Kesän 2023 ensimmäiset vieraat

Viime blogissaan tasan kuukausi sitten HP kertoi paitsi terveysongelmistaan myös siitä, miten harmillinen unohdus esti blogin päivityksen. Nyt tätä estettä ei enää ole, joten aloitetaan juhannuksesta, jolloin vieraina Toukolassa oli Juhan perhe täysimääräisenä. Satu ja Veera johdattivat mieluisat vieraat pation kautta takkatupaan.

Ennen lipunostoa ja ateriaa hoidimme muutamia asioita. Niistä suurin oli Jaakon parituntinen puusouvi, kun hän kantoi viime kesänä tehdyt klapit: koivut rannasta takkapuiksi aittaan ja aitassa kuivuneet mäntyklapit puolestaan aitasta saunalle. Olihan melkoinen urakka yhdelle miehelle. Juha ja Veera puolestaan kiinnittivät laituriin uimatikkaat.

Juhannusaaton päivälliseksi oli Tuulensuun tilalla savustettua kirjolohta, salaatteja ja muuta.

Juhannuspäivänä Espoon Perkot jatkoivat matkaansa Hankasalmelle Satun vanhempien kesäpaikkaan. Meille puolestaan tulivat pari päivää myöhemmin Susanna ja Timo, jotka yhden yön jälkeen jatkoivat matkaansa Kuopion suuntaan, jossa he tapasivat monivuotisia ystäviään. Miten kesämme tästä jatkui, siitä seuraavissa blogijutuissa.

Jobinpostia kesälaitumilta

Olimme nauttineet Korpilahden kesästä viitisen viikkoa, kun HP:ltä meni äkkiä keskellä yötä jalat alta ja hän löi otsansa kipeästi lattian kynnyslautaan. Ullan, Susannan ja Timon yhteisvoimin potilas nostettiin sänkyyn. Ulla soitti ambulanssin ja HP vietiin sairaalaan perusteellisiin tutkimuksiin. Mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt ja yhden yön sairaalalevon jälkeen HP kotiutettiin. Voimien ehtymisen syyksi arveltiin lämpöhalvaus. Parin päivän päästä siirryimme toipilaaksi Helsinkiin, ja nyt - kahden viikon kuluttua - kaikki näyttää taas paremmalta ja suunnittelemme paluuta Korpilahdelle. Helsingissä HP:n piti myös päivittää bloginsa, mutta siinä kävi vain niin, että se kaapeli, jota olisi tarvittu kuvien siirtämiseen kamerasta tietokoneeseen, oli jäänyt mökille, joten kuvakertomus saa jatkoa alkusyksyllä. Mutta sitä maltamme toki odottaa.

Sakken riemukkaat ylioppilasjuhlat

Tyttäremme nuorin poika Sakari eli Sakke sai valkolakkinsa eilen. Lukion päättötilaisuus oli komeassa paikassa Temppelinaukion kirkossa. Siitä HP:lla ei ole kuvia, kun juhlan kutsuvieraita olivat vain ylioppilaiden vanhemmat sekä sisarukset. Timpan kanavilta löydät hienoja kuvia kirkkojuhlasta. Me muut keskityimme odottamaan yo-juhlien jatkumista kotona Eirassa, jonne Sakke haki meidät Jääkärinkadulta. Kuten kuvasta näet, isoäiti Ullalla oli vahva rooli juhlien järjestelyissä.

Vieraita oli tulossa kuutisenkymmentä. Heidät oli kutsuttu kolmessa aallossa kahden tunnin välein. Ensimmäisenä saapui Susannan serkku Saana Turusta. Ja sen jälkeen muita isoina ryppäinä.

Tervetulomaljojen jälkeen vuorossa olivat onnittelupuheet, joista Susannan puhe oli kaunis ja liikuttava. Hyvin puhuivat myös Ulla ja Timpan sisar Kristiina. Komeasti kaikui myös ison joukon onnittelulaulu Sakkelle, joka on kaikkien rakastama.

Timppa ja Susanna tarjoilivat täyden kolmen ruokalajin päivällisen, toki noutopöydästä: tarjolla oli lohta ja lihaa ulkogrillistä, monelaisia salaatteja. Jälkiruokana oli kahvi ja Ullan leipomat kakut, yhteensä kolme. Juhlapäydän ohessa vieraat keskittyivät iloiseen seurusteluun ja kuulumisten vaihtoon. Erityisen ylpeänä tilaisuudessa liikkui HP:n sisko Johanna, ylpeänä siksi, että hänestä oli neljä kuukautta aikaisemmin tullut isoäiti. Vauva Rasmuskin oli paikalla, mutta häntä HP ei kuvannut.

Viimeisessä sisäkuvassa on Sakke kolmen kumminsa kanssa: Susannan serkut Jussi, Saana ja Iina olivat syystäkin ylpeitä ja iloisia.

Ja vielä yksi kuva. Kun ilma iltaa kohden lämpeni, Timppa avasi ulkobaarin, joka saikin kohtuullisen suosion.

Lämpimät kiitokset Halosille upean juhlan järjestämisestä. Olihan mukavaa yhdessäoloa. Ja Sakkelle Vielä kerran parhaat onnittelut sekä onnea edessä oleviin pääsykokeisiin.

Koko heimo koolla Jääkärinkadulla

Pitkästä aikaa kokoonnuimme koko heimon voimin Äitien päivän brunssille, kun kellään ei ollut estettä. Ohjelmassa oli kolmet laulut ja maljat: äideille (Ulla, Satu ja Susanna) ja sitten laulut lähestyville synttäreille, ensin Jaakolle ja sitten HP:lle. Kun tätä yhteislaulua on harjoiteltu yli kaksi vuosikymmentä, niin hyvinhän se sujui.

Salimme ruokapöydässä alkaa olla ahdasta, kun kaikki lastenlapsemme, joita on neljä, ovat kasvaneet aikuisiksi. Mutta sopu antoi sijaa ja tunnelma oli perin leppoisa.

Brunssin jälkeen nautimme kakkukahvit ja keskityimme kuulumisten vaihtoon ja tulevan kesän suunnitelmiin. Mainittakoon, että jälleen kerran nousi vakavaan harkintaan syksyinen viikko Toscanassa eli Castello di Grottissa, jossa lomailimme kolme kertaa vuosina 2011-2013. Matkat olivat ikimuistoisia, kuten tuolloisista blogijutuista voit havaita.

Nähtäväksi jää, toteutuuko matka Toscanaan. Veera ilmoittautui joka tapauksessa projektin vetäjäksi. Seuraavan kerran kokoonnumme Sakken ylioppilasjuhliin kesäkuun alussa. Kiitokset mukanaolosta ja hyvää kesää kaikille.

Kun HP sai kutsun treffeille

Tiistaiaamuna Ulla sanoi HP:lle, että meillä on tänään treffit. Mihin HP, että mehän menemme tapaamaan Albert Edelfeltiä. Ulla täsmensi tarkoittavansa sitä, että menemme yhdessä Ateneumin näyttelyyn ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Kaava oli siis sama kuin muinoin seurustellessamme 1960-luvulla, jolloin menimme ensin leffaan ja sen jälkeen baariin nauttimaan virvokkeita. On aihetta muistaa, että baarit olivat tuolloin joko jäätelö- tai maitobaareja, nykyisinhän sanalla on eri merkitys.

Tunnin mittaisen esittelyluennon pitivät näyttelyn kuraattorit, tohtorit Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Sen jälkeen olikin mukava tutustua itse näyttelyyn, johon oli laitettu noin 200 Edelfeltin teosta, osa entuudestaan hyvinkin tuttuja, osa tuntemattomia. Entuudestaan tuttuja olivat Edelfeltin hienot maalaukset keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin pojista, joihin olimme tutustuneet Sinebrykoffin taidemuseossa keväällä 2020 (ks. blogi 8.3.2020, tässä jutussa HP kertoo myös vähän lisää Edelfeltistä).

Ateneumissa on Edelfelt ollut esillä jo useasti, ensi kerran vuonna 1902.

Seuraavaan kavalkaadiin HP on laittanut joitakin Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia. Merkille pantavaa oli muotokuvien runsaus, niillä Pariisissa ja muualla Euroopassa elellyt taiteilija rahoitti menojaan. Mikrobiologi Louis Pasteurin muotokuva oli se, jolla Edelfelt löi itsensä lävitse Euroopan rahamiesten tietoisuuteen. Pasteur oli aikansa tieteen ykkösiä, keksi mm. rokotteen vesikauhuun sekä maidon pastoroinnin.

Ja sitten näitä muita tunnettuja maalauksia.

Ateneumista treffimme jatkui seuraavasti. Asemalla bongasimme ns. kivimiehet, jotka oli puettu euroviisujen merkeissä Käärijän väreihin. HP:n mielestä hypetys on näiltä osin mennyt jo liian pitkälle. No, huomenna se nähdään, miten kisassa meni.

Treffiemme päätöskohteeseen menimme spåralla. Uusi ravintola Santpauli Tehtaankadulla on saanut paljon kiitosta wienerleikkeistään, ja näihin kiitoksiin mekin saatoimme yhtyä. Ravintolan mainosmiehet ovat nimenneet Tehtaankadun Rööberbahniksi, eikä Rööperi eli Punavuori nyt niin kovin kaukana olekaan.

Hyvän ruoan lisäksi kannattaa Santpaulia kiittää myös erinomaisesta palvelusta ja leppoisasta tunnelmasta. w