Ullan, Timon, Susannan ja HP:n tehoketju

Jutussaan 24.syyskuuta HP kertoi, miten Pekan tuomat 14 banaanilaatikollista koivuklapeja turvaavat ensi vuoden takkapuiden tarpeen Toukolassa. Koska HP ei raaski polttaa koivua kiukaassa, saunapuut on tähän saakka, siis vuodesta 1984, otettu omalta tontilta. Nyt jäljellä on enää isoja mäntyjä ja isoja koivuja. Vaikka niitä on kymmenittäin, ehkä noin sata, HP ei niihin enää koskenut vaan saunapuut ostettiin enimmäistä kertaa muualta, Putkilahden klapikauppiaalta, joka toi puut Toukolan parkkipaikalle. Tilaus oli kaksi heittokuutiota leppäklapeja. HP oli ajoittanut tilauksen viikonloppuun, jolloin Susanna ja Timo tulivat pariksi päiväksi mökille.

Klapien kantoa varten perustettiin Timon oivalluksesta ketju, jossa Ulla ja Timo täyttivät parkkipaikalla puukoppia ja isoja kantokasseja, jotka Timo kuljetti kottikärryillä yläterassille. Sieltä Susanna kantoi kopat ja kassit rantaan pitkin rappuja, joita on yhteensä 62. Saunalla HP ja Susanna pinosivat puut katon alle. Koko urakka kesti noin tunnin, joten työ tehtiin rivakasti ja jokainen sai tililleen kelpo kuntosuorituksen.

Muutenkin Toukolan kesän viimeinen viikonloppu, siis vuonna 2023, sujui mallikkaasti. Susanna ja Timo kävivät sienessä Vaarunvuorella, syötiin hyvin ja saunottiin. Ynnä todettiin, että leppäklapit paloivat iloisesti ja tuottivat mukavasti lämpöä kiukaaseen.

Kiitos Susannalle ja Timolle käynnistänne ja avustanne puusouvissa. Jäädään odottamaan ensi kesää.

Ensi visiitillä Laukaassa

Ystävämme Sinikka ja Risto hankkivat pari vuotta sitten itselleen vapaa-ajan asunnon Laukaasta. Vaikka paikka oli kuta kuinkin valmis, he ovat sitä viimeistelleet mieleisekseen. Ja kelpo paikka ympärivuotiseen käyttöön, kolmelle sukupolvelle, siitä on tullutkin, kuten vierailullamme saatoimme todeta.

Alkutervehdysten jälkeen tutustuimme paikkoihin. Päärakennus on vankkaa lautahirttä (kuva tosin on otettu "kyökin puolelta"), tontti mukavan tasaista rantakoivikkoa, ja isännän mielipuuhaa näytti täälläkin olevan puusouvi.

Muuten seurustelimme sisätiloissa. Juttua riitti, kun emme olleet muutamaan kuukauteen tavanneet. Sinikan valmistama kolmen ruokalajin päivällinen oli todella maukas, kuten oli Riston tarjoama mallasviskikin.

Kiitos Sinikka ja Risto, kun saimme viettää ihanan loppukesän päivän vierainanne. Mukava oli todeta, että mökkihankintanne oli kaikin puolin onnistunut.

Pekka, koivuklapit ja 14 banaanilaatikkoa

Vanhan sanonnan mukaan käydään vuoroin vieraissa. Kuluneena kesänä oli Marja-Leenan ja Pekan vuoro visiteerata Toukolassa. Näistä käynneistä on meille aina paljon iloa, olemmehan vuosien varrella kasvaneet syvään ystävyyteen poikamme Juhan appivanhempien kanssa. Muuta ei tarvita kuin kesäinen tunnelma ja huolella laitettua ruokaa, niin seurustelu kestää helposti muutaman tunnin.

Kymmenen vuoden takaisten Toscanan matkojemme (ks. blogit 18.8., 24.8. ja 31.8.2011; 28.10., 1.11. ja 16.11. 2012 sekä 27.10. ja 5.11.2013) seurauksena Pekka on ottanut tehtäväkseen huolehtia mökkimme takkapuista. Tälläkin kertaa hän toi uudella peräkärryllään 14 banaanilaatikollista kuivia koivuklapeja. Määrä riittää turvaamaan mökkimme lämmön pariksi kesäksi. Ja lisäksi HP voi harrastaa mielipuuhaansa eli takan polttoa ja mietiskelyä tulen ääressä.

Kiitos vierailustanne Marja-Leena ja Pekka. Seuraavan kerraan tapaamme varmaan joulun merkeissä.

Kolmen päivän synttärit Karttulassa

Tätä kirjoitettaessa kuningas Carl Gustaf juhlii kolmatta päivää sitä, että oli ollut Ruotsin kuninkaana päivälleen 50 vuotta. Kuukautta aikaisemmin ja myös kolmen päivän aikana mekin juhlistimme sitä, että rakas ystävämme Ritva oli täyttänyt pyöreitä vuosia. Juhlapaikkana oli Karttula/Kuopio. Ensimmäisenä iltana kun rouvat kattoivat muikkupöytää, me Ilkan kanssa vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja puhuimme politiikan pois alta.

Ritvan muikkupöytä oli jälleen vertaansa vaille. Meitä oli pöydässä kaksi koulukuntaa: Ulla ja HP söivät muikut ruotoineen, Ritva ja Ilkka perkasivat ruodot pois. Molempi parempi, näin sovimme.

Seuraava päivä oli varsinainen juhlapäivä, jonka aloitimme visiitillä Kuopioon. Käyskentelimme Kuopion kuuluisalla torilla, söimme maukasta jäätelöä Kauppahallin sisätiloissa, kävimme aperitiivilla mukavassa piharavintolassa ja lopuksi päädyimme lounaalle satamassa olevaan kasvisravintolaan, josta Ritva oli varannut pöydän ja jossa meille miehille laitettiin kasvisten päälle jokunen makkara.

Kuopiosta tultuamme vetäydyimme joksikin aikaa päivälevolle, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen juhlaillalliselle, jossa tarjolla oli rapuja, lammasta ynnä muuta hyvää. Näitten rapujuhlien järjestelyissä Ritva on parhaimmillaan.Sen olemme saaneet todeta jo vuosikausia.

Kolmantena päivänä aamiaisen jälkeen edessä oli paluu Korpilahdelle. Mikäs oli ajella kun takana olivat loistavat juhlat. Kiitos Ritva ja Ilkka ja onnea vielä kerran Ritvalle.

Karhu-Kopla Taiteiden Yössä (julkaisematta jäänyt juttu vuodelta 2011)

Kun tradition mukainen vuoromme ja ilomme oli, olimme kutsuneet 1960-luvun opiskeluvuosina syntyneen Karhu-Koplan - Hovit Kangasalta ja Soiniset Kajaanista- vieraaksemme Helsinkiin viime perjantaiksi ja lauantaiksi.

Perjantaina oli sopivasti Helsingin Juhlaviikkoihin kuuluva Taiteiden Yö, josta olimme valinneet parikin kulttuuriohjelmaa. Kansalliskirjastossa seurasimme Kalevala-iltaa: eepoksen synnyn historiaa sekä sen runoja laulettuina ja luettuina.


Kulttuuri-iltamme huipentui Sibelius-konserttiin Helsingin Yliopiston Isossa juhlasalissa. Konsertin johti Leif Segerstam ja orkesterina oli 60 soittajan Tapiola Sinfonietta. Konsertti päätti juhlaviikojen sarjan, jossa eri päivinä esitettiin kaikki Sibeliuksen seitsemän sinfoniaa. Me kuuntelimme sinfoniat 5-7. Aivan loistava kaksituntinen konsertti. Esityspaikka oli sillä tavalla alkuperäinen, että samassa salissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Sibeliuksen sinfoniat 1-6 saivat kantaesityksensä, vain 7. esitettiin Tukholmassa.



Perjantai päättyi Jääkärikadulla juusto- ja viini- tarjoiluun. Päivällinen oli nautittu jo ennen kulttuuriantia. Kuvassa Karhu-Koplan leidit matkalla Senaatintorilta Jääkärinkadulle.


Lauantaina aamiaisen jälkeen istuimme pari tuntia legendaarisessa Kappelissa ja menimme sen jälkeen Helsingin Yliopistomuseoon, joka sijaitsee vanhassa 1869 valmistuneessa Arppeanumissa lähellä Tuomiokirkkoa. Nimensä talo on saanut rakennuttajastaan, Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtorista Adolf Edvard Arppesta, joka aikanaan oli vähällä joutua oikeuteen kun rakennutti kemian laitokselle ja yliopistomuseolle komean talon, joka maksoi enemmän kuin Yliopiston päärakennus. No, talossa sai oppinsa myös muuan A. I. Virtanen. Kuvassa Arppe ja Karhu-Kopla.


Kerta kaikkisen kiehtova museo, johon seuraavaksi olen ajatellut viedä Luontokoulun oppilaat tutustumaan museon luonnontieteellisiin ja geologisiin kokoelmiin.

Sairauslomalla Stadissa - mieluisia vieraita

Kuten aikaisemmin on kerrottu, joutui HP vetäytymään kaupunkioloihin heinäkuun alussa. Tällöin peruuntui muun muassa Kustin ja Metten vierailu mökille. Sen sijaan he olivat mieluisia vieraita Jääkärinkadulla, jossa söimme lounaan ja vaihdoimme kuulumisia. HP:n toipumista tämä käynti edisti suuresti.

Mette ja Kusti näyttivät viihtyvän sen verran hyvin yhdessä, että toiveita on nähdä Mette uudemman kerran joukossamme.

Sairausloma Helsingissä kesti parisen viikkoa. Tuona aikana myös HP:n lankoveli Pentti ilahdutti käynnillään.

Parhaat kiitokset vieraillemme.

Kesän 2023 ensimmäiset vieraat

Viime blogissaan tasan kuukausi sitten HP kertoi paitsi terveysongelmistaan myös siitä, miten harmillinen unohdus esti blogin päivityksen. Nyt tätä estettä ei enää ole, joten aloitetaan juhannuksesta, jolloin vieraina Toukolassa oli Juhan perhe täysimääräisenä. Satu ja Veera johdattivat mieluisat vieraat pation kautta takkatupaan.

Ennen lipunostoa ja ateriaa hoidimme muutamia asioita. Niistä suurin oli Jaakon parituntinen puusouvi, kun hän kantoi viime kesänä tehdyt klapit: koivut rannasta takkapuiksi aittaan ja aitassa kuivuneet mäntyklapit puolestaan aitasta saunalle. Olihan melkoinen urakka yhdelle miehelle. Juha ja Veera puolestaan kiinnittivät laituriin uimatikkaat.

Juhannusaaton päivälliseksi oli Tuulensuun tilalla savustettua kirjolohta, salaatteja ja muuta.

Juhannuspäivänä Espoon Perkot jatkoivat matkaansa Hankasalmelle Satun vanhempien kesäpaikkaan. Meille puolestaan tulivat pari päivää myöhemmin Susanna ja Timo, jotka yhden yön jälkeen jatkoivat matkaansa Kuopion suuntaan, jossa he tapasivat monivuotisia ystäviään. Miten kesämme tästä jatkui, siitä seuraavissa blogijutuissa.