Kaikkea se saksalainen keksii

Lentoyhtiöistä suosikkini on Lufthansa, jonka tarjoilusta minulla on hyviä kokemuksia varsinkin Atlantan-lennoilta. Kun viime lauantaina lensimme Lufthansalla Nizzasta Frankfurtiin, lyhyellä lennolla tarjoiltiin välipalaksi makaronihedelmäsalaattia.

Aterian yllätys oli se, että salaattirasiassa oli varrestaan taittuva muovihaarukka, joka suoristettunakin olisi mahtunut kyseiseen rasiaan. Eli kaikkea se saksalainen keksii. Säästö se on pienikin tilansäästö. Ihan tulee mieleen sotaväen ihmeväline, lusikka-haarukka-mysteerio.

Pieni tauko Sweet Saturdayssa

Ehdotan, että erinäisten matkojen ja muiden yhteensattumien takia pidämme pienen kevättauon

Sweet Saturdayssa ja tapaamme Kappelissa 31. maaliskuuta, entiseen tapaan klo 16.

Arvoisat lukijani muistavat, että olen silloin tällöin (esim. Veeran luistelut ja Susannan promootio) valitellut pokkarikamerani lyhyttä zoomia. Nyt tilanteen pitäisi olla parempi, kun olen hankkinut uuden kameran (Sony NEX-5n). Kyse on ihan uudesta mallista ja testivoittajasta, jonka hankintaa Juha suositteli ja edesauttoi.

Kameran runko ei ole juuri pokkaria isompi, sen sijaan optiikka näyttää vakuuttavalta. Siinä on pitkähkö zoom ja kamera kuvaa myös laajakulmaa. Huomenna alkavalla Rivieran-matkalla on mahdollista kokeilla, miten Sony toimii käytännössä. Laitan palattuani muutaman kuvan näytille.

Guardian of The Baltic Sea

Naistenpäivänä Jääkärinkadulla vieraili Susannan perhe. Susanna toimii aktiivisesti Baltic Sea Action Groupissa eli Elävä Itämeri -säätiössä. Hän ojensi äidilleen kierrätyshopeasta valmistetun kaulakorun, jonka kantaja tunnustautuu Itämeren suojelijaksi. Jokaisen korun myyntihinnasta 40 euroa menee lyhentymättömänä Itämeren suojeluun BSAG:n kautta.

Viime syksynä Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja hänen puolisonsa saivat Turussa pidetyssä Baltic Sea Living Room -seminaarissa Itämeri-korut, Daniel sai kaulakorun sijasta kravattineulan. Televisiosta olemme nähneet, että Victoria kantaa Itämeri-korua usein vaikka timanttejakin olisi saatavilla. Suomessa Itämeri-korun näkyvin kantaja on toistaiseksi ollut viimeisin naispääministerimme, nykyinen oppositiopuolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi.

Kun varmaan haluat antaa oman panoksesi uhanalaisen Itämeren suojeluun, voit ostaa kauniita koruja seuraavista osoitteista: www.guardian.fi/webshop , Stockmannin myymälät Helsingissä ja Turussa sekä Finnairin ja Viking Linen tax free -myymälät.

Mäntyniemestä takaisin Linnaan

Presidenttien vaihtopäivänä 1.3. televisiossa kommentaattorina toiminut professori Matti Klinge esitti, että tasavallan presidentin olisi syytä muuttaa asumaan takaisin Linnaan - keskelle pääkaupunkia ja pois "ristikoiden takaa" syrjäisestä Mäntyniemestä. Lähetystä vetäneen toimittajan etukäteissuunnitelmiin aihe ei istunut eikä sitä sen kummemmin käsitelty vaikka paikalla olisi ollut kaksi tohtoritason kokenutta pohdiskelijaa.

Klingen ajatus on loistava.

Ensinnäkin: Linnalla on upea historia. Alunperin varakkaan kauppiaan itselleen urakoima rakennus saneerattiin Engelin suunnitelmien mukaan Keisarilliseksi palatsiksi, ja Suomen itsenäistyttyä siitä tuli Presidentinlinna. Kyllä vallan haltijan on hyvä asua siellä, missä valta symbolisesti sijaitsee. Tokkopa Yhdysvaltain presidenttikään on harkinnut muuttoa pois White Housesta tai Ruotsin kuningas Kuninkaanlinnasta.

Toiseksi: Sauli Niinistö on korostanut esimerkillä johtamisen periaatetta. Mistä se muualta kävisi paremmin kuin Helsingin keskustasta, korttelista, jossa sijaitsevat myös Ruotsin suurlähetystö ja Helsingin kaupungintalo ja jossa naapurimaan suurlähettiläs ja Helsingin ylipormestari asuvat. Kauppatorilla taas on mahdollista päivittäin tavata satamäärin kansalaisia ja myös turisteja. Kun poliittista valtaa on vähennetty, sitä paljon puhuttua arvojohtajuutta voi vahvistaa asumalla lähellä kansalaisiaan. Terroristejakaan ei tarvitse Kauppatorin liepeillä pelätä sen enempää kuin Mäntyniemessäkään.

Ja vielä: Aikanaan kalliisti rakennetulle Mäntyniemelle löytyy varmaan muuta käyttöä. Guggenheim-museoksi siitä tuskin sentään on?

Vaisut tunnelmat - supisuolaiseen tapaan

Junan tuoma stadilainen ei lakkaa ihastelemasta historian havinaa ympärillään. Historia huokuu ennen muuta Helsingin keskustan rakennuksista mutta myös siitä, että voi oikeasti olla todistamassa historiallisia tapahtumia.
Heimopäällikkö oli torstaina puolen päivän aikaan Kauppatorilla ostamassa silakoita, kun torin liepeille kerääntyi poliisin arvion mukaan tuhatkunta kansalaista todistamaan tasavallan presidentin vaihdosta, joka konkretisoitui kaiken kansan nähtäville Presidentinlinnan parvekkeella.
Vähän vaisua suomalaisten juhlinta tällaisissa tilanteissa on - ei lähelläkään sitä hurmiota, jonka jääkiekon maailmanmestaruus synnyttää. Instituutioiden kunnioitus on meillä sen verran harrasta.

Kun Linnaan oli kutsuttu Kataisen hallituksen ja korkeimman virkamiehistön lisäksi myös täällä olevat suurlähettiläät, yhteensä noin sata, mustien autojen letka toi melkein mieleen hautajaissaattueen. Mutta siitähän toki ei ollut kysymys vaan presidentti-instituution perisuomalaisesta arvokkuudesta.Jotta Linnan juhlien tunnelma nousisi niin sanotusti kattoon myös ulkosalla, tarvittaisiin uutinen presidenttiparimme iloisesta perhetapahtumasta. Tätä jääkäämme siis odottamaan.

Historiaa huokuva talorypäs Bulevardilla

Tämän hetken kohutuin suomalainen asunto sijaitsee Bulevardin ja Albertinkadun risteyksessä Helsingissä. Tiedämme, että muuan yritysjohtaja, joka ei ole saanut firmaansa irti pahasta tappiokierteestä, onnistui sentään veivaamaan mallikkaasti omia raha-asioitaan. Talo sen sijaan on vanha ja komea, yksi Punavuoren näyttävimpia.

Vastapäätä Bulevardin toisella puolella on Valtion virastotalo, joka ei ole sen rumempi kuin virastotalot tapaavat olla. Talolla on kuitenkin kiintoisa historia. Paikalla sijaitsi vuoden 1939 lopulla Neuvostoliiton suurlähetystö. Kun punaiset ilmavoimat pommittivat talvisodan alkupäivinä Kamppia ja Hietalahtea - siis sinne pommit ainakin putosivat - vihollisen lähetystö tuhoutui pommituksessa. Tarpeettomaksi se oli tietysti tuolloin jo käynytkin kun maat olivat sodassa keskenään ja kun lähetystön henkilökunta oli jo poistunut paikalta. Jatkosodan jälkeen Suomi rakensi osana sotakorvauksia itänaapurille uuden komean suurlähetystön Tehtaankadulle.

Bulevardin ja Albertinkadun risteyksen kolmas talo, Aleksanterin Teatteri, on keisariajan komeaa jäämistöä. Se rakennettiin viihdyttämään Helsingissä asuvia tuhansia venäläisiä virkamiehiä, sotilaita ja heidän perheitään.

Ja jotta tämän jutun kulttuurinen tarjonta olisi likimain täydellinen, kuvattakoon vielä risteyksen neljäskin talo, funkkistyylinen rakennus, jonka alakerrassa on maineikkaan Dennis-pizzeriaketjun ristorante.

Yksi ynnä yksi on vähintään kolme

Sweet Saturdayssa nousi keskusteluun jälleen kerran Guggenheim. Sisareni esitti, että mallikas ratkaisu voisi olla museon rakentaminen Töölössa olevan olympiastadionin yhteyteen. Aika olisi sikälikin sopiva, että stadion, joka on maailman upeimpia funkkistyylisiä kokonaisuuksia, on pikaisen saneerauksen tarpeessa.
Yhdessä stadion ja museo muodostaisivat kiehtovan, kiinnostavan kokonaisuuden: yhdistyisiväthän siinä näyttävästi sekä fyysinen että henkinen kulttuuri. Se mitä tarvitaan, on loistava arkkitehtuuri, jotta kokonaisuus nousisi maailmanmaineeseen.
Lopputulos olisi paljon kiinnostavampi ja vetovoimaisempi kuin erillisten stadionin ja Guggenheim-museon summa: ennakkoluuloton koktaili, jollaista muualla ei tapaa.