikkapa Syyrian tai minkä tahansa muun maan mellakointeja tai muita konflikteja.

Mittani lähes täyttyi tänä aamuna, kun Hesari oli myynyt etusivunsa perussuomalaisten ohjelmajulistukselle - kaikki kunnia Timo Soinille, joka edeltäjiensä Vennamoiden tapaan on kiistatta maan parhaita populisteja. Mutta joku roti se pitäisi olla johtavan sanomalehdenkin rahanhimolla. Eivät ekonomit ja insinöörit sentään voi tällä tavalla journalismia jyrätä.

Kun Helsingin Sanomien levikki on tabloidiuudistuksesta huolimatta laskussa, kannattaisi kokeilla sitä, että etusivu pyhitettäisiin päivän tärkeimmille uutisille ja lehti siten osoittaisi, että laatulehteä tässä ihan oikeasti ollaan tekemässä.

Hesarista tuli äkkiä tuulinen paikka

Päätoimittaja Mikael Pentikäisen potkut ovat sillä tavalla edelleen pimennossa, että potkujen todellista syytä voi vain arvailla. Tekemättömyydestä ei ainakaan ole kysymys - kuten joku osuvasti sanoi, Pentikäinen teki kolmessa vuodessa kymmenen vuoden työt (tabloidiuudistus, yhteiset tv-uutiset Nelosen kanssa ja nettilehden maksullisuus). Levikin lasku taas on näinä päivinä asia, jolle on vaikea tehdä mitään muuta kuin toivoa, että menetetyt lukijat tarttuvat nettilehteen, kuten Hesarissakin näyttää käyneen.

Pentikäinen ei ole Sanomien ainoa poispotkittu. Aikakauslehtiryhmän johtaja sai lähteä äskettäin. Eikä hallituksen edellisen puheenjohtajan Jaakko Rauramonkaan lähtö eläkkeelle tainnut olla ihan vapaaehtoinen. Näin tehtiin tilaa Antti Herlinille, joka on tunnettu roimista otteistaan. Niitä yhtiön hallitus varmasti kaipaa, sillä epäonnistuneet kaupat Hollannissa syövät yhtiön taloutta ja vaativat saneerauksia Suomessa.

Pentikäisen seuraajasta ei ole toistaiseksi paljon spekuloitu. Virkaa tekevänä vastaavana lehden kakkospäätoimittaja hoitaa asiat kokeneen journalistin rutiinilla, mutta nähtäväksi jää, kenestä tulee Pentikäisen seuraaja. EVA:n toimitusjohtajalla Matti Apusella, entisellä Aamulehden päätoimittajalla, lienee uskallusta hypätä äkkiä tuuliseksi tulleeseen pestiin. Heimopäällikön emännän valistunut arvaus on MTV:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila.

Äitienpäivää Helsingissä, Turussa ja Paimiossa

Perinteinen Äitienpäivän päivällinen nautíttiin jälleen Jääkärinkadulla. Ennen sitä lauloimme äideille tunnetun Paljon onnea vaan. Aamulle jokaiselle äidille oli tarjottu brunssi heidän kotonaan.

Onnittelulaulu tuli tällä kertaa tavallistakin komeammin, sillä olimme järjestäytyneet niin, että isot bassot olivat takarivissä, mezzosopraano (Veera) ja nuoret tenorit (Jaakko ja Sakke) eturivissä.

Vähän ennen Äitienpäivää olimme Turun puolessa, jossa veimme ruusut ensin Maija Toivikin haudalle Turun hautausmaalle...

...ja sitten Kaisa Eliinan  haudalle Paimioon.