Big Apple News: Part One

Sisarellani Johannalla, jota myös Jonnuksi kutsutaan, on oma epävirallinen matkatoimistonsa. Se kantaa nimeä "Jonnu Walkerin Matkat", koska retkillä kävellään paljon eikä mieluusti käytetä taksia.
Viime viikolla Johanna järjesti 60-vuotispäivänsä merkeissä lähipiirilleen matkan New Yorkiin tutustumaan sen nähtävyyksiin ja musiikkitarjontaan. Matkalla oli mukana myös Johannan käly Inkeri Wikström, jonka 60-vuotispäivä osui sopivasti matkamme aikoihin.
Nähtävää NYC:ssa oli paljon. Kaupunki on sekä iso että kiehtova ja elää vilkkaasti kellon ympäri. Sen rinnalla Helsinki näyttäytyy autiona pikkukaupunkina.

Broadway oli maineensa veroinen - öisinkin tupaten täynnä ihmisiä ja kirkkaita mainosvaloja. Kadun tarjonnasta ryhmämme naiset ja Heimopäällikkö valitsivat Abban musiikkiin rakentuvan musikaalin "Mamma Mian", jonka laulajat ja lavastus olivat huippuluokkaa. Varsinkin Mamman tyttären lopuksi laulama "I Have a Dream" oli niin kaunis, että se melkein puistatti.
Johannan miehet Heikki, Otto ja Jussi pitivät jääkiekko-ottelua parempana kuin muusiikki-ilottelua. Ennen näytöstä olimme - totta kai - läheisessä baarissa drinkillä Happy Hour -hintaan.

Winter Garden -teatteri oli komea. Kuvassa vasemmalta Johanna, Ulla, Sanna ja Inkeri.

Retkemme pääkohde oli kuitenkin Metropolitan-ooppera ja siellä esitetty Tosca. Kyseessä oli oopperan toinen esitys, ensi-ilta oli ollut pari päivää aikaisemmin. Toscan roolissa oli Karita Mattila. Hän lauloi komeasti ja oli muutenkin karismaattinen. Sen sijaan ohjaaja ei ollut onnistunut kovin hyvin, sama koski toista miespääosaa Scarpiaa. Mitään isoa hittiä tästä Toscasta ei varmaankaan tule. Harmi Karitalle, jonka kerrotaan valmistautuneen rooliinsa viisi vuotta.

Iso juttu Tosca kuitenkin oli: New York Times kirjoitti asiasta kaksi kertaa viime viikolla, samoin oma Hesarimme teki Toscasta kaksi puolen sivun artikkelia.
Ennen näytöstä Johanna tarjosi oopperan lämpiössä shampanjat.



Matkamme hupentui Johannan ja Inkerin tarjoamaan juhlaillalliseen intialaisessa ravintolassa East Villagessa. Ravintola puolestaan muisti päivänsankareita jäätelökakulla.

Ilta päättyi jazzklubille, josta Heikki oli varannut meille pöydän. Tarjolla oli modernia jazzia.


Ilta päättyi iloisiin tunnelmiin siinä puolen yön paikkeilla.

Värien harmoniaa Italian Toscanasta

Kesällä kävimme Lönnrotinkadulla sijaitsevassa Galleria Contempossa. Sen omistaa Jorma Teittinen, Ullan tuttu Jyväskylän keskussairaalasta, ylilääkäri, joka on jäänyt puolittain eläkkeelle voidakseen avata gallerian ja välittää ihmisille sitä taidetta, josta itse pitää.

Ihastuimme toscanalaisen Ricardo Perronen töihin, joita hallitsevat vahvat mutta harmoniset värit. Ricardo on Firenzen taidekoulun kasvatti, jonka töitä on eri puolilla maailmaa. Taitelija itse kävi kotonamme, ja yhdessä valitsimme taulullemme sopivan paikan. Kuva on kuitenkin otettu Galleria Contempossa.

Leppävaaran urheilukentältä Kappeliin

Lauantaina puoliltapäivin olimme Leppävaarassa katsomassa Veeraa, kun hän osallistui jalkapallojoukkueensa Haukilahden Pallon pelaajana kolmen joukkueen turnaukseen Leppävaarassa.

Veerassa näyttää olevan kaikki hyvän pelaajan ominaisuudet: nopeus, kestävyys, rohkeus iskeä tilanteisiin ja taito tehdä maaleja. Veera oli ylivoimaisesti kentän nopein pelaaja, erityisesti hänen lähtönopeutensa on huikea. Pieni ongelmana vain on se, että kun jalkapallo on joukkuepeli, muut pelaajat eivät pysy mukana silloinkaan kun Veera kuljettaa palloa. Veera teki keskimäärin 3-4 maalia per ottelu. Hänet palkittiin parhaan pelaajan vihreällä Fair Play -kortilla.

Leppävaarasta tulimme lähijunalla Stadiin ja piipahdimme Rautatientorilla olevaan isoon oluttelttaan, jossa vietettiin kaksipäiväistä juhlaa nimeltä Syystober. Siellä Lammin Sahti (pääjärjestäjä) sekä Pienpanimoliiton jäsenet tarjoilivat parhaita antejaan. Makkaraa ja hapankaaliakin oli saatavilla. Myös Sinebrychoff yritti myydä omia bulkkituotteitaan.

Rautatientorilta kiirehdimme Kappeliin, jossa koolla oli Sweet Saturdayn kantajoukkoa. Ullan kustantamo Blue Moon oli juuri saanut kolme kirjaa painoon, joten sen kunniaksi Raimo haki pullon kuohujuomaa.

Heimo järjesti Johannalle 60-vuotisillan

Perjantaina heimomme järjesti Johannalle 60 v.-illalliset Halosten residenssissä. Susanna kantoi vastuun paikan viihtyisyydestä, Juha oli hankkinut ruokatarpeet, Timo juomat ja Ulla laittanut kakun. HP toimi lähinnä sponsoripuolella.

Ilta oli Johannelle sillä tavalla yllätys, että hän ja Heikki uskoivat tulevansa iltakylään Halosille. Olivat iloisesti yllättyneitä, kun väkeä oli salin täydelta.


Veera ojensi Johannalle syntymäpäiväkukan, valkoisen orkidean.

Juha oli pääkokki, jota Timo avusti. Alkuruokana oli tartarpihvi, jota harvemmin on tarjolla.

Pääruoka oli paistettua kuhaa ja kantarellirisottua. Herkullista.

Ja lopuksi syötiin kakkua ja juotiin kahvit avec.

Pari mukavaa tapaamista viikon varrelta

Perjantaina 21. elokuuta olimme Varjolan tilalla Laukaassa, jossa vietettiin Alkio-opiston pitkäaikaisen emännän Anneli Airaksisen eläkejuhlia. Mukaan oli kutsuttu henkilökunnan lisäksi joitakin entisia kollegoja Annelin toivomuslistan mukaan.

Annelille pidettiin monia puheita, joihin hän vastasi, kuten kuvassa hallituksen puheenjohtajalle Erkki Laatikaiselle.

Illallispöytä oli erinomainen. Ja lopuksi oli mukavat latotanssit, tosin vanhan navetan ylisillä. Seuraavan yön vietimme Alkio-opiston kurssikeskuksessa Korpilahdella (nykyisin Jyväskylää).

+++

Keskiviikkona 26.8. olimme Kansallisoopperassa, jossa esitettiin W. A. Mozartin Cosi Fan Tutte, vähän veijarimainen ooppera siitä, lankeavatko kaikki naiset vai eivät. Tarina ei ollut kovin ihmeellinen - eihän se oopperoissa yleensä ole - mutta musiikki helmeili ja laulajat olivat hyviä.

Seurana meillä oli Johannan nuorin poika Jussi ja hänen elämänkumppaninsa Sanna. Saimme kutsun, kun Johannalla ja Heikillä oli esteitä. Seuraavan oopperan - Karita Mattila ja Tosca -katsommekin sitten New Yorkissa syyskuun loppupuolella. Mutta se onkin jo eri juttu.

Sweet Saturday alkaa jälleen...

... ja tällä kertaa uudessa miljöössä ja uuteen aikaan. Eli paikkana on legendaarinen Kappeli
Esplanadilla ja aika klo 16. Ensimmäiden tapaaminen on lauantaina 29. elokuuta, ja siis kello neljä ip.


Kappelihan on sillä tavalla hyvä, että aurinkoisella ilmalla voimme istua terassilla, katsella ihmisiä Esplanadilla ja kuunnella musiikkia, jota siellä on tarjolla. Jos keli ei terassia salli, siirrymme Kappelin pianobaariin tai vaihtoehtoisesti brittibaariin. Ja jos ihan hövelejä itsellemme olemme, miksemme ottaisi paikkoja Kappelin hienosta ravintolasta, jossa sellaiset nimet kuin Eino Leino, Juhani Aho, Jean Sibelius ym. aikoinaan viettivät aikaansa, yleensä hyvinkin pitkään.


Tunnettu urbaani legendahan on, että kun Sibelius poistui Kappelin kantapöydästä ja teki viikon matkan Tukholmaan ja palasi kiiruusti Kappeliin, niin Leino sanoi: "Ai, veli piipahti vessassa."

Toukolan ensimmäinen luontokoulu

Toukolan ensimmäisen luontokoulu kesti kuusi päivää, 11.-16.elokuuta 2009. Oppilaina olivat Kusti (11) ja Veera (8).Ensimmäinen tehtävä tulomatkalla Helsingistä oli tutustua Heinolan torin tuoretuotteisiin ja niiden alkuperään. Toukolassa nautittiin sitten ensimmäinen luontoaiheinen välipala, eli Hienolan torilta ostettuja maukkaita herneitä.

Luontokoulun kirjasto sijaitsi Vauvalassa.

Yksi Luontokoulun oppitunteja oli vihdanteko. Vihta on syytä tehdä rauduskoivun oksista. Rauduskoivun tuntee siitä, että puun runko on tumma, toisin kuin sitä yleisemmän hieskoivun, jonka runko on valkoinen.

Kasvien keruu oli yksi Luontokoulun pääteeemoja. Niiden kiinnittäminen herbarioon jäi syksyyn, kunnes kasvit ovat prässissä riittävästi kuivuneet.

Kusti ja Veera näkivät monia kiinnostavia eläimiä, kuten teeren ja neljän kurjen ryhmän Veijon pellolla. Ehkä vaikuttavin oli iso etana, joka silminnähden ihastui tutkija Kustiin.

Kustin ja Veeran sieniretket olivat päivittäisiä. Kuvassa on kokoelmaa retkien tuloksista. Kerran saimme nauttia maittavaa kanttarellikastiketta uusien perunoiden kera.

Myös mansikan istutus oli ohjelmassa. Saa nähdä, miten taimet ensi kesänä jaksavat, sen verran kivikkoista on Toukolan maasto.

Monen vuoden jälkeen Toukola sai myös linnunpöntöt. Kuvassa Kustin ja Veeran nimikkopöntöt. Vähän kauempana ovat Jaakon ja Sakken päntöt.

Mato-onginta oli myös ohjelmassa. Kusti sai lyhyessä ajassa kuusi ahventa ja Veera kaksi. Särkiä ei laskettu, mutta niitä tuli kolme.

Ahvenet luonnollisesti savustettiin, ja niistä tuli herkullinen lounas.


Puusouvi oli yhden iltapäivän ohjelmassa. Aika lailla saimme lämpöä ensi vuoden varalle.

Luontokoulun viimeinen iso ponnistus oli kolme tuntia kestänyt Vaarunvuoren luontopolun kierros, epäilemättä Suomen hienoimmissa maisemissa.

Puolimatkassa oli mahdollisuus paistaa makkaraa.

Retken aikana teimme monia havaintoja luonnosta ja sen eläimistä.

Välillä isot kaatuneet puut vähän haittasivat retkeilyä.

Luontokoulu päättyi todistusten jakoon Toukolan tuvassa.

Kusti ja Veera pitivät koko koulun ajan myös päiväkirjaa siitä, mitä olivat nähneet ja kokeneet.