Sweet Saturday pikkujoulutauolle

Madeiralle lähdön tunnelmissa esitän, että pitäisimme Sweet Saturday -tapaamisissa kuukauden tauon ja että seuraava kokous olisi Kappelissa 15. joulukuuta. Sen jälkeen olisi kuluvana vuonna vielä kaksi sopivaa lauantaita: 22.12. ja 29.12. Hyviä pikkujoulun aikoja kaikille.

Toistamiseen Toscanassa: osa III/III eli luontokuvia

Pidimme lapsille luontokoulun valokuvauksessa. Laitan tähän malliksi muutaman otoksen.
Veeran tuttu jo viime kesältä oli Michelangelo eli kotoisemmin Mikke. Veera antoi sille maitoa päivittäin ja piti muutenkin hyvänä. Sopivat keskenään, että ensi vuonna taas tavataan.
Toiselle kissalle, joka oli arka ja vältteli kuvaajia, Veera antoi nimen Dante. Sakke otti oheiset kuvat.

Heimopäällikön ottamia ovat oheiset Kuu ja Kuusi -tutkielmat. Ne otin yöretkellä, joita teimme kaksi ja joiden tarkoitus oli tehdä havaintoja villisioista. Villisiat vain olivat kovin varovaisia, kun metsästysaika oli käsillä. Ja muutenkin villisika on arka eläin vaikka iso onkin (jopa 300 kg). Mutta jännää meillä yöretkillä oli, ja ainakin yhden jäniksen näimme. Erilaisia yön ääniä kuten pöllön kuhertelua ja kettujen haukuntaa toki kuulimme yllinkyllin. Myös pari Pandaa tuli vastaan, mutta ne olivat Fiatin sukua.

Heimopäällikkö ilahtui ikivanhasta oliivipuusta. Harvoin näkee näin massiivista runkoa.

Tarkoitus oli julkaista myös Kustin, Veeran ja Jaakon ottamia kuvia. Kun niitä saan, lisään ne tähän juttuun.

Isäinpäivän tilapäisesti muuttunut ilme

Sillä tavalla Isäinpäivän traditiossamme tapahtui muutos, että Heimopäällikön lasten perheet vierailivat Jääkärinkadulla kahdessa osassa. Juhan perhe kävi brunssilla puolenpäivän tienoilla kun myöhempi aika ei heille sopinut. Kuvassa isät ja heidän lapsensa ja lastenlapsensa.

Susannan perhe tuli neljän pintaan, jolloin söimme päivällisen, perinteisen ja syyssesonkiin istuvan hirvipaistin.

Isäinpäivän kuva otettiin tällä kertaa kahdessa erässä, toki vakiopaikalla. Tarkka lukija huomaa, että myös salimme kalusteet ovat uudistuneet.

Toistamiseen Toscanassa: osa II/III eli futista

Klaanimme organisoima Toscana Cup pelattiin nyt toisen kerran. Finaalia edelsi tiukka päivittäinen harjoittelu Castellon pihalla sekä läheisellä kentällä, joka on sopivan kokoinen silloin kun joukkueissa on vain neljä pelaajaa. Pari kertaa näissä iltaharjoituksissa oli mukana myös italialaisia poikia, iältään sopivasti 10-13.
Jo ystävyysottelu - Nuottaniemen Perkot vastaan Kampin Haloset - oli tiukka ja maaleja tehtiin paljon. Peli (2 x 20 min.) päättyi tasan 6-6. Tuomari antoi Fair Player -kortit Pekalle, joka teki näyttävän avauksen Nuottaniemen maalivahtina, sekä Sakkelle.

Grande Finale pelattiin lomamme lopussa. Ottelun tuomari - raitapaidassa kuten asiaan kuuluu - jakoi peliohjeet joukkueiden kapteeneille, Veeralle ja Sakelle. Sääntönä on, että aikuiset saavat pelata vain maalivahtina ja puolustajana, lapset vastaavat hyökkyksistä ja maalinteosta.

Tiukka ja rehti peli sopivassa helteessä (25 C) päättyi Halosten voittoon 3-1. Ottelun maalikuningas oli Sakke kahdella täysosumalla.

Kampin joukkueen Fair Player -kortit saivat Susanna, jota joukkueensa kannusti huudoilla "Äiti Äiti", sekä Kusti. Nuottaniemen joukkueesta tuomari palkitsi vihreällä kortilla Veeran ja Jaakon.

Loppuseromonioiden päätteeksi joukkueet ja tuomari ryhmittyivät ensin sopuisasti yhteiskuvaan...

...ja sitten kylämme Ville di Corsanon ainoaan baariin, nimeltään Osteria Bar Pizzeria. Kuvan ulkopuolelta voin kertoa, että talon sisäosista löytyy iso ja tunnelmallinen kellariravintola, jonka testasimme jo viime vuonna.

Futis ei ollut ainoa urheilulajimme Toscanassa. Castellon satoja vuosia vanhassa juhlasalissa  oli mahdollisuus pelata pingistä. Siinäkin järjestimme turnauksen, jonka loppuotteluun selvisivät Juha ja Timppa. Loppuottelu jäi kuitenkin pelaamatta, joten se siirtyi seuraavaan vuoteen.

Toscana-kertomuksen III-osa ilmestyy sitten kun saan luontokoulun oppilailta heidän parhaat kuvansa. Pysykää kanavalla.

 

 

Toistamiseen Toscanassa: osa I/III eli yleistä

Kuten muistat, viime vuoden heinäkuussa klaanimme vietti viikon Toscanassa, tukikohtanaan satoja vuosia vanha Castello di Grotti lähellä Sienaa (ks. blogin kolme juttua elokuussa 2011). Matka oli niin mukava, että uusimme sen lasten pidennetyn syysloman aikana lokakuussa 2012. Joukkomme oli kasvanut kymmenestä kahteentoista kun Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka olivat mukana - isoon linnaan mahtui.

Castellosta ja Sienasta en toistamiseen kerro, sen sijaan keskityn ykköskohteeseemme Firenzeen sekä muuhun lomailuun, kuten jalkapalloon (Toscana Cup) ja lasten luontokouluun, joka Toscanassa oli ennen muuta luonnon (ja myös kulttuurikohteiden) valokuvausta.

Ateriat hyvässä seurassa ovat lomien juhlahetkiä. Niin meilläkin, kun Timppa ja Juha vastasivat päivällisestä. Marja-Leenan ja Ullan huolena oli aamiainen.

Päivällisestä kaksi esimerkkiä. Toscanassa on paljon villisikoja, ja kun parhaillaaan oli niiden metsästyskausi, kaupasta sai herkullisia villisian rimpsuja. Olivat erityisen maukkaita, koska olivat rasvaisempia kuin ne, joihin olimme Suomessa tottuneet.

Myös monenlaisia äyriäisiä sekä kaloja, kuten mustekalaa ja tonnikalaa, sai jopa pienen kylämme kaupasta.

Firenzen kiinnostavimpia nähtävyyksiä on silta, jonka kantta reunustavat ikivanhat rakennukset. Ovat aikanaan olleet asuntoja; nyt ne on rakennettu korkeatasoisiksi pikku myymälöiksi.

Sillalta kävelymme jatkui Firenzen keskustorille, Piazza della Signoriaan, jonka laidalla on 1200-luvun lopulla valmistunut Palazzo Vecchio, Firenzeä vuosisatoja hallinneen Medici-suvun palatsi. Palatsin torni oli rakennettu paitsi vartiointiin myös osoittamaan, että maallinen valta oli vähintäänkin kirkollisen vallan veroinen. Torni on yhtä korkea kuin Firenzen pääkatedraalin Duomon torni.

 

Palatsin edustalla on monia loistavia patsaita, kuuluisin niistä Michelangelon "Daavid", kuvassa vasemmalla. Vasta Suomessa luin erään tunnetun naiskirjailijan dekkarista, että naiset haluavat nähdä varsinkin Daavidin pakarat. Kun en tätä tiennyt, pakarat jäivät kuvaamatta, mutta ehkä ensi kerralla.

 

 

 

Lasten riemuksi vastaan tuli perinteinen karuselli.Kun muutaman minuutin ajelu ei maksanut kuin euron, lempeämielinen Sakke toimi serkkujensa sponsorina. Hauskaa oli tivolimusiikin tahdissa.

 

 

Välillä me myös herkuttelimme: lapset jäätelöllä ja aikuiset kahvilla. Firenzen hinnat olivat noin kolminkertaiset verrattuna kotikyläämme Ville de Corsanoon, jossa 12 hengen päivällistarpeet sai kaupasta muutamalla kympillä. Viini maksoi pari euroa litralta ja olut 50 senttiä, siis kaupassa. Eivätkä hinnat huimanneet myöskään paikallisessa pubissa, josta näytän kuvan seuraavassa jutussa.

 

 

Varsin komea nelivuotias kuusikko

Tarkka lukijani muistaa, miten 1.6.2008 kerroin kuusitalkoista Marttilassa. Istutimme silloin 300 erilaista kuusentaimea (lehtikuusia, serbiankuusia ja ihan tavallisia kuusia) Johannan ja Heikin pientilalle.

Nyt silloin istutetut kuuset ovat jo päihittäneet vanhalla pellolla kasvaneet heinät, voikukat ja rikkaruohot. Näin kasvun voi odottaa tästä vain nopeutuvan, joten muutaman vuoden päästä paikalla humisee jo komea nuori kuusikko.

Tiesitkö muuten, että alan tutkijat ovat huolissaan siitä, että kuusi saa Suomen metsissä ylivallan männystä lähitulevaisuudessa. Metsänomistajat näet suosivat uudisistutuksissaan kuusta männyn sijasta, koska kuusen latvat eivät kelpaa hirville ja kauriseläimille ravinnoksi toisin kuin männyn latvat, jotka ovat näiden isojen riistaeläinten herkkua.

Seuraava juttuni ilmestyy runsaan viikon päästä, kunhan palaamme Toscanasta.

Upea näkymä modernia kulttuuria

Muutaman viime vuoden ajan olen Helsingissä asuessani ihaillut vanhoja komeita keisariajan rakennuksia. Ja olen niitä monesti myös esitellyt. Musiikkitaloa kuvatessani, itse asiassa vasta kuvasta, huomasin, että komea on Töölönlahteen vievän pyörätien, joka oikeastaan on jatkoa Baanalle, vasen laita.

Vai mitä sanot seuraavasta: Musiikkitalo, Finlandia-talo, Ooppera ja viimeisena Stadionin torni, kaikki peräjälkeen upeassa arkkitehtoonisessa järjestyksessä. Kaikki ovat historiallisesti katsoen uutta tuotantoa, vanhimpana Olympiastadion, joka valmistui vuonna 1938 pitämättä jääneisiin vuoden 1940 olympiakisoihin. Ne oli tarkoitus järjestää Helsingissä mutta kun tuli vähän muunlaista liikuntaa.

Nyt kun tämän komeuden olen havainnut, otan joskus kuvan hiukan toisesta kulmasta, kuvan jossa Musiikkitalo ei ole ihan niin hallitseva kuin tässä.

Muistathan klikata kuvaa suuremmaksi!