Tupa oli täynnä kirjan ystäviä

HP:n haastattelu Helsingin kirjamessuilla viime perjantaina taisi mennä kohdalleen, sillä iso Suomenlinna-sali oli täppösen täynnä, lähes pari sataa kirjan ystävää oli tullut paikan päälle kuulemaan, mistä Kaksi vapausotaa -teos oikein kertoo. Onnistumiseen vaikutti olennaisesti se, että kustannustoimittaja Panu Väänänen johdatteli keskustelua rauhallisesti ja historian maisterin ammatitaidolla. HP:tä alkuun vähän jännitti, kun nelivuotinen koronasulku oli rajannut sosiaaliset tapahtumat minimiin.

Kuulijakunnasta Ulla oli tavoittanut myös tuttuja niskoja, kuten Susannan ja Kustin.

Haastattelun jälkeen HP signeerasi kirjojaan ostajille puolisen tuntia Otavan osastolla ja keskusteli kirjan sisällöstä asiakkaiden kanssa. Sen jälkeen hän kiirehti messualueen sushibaariin ja tapasi ystäviään, jotka olivat kokoontuneet cava-lasillisten ääreen. Mukavaa tuntui olevan.

Cava-session jälkeen HP ja Risto Krogerus lähtivät hyvin ansaitulle illalliselle. Susanna taas kiirehti Talentumin osastolle esittelemään ja signeeraamaan uutta kirjaansa Ilmastouudistajat, josta HP kertoo enemmän seuraavassa jutussaan.

Tervetuloa Helsingin kirjamessuille

Kaksi vapaussotaa -kirjan tekijää haastatellaan kirjamessuilla ensi perjantaina 28. lokakuuta klo 14.30. Paikkana on Suomenlinna-sali. Tervetuloa paikalle. Ohjelmassa on paljon muutakin kiinnostavaa.

Olipas mukava viikko

Kuluvalle viikolle mahtui parikin mieluisaa tapausta. Parasta oli, kun Ritva ja Ilkka vierailivat Jääkärinkadulla päivällisellä. Ensi alkuun katsastettiin HP:n uusi kirja, jonka hän ojensi parhaille ystävilleen. Vieraat puolestaan muistivat meitä komealla kukkakimpulla sekä erittäin hienolla punaviinillä ja vanhalla portviinillä (20 v).

Pääruokana meillä oli Penalta saatua hirvipaistia, jonka Ulla valmisti Laukon kartanon tapaan.

Viikolla meillä oli kuukausisiivous, joka kesti kolme tuntia ja jonka ajan käytimme hyvään ateriaan niin sanotusti ulkona. Paikaksi valikoitui tällä kertaa Belge, jonka simpukka-ateria on aina takuuvarma valinta. Alkuruoka oli jotakin muuta, samoin jälkiruoka. Mutta hyvää oli.

Belgestä jatkoimme Akateemiseen kirjakauppaan ja Suomalaiseen kirjakauppaan katsomaan, miten hyvin nämä maan johtavat kirjakaupat olivat laittaneet HP:n kirjan näytille. Ja hyvin olivat, sillä molemmissa kirja oli kahdella eri pöydällä esillä. Laitetaan niistä kuvat.

Kuten varmaan arvaat, kustantajat edellyttävät nykyisin, että myös kirjailija osallistuu kirjansa markkinointiin. Seuraavan kerran sitten Kirjamessuilla viikon päästä.

Uusi sohva ja sen ensimmäiset käyttäjät

Syyskuussa ostimme Maskun mööbelikaupasta kahden istuttavan vuodensohvan, kun vanha vähän isompi oli tullut tiensä päähän. Samalla vaihdoimme entisen sohvapöydän vähän keveämpään malliin. Tilaa arkiolohuone tuntui saavan kosolti lisää. Ensimmäiseksi sohvaa testasi Pena, jonka kanssa HP oli keskustellut tämän uuden kirjan käsikirjoituksesta. Aihe on mielenkiintoista historiaa: peruskysymys on, pettikö Ruotsi suomalaiset sodassa 1808-1809. Tästä kirjasta voimme lukea ensi vuonna. Oheisen kuvan HP otti siten, että pääsi itsekin mukaan.

Noin viikkoa myöhemmin sohvalle istahtivat Kusti ja Sakke, jotka olivat tulleet päivälliselle. Hyvänä hekin sohvaa pitivät.

Ja eilen saimme vieraaksi Susannan, joka oli tullut Brysselistä viiden päivän lomalle. Hänen kanssaan suunnittelimme myös marraskuussa pidettävää Kahden kirjan matineaa, mutta siitä lähemmin myöhemmin.

Kaikki koeistujat kiittelivät sohvaa hyväksi. Yksi puute, joka lähiviikkoina poistuu, on kirpeä haju, jonka syynä on sohvan lastulevystä tehty runko. Lastulevy on halpaa ja helposti työstettävää materiaalia, joka on valmistettu liiman ja puumassan seoksesta. Hyvän tuuletuksen ja etikan avulla haju on jo lähes poistunut.

Kolmen vuoden työ kirjoissa ja kansissa

HP sai eilen Atenasta 30 kirjailijan vapaakappaletta teoksestaan Kaksi vapaussotaa - Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919 (460 sivua). Kirjailijalle on aina iso elämys, kun hän voi hivellä uudenkarheaa teostaan - tietynlaisesta synnytyksestä ja siihen liittyvistä tuskatiloista kirjassakin on kysymys. Komealta tuntuu myös katsella isoa kirjapinoa, josta ensimmäiset ovat jo lähteneet lähimmille ystäville.

Seuraavaksi kirjailija joutuu jännittämään sitä, mitä kriitikot teoksesta sanovat. Mutta arvosteluihinhan HP ei voi vaikuttaa, ne ovat mitä ovat. Pääasia kuitenkin on, että teos on tekijänsä näköinen ja että HP itse on siihen tyytyväinen. Seuraavasta etapista on jo sovittu, kun HP:ta haastatellaan Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28. lokakuuta alkuiltapäivästä, ja sen jälkeen hän signeeraa teoksiaan Otavan osastolla (Atena on nykyisin osa Otavaa). Tervetuloa kirjamessuille. PS. Seuraava teoskin on jo aluillaan: kirjalla on nimi ja esipuheen alkusivu on kirjoitettu.

"Ja voimaa riittää panssarijääkärillä"

Ansio siitä, että Toukolan puuvarastot ovat täynnä, kuuluu kahdelle miehelle: Kustille, joka oli kolme päivää puusouvissa ja hakkasi klapeiksi muun muassa isohkon männyn. Sekä Jääskeläisen Pekalle, joka jokavuotiseen tapaan antoi omista varastoistaan ison määrän kuivia koivuklapeja. Aloitetaan Kustin kuvalla.

Tätä kuvaa, jonka HP julkaisi aikaisemmin Whats Upissa, lankoveli Pena kommentoi otsikkoon kirjatulla tavalla: "Ja voimaa riittää panssarijääkärillä". Niinhän se on, Kusti on 24-vuotiaana elämänsä kunnossa. Fiskarsin halkokirves ei nuoren miehen käsissä paljon paina. Pilkottu mänty laitettiin talvehtimaan saunan vilpolaan. Kuvasta näkyy, että Ulla avusti määrämittaan katkottujen puiden kuljetuksessa hakkuupaikalle.

Takkapuiksi tulevat koivuklapit puolestaan pinottiin aittaan, jossa ne saivat vierelleen Pekan puut. Ne ovat luultavasti ainoat koivuklapit, jotka on hienosti pakattu banaanilaatikoihin. Niitä on kaikkiaan yksitoista, eli se määrä joka Citroeniin mahtuu.

Parhaat kiitokset Pekalle ja Kustille. Ensi kesän lämpö niin mökissä kuin saunassa on taas turvattu.

Toukolan pieniä uudistuksia - ajan hengessä

Aikaisemmin on jo kerrottu, miten HP:n veistämä kaappikello sai arvoisensa paikan Toukolan Vauvalassa, joka on sekä HP:n kirjallinen työhuone että vierashuone. Punahonkainen kaappikello istuu luontevasti Vauvalan panelointiin, johon HP päätyi yli kaksikymmentä vuota sitten kun alkupeäinen sauna purettiin ja lisäeristyksellä haettiin muun muassa parempaa lämpöä kylmyyttä vastaan mutta joka kesähelteillä toimii myös viilennyksenä.

Jonkin verran muitakin ulkoisia maatoksia kesään mahtui. Mökkitalkkarimme Tapsa teki pyynnöstämme kaiteen saunasta rantalaiturille johtaviin portaisiin, mikä tuntuvasti helpottaa kulkua.

Ilmastosyistä vaihdoimme vanhan kaasujääkaapin aurinkosähköllä toimivaan. Uusi kaappi on huomattavasti vanhaa isompia, ja siinä on erillinen pakastekaappi aiemman pakastelokeron sijasta. Kahden aurinkopanelimme keräämä energia riitti hyvin, mutta ensi keväänä lisäämme panelien luvun kolmeen. Olisimme tehneet sen jo nyt, mutta nämä isot panelit olivat Suomesta loppu. Kuvassa Ulla punnertaa uutta kaappia keittiöön ja vanha kaappi on jo rappusilla. Ulla on nykyään meistä se vahvempi.

Pieni ilmastoteko oli sekin, kun HP vaihtoi vanhan 2-tahtimoottorilla toimivan lehtipuhaltinen uuteen akkukäyttöiseen. Puhallin on huomattavasti aikaisempaa kevyempi mutta myös tekokkaampi. Ja laitteen akku ladataan aurinkosähköllä.

Ympäristöä ajatellen Ulla hankki mökillemme kaksi harmaan veden suodatinta, eräänlaisia moderneja laskiampäreita. Ne seulovat tiskivedestä ravinteet, jotka sitten on helppo kaataa isompaan kompostoriin. Vesi taas on erinomaista ja ravintopitoista kasteluvettä.

Vielä jäi kesästä aineksia pariinkin juttuun, joten pysykää kanavalla.