HP:n synttärit jatkuivat Toukolassa, osa II

Seuraavat vieraamme olivat Ulla ja Timo Maskusta, läheltä Turkua. Heihin ystävystyimme jo 1960-luvulla, kun opiskelimme yhdessä, me miehet historiaa ja tulevat vaimomme sairaanhoitoa. Viimeksi olemme tavanneet uuden vuoden aattoina Turussa 2010-luvulla, mistä HP on kirjoittanut muutaman jutun. Nyt ystävät viettivät Toukolassa kolmisen päivää, perjantaista sunnuntaihin, ja mukavaa oli. Ensimmäisenä iltana keskityimme vanhoihin muistoihin, saunomiseen ja uimiseen Päijänteessä.

Lauantaina heti aamiaisen ja Muistojen bulevardin (HP:n mieliohjelma) jälkeen ajoimme Säynätsaloon, missä meillä oli opastettu tutustuminen Alvar Aallon maailmankuuluun kunnantaloon. Käynti oli silläkin tavoin ajankohtainen, että pari päivää käyntimme jälkeen maailmankuulu New York Times valitsi Aallon työn maailman vaikutusvaltaisimpien rakennusten joukkoon.

Seuraavassa kuvassa Säynätsalon valuustosali on arkivalaistuksessaan. Aalto oli sitä mieltä, että kokouspapereihin on tutustuttava jo ennen kokousta. Nykyisin, kun Säynätsalo on liittynyt Jyväskylään, kunnantalon tiloilla on muuta käyttöä.

Kunnantalon kahviossa nautimme kevyen kahvilounaan, minkä jälkeen ajoimme Jyväskylään katsomaan Aallon muita kuuluisia töitä. Ensin poikkesimme kuitenkin katsomassa meidän Ullan entistä työpaikkaa, keskussairaalaa, joka oli saanut ihan uudet komeat kuosit.

Sitten teimme nopean kiertoajelun kaupungilla, josta löytyi Aallon muutamia töitä: Valmet Oy:n funkkistyyliset asunnot tehtaan henkilöstölle ja Jyväskylän yliopiston päärakennus, jonka punatiilen käytössä Aalto hyödynsi Säynätsalossa saatuja kokemuksia.

Jyväskylästä ajoimme Korpilahden kirkolle, jossa tutustuimme Alkio-opistoon ja nautimme paikallisessa Kebab-pizzeriassa päivän toisen kevyen lounaamme. Sen jälkeen valmistauduimme viettämään rantakalailtaa Oittilan kylässä, neljän kilometrin päässä Toukolassa. Meille tarjottiin herkullista muikkukeittoa ja lisukkeita, muutakin ohjelmaa oli. Kun ilta oli kaunis, väkeä oli paikanpäällä runsaasti. Erityishuomion sai euroedustaja Mauri Pekkarinen, joka on muutaman vuoden ajan kunnostanut ostamaansa Oittilan koulua ja kertoi nyttemmin muuttaneensa sinne pysyvästi.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen vieraat tekivät lähtöä, ja halaukset olivat lämpimät. Jälkeenpäin saimme viestin, että kotimatka, pituudeltaan lähes 400 km, oli mennyt hyvin.

HP:n synttärit jatkuivat Toukolassa, osa I

Kun koronan takia ei pääjuhlaan 23.toukokuuta ollut mahdollista kutsua kuin kymmenen hengen heimomme,juhlintaa jatkettiin Korpilahden mökillä pienissä neljän hengen ryhmissä. Ensiksi tulivat lankoveli Pena yhdessä Pirjon kanssa. Pirjo oli mökillämme ensimmäistä kertaa, mutta ensi tutustuminen oli jo muutama päivä ennen syntymäpäivää Jääkärinkadun pihapiirissä. Tästä mukavasta tapaamisesta HP kertoi blogissaan 16.toukokuuta.

Seuraavat vieraamme olivat Marja-Leena ja Pekka. Heiltä HP oli saanut onnittelukortin jo toukokuussa. Juhlamme jatkuu myöhemmin kesällä Pöllövaarissa . Tämä jyväskyläinen ravintola on vuosikausia kilpailut kärkikymmenikössä silloin kun Suomen parhaita ruokaravintoloita on valittu. Tapansa mukaan Pekka toi muutaman banaanilaatikon verran kuivia koivuklapeja sekä ämpärillisen uusia Timo-perunoita.

Kuopiolaiset ystävämme Merja ja Heikki muistuttivat, että olimme jo neljännesvuosisadan ajan kyläilleet toinen toistemme kesämökeillä vuosittain. Heillä oli myös uusi perheenjäsen, nimeltään Hermanni, joka tutki paikkoja tarkasti, ensivisiitillä kun oli. Lähtiessään Merja esitteli myös mukana olleita taulujaan. Merjahan harrastaa paitsi korutaidetta myös taidemaalausta.

Kiitokset käynneistänne ja hyvää loppukesää!

Lukutunti ja kisakatsomo

Päivää aikaisemmin kuin Jaakko ja Sakke lähtivät pääkaupunkiseudulle, mökille saapui Kusti. Hänen kanssaan menimme kaikki Korpilahden Kebab-Pizzeriaan yhteiselle lounaalle. Nämä turkkilaisen ystävämme leipomat pizzat ovat olleet takuuvarmoja kohta kymmenen vuotta.

Kustin spesiaalityönä oli saunapuiden hakkuun ohella veistää mela, kun talvimyrskyt olivat vieneet vanhan melan mennessään jo toissa talvena. Aihioksi löytyi aitasta sopivan kokoinen haapalauta. Lopulta mela oli lakkausta vaille valmis.

Lukiolaiset Jaakko ja Sakke huolehtivat siitä, että iltaisin pidettiin perinteinen lukutunti niinä iltoina, jolloin televisiosta ei tullut EM-futista. Jos tuli, silloin laitettiin pystyyn kisakatsomo Ullan iPadin ympärille. Jännitettävää riitti, taidokkaan jalkapallon parissa.

Kesän ensi raportti Toukolasta

Lähdimme mökille Korpilahdelle toukokuun lopulla. Tätä kirjoitettaessa aikaa on vierähtänyt jo kuusi viikkoa. Tähänastinen kohokohta oli juhannus, jonka vieraina olivat Satu, Juha ja Jaakko sekä Veera ja Roope. Hyvin mahduimme kun Veera ja Roope yöpyivät teltassa. Jaakko laittoi juhannuskoivut paikoilleen ja yhdessä isänsä kanssa nostivat lipun salkoon, joka muuten vetelee viimeisiään. Ensi kesäksi on hankittava uusi lipputanko.

Aaton illalliseksi Juha savusti kaksi karitsanpaistia ja yhden kaslerin. Kerta kaikkiaan erinomaisesti hän onnistui.

Jaakko jäi juhannuksen jälkeen auttamaan isovanhempiaan mökin kesäpuuhissa ja tutustui mm. lehtipuhaltimen käyttöön

Pari päivää myöhemmin tuli Helsingistä OnniBussilla Sakke. Yhdessä aloitimme vesijohdon asentamisen. Vesi tulee Päijänteestä ja polttomoottori (kuvassa Sakken kädessä) nostaa veden sekä saunaan että ylätaloon. Tämä projekti jäi vähän kesken, kun letkua oli liian vähän.

Mitä muuta Toukolassa kesäkuussa tehtiin, siitä lähemmin myöhemmissä jutuissa.

Suku on parasta, totesimme HP:n 80-vuotisjuhlissa

HP täytti 23. toukokuuta 80 vuotta. Juhlinta alkoi Ullan brunssilla ja shampanjalla Jääkärinkadulla...

... ja jatkui Espoon Nuottalahdessa, jonka terassille ja sisätiloihin Satu ja Juha olivat loihtineet fiinin ja iloisen tunnelman. Koronan varalta kaikki heimomme jäsenet olivat testaneet itsensä nopealla kotitestillä, ja kun kaikkien tulos näytti negatiivista, uskalsimme juhlia rennosti. Paikalla oli myös Veeran poikaystävä Roope.

Alkuruokana oli Ullan sienikeitto ja pääruoaksi Juha grillasi vihanneksia, lihaa, kanaa ja (HP:n toivomuksesta) erilaisia makkaroita. Jälkiruokana oli Sibeliuksen synttärikakku, joka oli Stockmanin herkkukaupan tuotantoa. Mukava oli puhaltaa kakun kahdeksan kynttilää sammuksiin.

Päivällisen jälkeen olivat vuorossa onnittelupuheet ja heimomme lahja HP:lle. Lahja oli kytketty kymmenen vuoden takaiseen 70-vuotisjuhlintaan, eli hienoon matkaamme Toscanaan ja siellä olevaan vanhaan linnaan Castello di Grottiin. Tästä käynnistähän HP kertoi blogissaan useissa jutuissa (ks. blogit 18.8., 24.8. ja 31.8.2011). Matka oli niin mukava, että kahtena seuraavana vuonna kävimme samassa paikassa uudelleen (ks. blogit 28.10., 1.11. ja 16.11.2012 sekä 27.10 ja 5.11. 2013) ja mukana olivat myös Marja-Leena ja Pekka. Nyt Susanna ja Juha perheineen virittelevät samaa matkaa uudelleen, heti kun korona hellittää. Alkulämmittelynä saimme ison laatikollisen Mozartin viinitilan punaviiniä. Lähellä Castello di Grottia oleva viinitila Il Paradiso di Frassina on sikäli erikoinen, että viinitarhassa soi jatkuvasti (24/7) Mozartin musiikki, joka todistettavasti parantaa rypäleiden laatua. Myös sukutilan omistajat onnittelivat HP:ta. Optiona ennen matkaa HP sai myös kaksi pääsylippua HSO:n Mozart-konserttiin.

Mainitun lahjan kantoi terassille HP:n tyttärenpoika Kusti ja sen jakamisesta huolehtivat Juha ja Susanna, jotka olivat lahjan ideoineetkin. Paha oli etukäteen arvata, mitä isosta paketista löytyi.

Hienointa tässä lahjassa oli itse ajatus - se kytki meidät sukumme pitkään perinteeseen nauttia yhdessä isoista ja vähän pienemmistäkin asioista. Tällaiseen matkaan, sitten kun se toteutuu, liittyy paljon erilaisia elämyksiä ja mukavaa yhdessäoloa. Lopuksi vielä kuva siitä, millaisia onnentoivotuksia HP sai kotiinsa. Muutamia kortteja, useimmat ystävät tosin muistivat puhelimitse tai sähköpostilla. Ensimmäisenä kaikista Ilkka ja Ritva laittoivat Karttulasta käsin komean kimpun valkoisia ruusuja. Punaiset ruusut taas liittyivät edellä mainittuun Susannan ja Juhan lahjaan.

Parhaat kiitokset hienon juhlan järjestäjille ja kaikille läheisille, tuntuu kuin korona-ahdistus oli kuin poispyyhkäisty. Kun Susanna avasi WhatsApp-yhteyden HP:n uuteen älypuhelimeen - lahja Ullalta - hän otsikoi sen hienosti Suku on paras. HP:n juhlavuosi jatkuu koko kesän, sillä kutsumme Korpilahden mökillemme ystäviä vieraiksi sopivin välein. Ensimmäisinä ovat tulonsa varmistaneet Juhan perhe juhannuksena sekä juhannuksen jälkeen Sakke ja Jaakko, joille on tarjolla mukavasti puusouvia ja ulkotilojen kohennusta. Kusti on luvannut tulla heinäkuun puolivälissä. Ei muuta kuin lämpimästi tervetuloa. Juhlinta jatkukoon.

Pirjo ja Pena pihalounaalla

Männaviikolla Ulla kutsui veljensa Penan ja hänen ystävänsä Pirjon tutustumislounaalle Jääkärinkadun pihalle. Pirjo on niin Penan kuin Ullankin vanhoja koulukavereita Paimion yhteiskoulusta 1960-luvulta. Nykyisin hän asuu Kuopiossa. Ulla tarjosi vieraille lohinyyttejä, joita on kätevä tuoda kotoa tarjolle.

Pena oli muistanut HP:n tulossa olevan merkkipäivän, ja tuliaiset olivat sen mukaiset. Yhteisiä mieliharrastuksia lankoveljeksillä ovat sotahistoria ja mallasviski, rose-viini oli tarkoitettu lähinnä Ullalle.

HP laittaa kuvan myös Penan omistuskirjoituksesta lahjakirjaan. Se kertoo HP:n lempinimen,joka on ollut Tokke.

Tokke sai alkunsa Toijalan Nahkialassa joskun kansankoulun alaluokilla, kun leikimme ja urheilimme yhdessä Merimaan poikien (Ilkka ja Juhani)ja Holkerin nuorimpien poikien (Jaakko ja Markku) kanssa. Vanhempia Holkerin poikia (Harri ja Matti) eivät leikkimme enää kiinnostaneet. Kun Tokke muutti Hämeenlinnan lyseoon, hänestä tuli Toke, ja sitten Turun normaalilyseossa Tokkis. Alkuperäistä muotoa käyttävät enää Pena ja hänen veljensä, joita HP vain sattumisin tapaa.