Päätoimittaja Mikael Pentikäisen potkut ovat sillä tavalla edelleen pimennossa, että potkujen todellista syytä voi vain arvailla. Tekemättömyydestä ei ainakaan ole kysymys - kuten joku osuvasti sanoi, Pentikäinen teki kolmessa vuodessa kymmenen vuoden työt (tabloidiuudistus, yhteiset tv-uutiset Nelosen kanssa ja nettilehden maksullisuus). Levikin lasku taas on näinä päivinä asia, jolle on vaikea tehdä mitään muuta kuin toivoa, että menetetyt lukijat tarttuvat nettilehteen, kuten Hesarissakin näyttää käyneen.
Pentikäinen ei ole Sanomien ainoa poispotkittu. Aikakauslehtiryhmän johtaja sai lähteä äskettäin. Eikä hallituksen edellisen puheenjohtajan Jaakko Rauramonkaan lähtö eläkkeelle tainnut olla ihan vapaaehtoinen. Näin tehtiin tilaa Antti Herlinille, joka on tunnettu roimista otteistaan. Niitä yhtiön hallitus varmasti kaipaa, sillä epäonnistuneet kaupat Hollannissa syövät yhtiön taloutta ja vaativat saneerauksia Suomessa.
Pentikäisen seuraajasta ei ole toistaiseksi paljon spekuloitu. Virkaa tekevänä vastaavana lehden kakkospäätoimittaja hoitaa asiat kokeneen journalistin rutiinilla, mutta nähtäväksi jää, kenestä tulee Pentikäisen seuraaja. EVA:n toimitusjohtajalla Matti Apusella, entisellä Aamulehden päätoimittajalla, lienee uskallusta hypätä äkkiä tuuliseksi tulleeseen pestiin. Heimopäällikön emännän valistunut arvaus on MTV:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila.
Wednesday, May 29, 2013
Sunday, May 12, 2013
Äitienpäivää Helsingissä, Turussa ja Paimiossa
Perinteinen Äitienpäivän päivällinen nautíttiin jälleen Jääkärinkadulla. Ennen sitä lauloimme äideille tunnetun Paljon onnea vaan. Aamulle jokaiselle äidille oli tarjottu brunssi heidän kotonaan.
Onnittelulaulu tuli tällä kertaa tavallistakin komeammin, sillä olimme järjestäytyneet niin, että isot bassot olivat takarivissä, mezzosopraano (Veera) ja nuoret tenorit (Jaakko ja Sakke) eturivissä.
Vähän ennen Äitienpäivää olimme Turun puolessa, jossa veimme ruusut ensin Maija Toivikin haudalle Turun hautausmaalle...
...ja sitten Kaisa Eliinan haudalle Paimioon.
Onnittelulaulu tuli tällä kertaa tavallistakin komeammin, sillä olimme järjestäytyneet niin, että isot bassot olivat takarivissä, mezzosopraano (Veera) ja nuoret tenorit (Jaakko ja Sakke) eturivissä.
Vähän ennen Äitienpäivää olimme Turun puolessa, jossa veimme ruusut ensin Maija Toivikin haudalle Turun hautausmaalle...
...ja sitten Kaisa Eliinan haudalle Paimioon.
Friday, May 10, 2013
Don Tami, Aurinkokuningas ja Suuri Johtaja
Heimopäällikkö tutustui Juhani Tammiseen Turussa 1970-luvulla. Hän oli jo silloin turkulaisen jääkiekon legendoja, joka piti yhdessä toisen legendan, Juhani Walstenin, kanssa kesäisin kiekkokoulua, johon meidän Juhakin (noin 6 v) osallistui. Sen verran tunnemme toisemme, että edelleenkin tavatessamme moikkaamme mutta emme pysähdy keskustelemaan.
Meneillään olevien MM-kisojen suurimpia juttuja on Veikkauksen pystyttämä Aurinkokuningas-patsas. Se on 7,5 metriä korkea, rakennettu betonista, teräksestä ja styroksista. Sain kuvan puhelinviestinä Sakkelta, kun hän oli katsomassa ottelua Hartwall-areenalla. Patsas tuo mieleeni Suuren Johtajan Kim il Sungin (hallitsi 1948-94) ja hänen poikansa ja pojanpoikansa, joille tämännäköisiä ja paljon isompia patsaita on pystytetty varmaan jokaiseen kylään Pohjois-Koreassa.
Tami puolestaan sai Aurinkokuninkaan tittelin (alunperin Ludvid XIV, Ranskan kuningas1643-1715), kun hän päävalmentajana onnistui vuonna 1990 nostamaan Ranskan kiekkojoukkueen MM-kisojen A-sarjaan. Jatkokin on mennut hyvin, sillä eilen Ranska voitti Venäjän 2-1.
Nykyisin Tamin tittelinä on usein Don Tami. Siinä on jo hivenen palvonnan makua, koska Don Tamilla on myös omat fanituotteet.
Tamin kiekkoansioista arvostan eniten sitä, että hän on ainoa länsimainen pelaaja, joka on tehnyt yhdessä ottelussa kolme maalia voittamattoman punakoneen verkkoon.
Ennen nykykisoja Tami tunnettiin varsin konservatiivisesta pukeutumisestaan. Nyt Maikkarin stylisti on valinnut tyylilajiksi rohkeat värit, joita hänen omat tyttärensäkin alkuun kauhistelivat.
Tami on suosionsa huipulla. Media tekee hänestä tämän aamun Hesarin tapaan isoja, myönteisiä juttuja, vaikka toteavatkin sen, ettei Tamin räväkkä tyyli kaikkia miellytä. Heitä, joita Tami ärsyttää, kehoitan kuuntelemaan Radio Novaa. Siellä Tamin rauhallinen, analyyttinen selostus pääsee oikeuksiinsa. Siinä puhuu mies, joka tuntee lajinsa perinpohjin, laajemmalla kokemuksella kuin kukaan muu suomalainen. Tv:ssähän hänelle on rakennettu show-miehen ja viihdyttäjän rooli. Tv-selostuksistakin näyttää tulleen roolipeliä - jääkiekon tapaan.
Tami itse sanoo, että hänen haaveensa on vielä kerran valmentaa jonkun maan A-maajoukkuetta. Heimopäällikkö puolestaan kysyy: Miten olisivat eurovaalit?
Meneillään olevien MM-kisojen suurimpia juttuja on Veikkauksen pystyttämä Aurinkokuningas-patsas. Se on 7,5 metriä korkea, rakennettu betonista, teräksestä ja styroksista. Sain kuvan puhelinviestinä Sakkelta, kun hän oli katsomassa ottelua Hartwall-areenalla. Patsas tuo mieleeni Suuren Johtajan Kim il Sungin (hallitsi 1948-94) ja hänen poikansa ja pojanpoikansa, joille tämännäköisiä ja paljon isompia patsaita on pystytetty varmaan jokaiseen kylään Pohjois-Koreassa.
Tami puolestaan sai Aurinkokuninkaan tittelin (alunperin Ludvid XIV, Ranskan kuningas1643-1715), kun hän päävalmentajana onnistui vuonna 1990 nostamaan Ranskan kiekkojoukkueen MM-kisojen A-sarjaan. Jatkokin on mennut hyvin, sillä eilen Ranska voitti Venäjän 2-1.
Nykyisin Tamin tittelinä on usein Don Tami. Siinä on jo hivenen palvonnan makua, koska Don Tamilla on myös omat fanituotteet.
Tamin kiekkoansioista arvostan eniten sitä, että hän on ainoa länsimainen pelaaja, joka on tehnyt yhdessä ottelussa kolme maalia voittamattoman punakoneen verkkoon.
Ennen nykykisoja Tami tunnettiin varsin konservatiivisesta pukeutumisestaan. Nyt Maikkarin stylisti on valinnut tyylilajiksi rohkeat värit, joita hänen omat tyttärensäkin alkuun kauhistelivat.
Tami on suosionsa huipulla. Media tekee hänestä tämän aamun Hesarin tapaan isoja, myönteisiä juttuja, vaikka toteavatkin sen, ettei Tamin räväkkä tyyli kaikkia miellytä. Heitä, joita Tami ärsyttää, kehoitan kuuntelemaan Radio Novaa. Siellä Tamin rauhallinen, analyyttinen selostus pääsee oikeuksiinsa. Siinä puhuu mies, joka tuntee lajinsa perinpohjin, laajemmalla kokemuksella kuin kukaan muu suomalainen. Tv:ssähän hänelle on rakennettu show-miehen ja viihdyttäjän rooli. Tv-selostuksistakin näyttää tulleen roolipeliä - jääkiekon tapaan.
Tami itse sanoo, että hänen haaveensa on vielä kerran valmentaa jonkun maan A-maajoukkuetta. Heimopäällikkö puolestaan kysyy: Miten olisivat eurovaalit?
Sunday, May 5, 2013
Vanhoja asuintaloja vielä vanhempien päälle
Ullanlinnassa Design-museon vieressä on Arkkitehtimuseo, jossa on kosolti kiinnostavaa katsottavaa...
...kuten äskettäin arkkitehti Juha Ilosen esitelmä, joka perustui hänen kirjaansa Kolmas Helsinki - kerroksia arjen arkkitehtuurissa. Kirja on hänen kolmas teoksensa Helsingin keskustan vanhoista 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennetuista asuintaloista.
Ilonen piirtää työkseen uusia kerrostaloja, mutta harrastaa ja arvostaa vanhoja, nimenomaan niiden moni-ilmeistä kauneutta. Hän on kirjoissaan tutkinut noin kolmea sataa Helsingin keskustan kivitaloa. Ne kaikki on rakennettu asuttaviksi, ja sillä tavalla, että kysynnän kasvaessa ja tekniikan kehittyessä (esim. hissit) alkuperäinen rakennus on saanut lisäkerroksia. Usein taloa on myös laajennettu sivusuunnassa, kun puutaloja on purettu eikä turvavälejä ole enää paloturvallisuuden takia tarvittu. Kun vanhoja kivitaloja, jotka oikeasti ovat tiilitaloja, katsoo, niiden monikerroksisuus ja moni-ilmeisyys on nähtävissä. Käytäntö on ollut se, ettei uusi arkkitehti ole halunnut peittää edeltäjänsä työtä.
Otan Ilosen esityksestä muutaman esimerkin. Samalla valitan sitä, että jouduin puolipimeässä luentosalissa ottamaan kuvat vanhalla pokkarillani.
Alla oleva kuva on esimerkki siitä, miten asuntotarpeen kasvaessa kaksi taloa on yhdistetty eräänlaisella käytävällä ja näin on saatu muutama asunto lisää. Toinen kiintoisa piirre talossa on se, että kuvassa näkyvä "julkisivu" on oikeastaan vanhan talon palomuuri, mutta tonttipolitiikan takia sen rinnalle ei saanutkaan rakentaa uutta taloa. Näin palomuuri on saanut ikkunat ja muutaman parvekkeenkin.
Ullanlinnassa oleva "Silitysrauta" edustaa komeaksi tarkoitettua rakennusta, ja komea se onkin. Esikuvana on New Yorkissa oleva vähän vanhempi rakennus.
Seuraavassa kuvassa kannattaa kiinnittää huomio ylitse muiden nousevaan valkoiseen asuntaloon. Se rakennettiin heti itsenäisyytemme alussa, ja arkkitehdin ja rakennuttajan tarkoitus oli tehdä siitä näyttävämpi kuin vieressä oleva Venäjän valtaa symboloiva ortodoksinen kirkko.
Hotelli Torni lienee maamme ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä. Ilosen mielestä se on suhteutettu ympäristöönsä poikkeuksellisen harmonisesti, kuten kuvamme osoittaa.
Seuraava kuva on Kirjatyöntekijöiden liiton rakennus. Huomattava on ikkunoiden sijoittelu, joka pyrkii tietoisesti särkemään asuintalojen usein vähän tylsät julkisivut. Tämän kuvan laitoin mukaan myös siksi, että 1960-luvun lopulla Sota-arkistossa väitöskirjaa tehdessäni lounastin toisessa kerroksessa olleessa ravintola Kirjassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, sopivaan hintaan.
Lopuksi kuva Helsingistä vuodelta 1866, osa siitä. Se on ensimmäinen iso panoraamatekniikalla otettu valokuva Suomessa. Kovin oli pääkaupunki vielä puutalovaltainen.
...kuten äskettäin arkkitehti Juha Ilosen esitelmä, joka perustui hänen kirjaansa Kolmas Helsinki - kerroksia arjen arkkitehtuurissa. Kirja on hänen kolmas teoksensa Helsingin keskustan vanhoista 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa rakennetuista asuintaloista.
Ilonen piirtää työkseen uusia kerrostaloja, mutta harrastaa ja arvostaa vanhoja, nimenomaan niiden moni-ilmeistä kauneutta. Hän on kirjoissaan tutkinut noin kolmea sataa Helsingin keskustan kivitaloa. Ne kaikki on rakennettu asuttaviksi, ja sillä tavalla, että kysynnän kasvaessa ja tekniikan kehittyessä (esim. hissit) alkuperäinen rakennus on saanut lisäkerroksia. Usein taloa on myös laajennettu sivusuunnassa, kun puutaloja on purettu eikä turvavälejä ole enää paloturvallisuuden takia tarvittu. Kun vanhoja kivitaloja, jotka oikeasti ovat tiilitaloja, katsoo, niiden monikerroksisuus ja moni-ilmeisyys on nähtävissä. Käytäntö on ollut se, ettei uusi arkkitehti ole halunnut peittää edeltäjänsä työtä.
Otan Ilosen esityksestä muutaman esimerkin. Samalla valitan sitä, että jouduin puolipimeässä luentosalissa ottamaan kuvat vanhalla pokkarillani.
Alla oleva kuva on esimerkki siitä, miten asuntotarpeen kasvaessa kaksi taloa on yhdistetty eräänlaisella käytävällä ja näin on saatu muutama asunto lisää. Toinen kiintoisa piirre talossa on se, että kuvassa näkyvä "julkisivu" on oikeastaan vanhan talon palomuuri, mutta tonttipolitiikan takia sen rinnalle ei saanutkaan rakentaa uutta taloa. Näin palomuuri on saanut ikkunat ja muutaman parvekkeenkin.
Ullanlinnassa oleva "Silitysrauta" edustaa komeaksi tarkoitettua rakennusta, ja komea se onkin. Esikuvana on New Yorkissa oleva vähän vanhempi rakennus.
Seuraavassa kuvassa kannattaa kiinnittää huomio ylitse muiden nousevaan valkoiseen asuntaloon. Se rakennettiin heti itsenäisyytemme alussa, ja arkkitehdin ja rakennuttajan tarkoitus oli tehdä siitä näyttävämpi kuin vieressä oleva Venäjän valtaa symboloiva ortodoksinen kirkko.
Hotelli Torni lienee maamme ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä. Ilosen mielestä se on suhteutettu ympäristöönsä poikkeuksellisen harmonisesti, kuten kuvamme osoittaa.
Seuraava kuva on Kirjatyöntekijöiden liiton rakennus. Huomattava on ikkunoiden sijoittelu, joka pyrkii tietoisesti särkemään asuintalojen usein vähän tylsät julkisivut. Tämän kuvan laitoin mukaan myös siksi, että 1960-luvun lopulla Sota-arkistossa väitöskirjaa tehdessäni lounastin toisessa kerroksessa olleessa ravintola Kirjassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, sopivaan hintaan.
Lopuksi kuva Helsingistä vuodelta 1866, osa siitä. Se on ensimmäinen iso panoraamatekniikalla otettu valokuva Suomessa. Kovin oli pääkaupunki vielä puutalovaltainen.
Thursday, April 25, 2013
Bisneksen uusi elinehto
Tänään aamupäivällä julkistettiin Susannan ja hänen ystävänsä Aijan kirja Kestävä johtajuus - bisneksen uusi elinehto. Teos on mitä ajankohtaisin, ja Talentum, joka on Suomen suurin bisneskirjojen ja -lehtien kustantaja, tuntui olevan siitä innoissaan, kuten tietysti me muutkin. Talentumin kirjakaupassa Kampissa kirja oli heti aamulla näyttävästi esillä.
Susanna ja Aija kertoivat vuorollaan kirjasta ja sen teeseistä. Yleisöä oli tupa täynnä, ja keskustelu oli vilkasta.
Aija (MBA) on Ekonomiliiton toiminnanjohtaja. Susanna (PhD.) on SITRA:ssa johtavana asiantuntijana.
Kuten meilläpäin on tapana, lähiomaiset olivat hyvin paikalla. Myös Susannan hyvä ystävä jo opiskeluvuosilta, Virpi, oli tullut Turusta saakka.
Susanna ja Aija kertoivat vuorollaan kirjasta ja sen teeseistä. Yleisöä oli tupa täynnä, ja keskustelu oli vilkasta.
Aija (MBA) on Ekonomiliiton toiminnanjohtaja. Susanna (PhD.) on SITRA:ssa johtavana asiantuntijana.
Kuten meilläpäin on tapana, lähiomaiset olivat hyvin paikalla. Myös Susannan hyvä ystävä jo opiskeluvuosilta, Virpi, oli tullut Turusta saakka.
Tuesday, April 16, 2013
Kelpaa sitä paljussa köllötellä
Viikonvaihteessa piipahdimme mökkimessuilla Pasilassa. Nähtävää oli kaikenlaista ja useimmat näyttelyesineet oli sunnuntaina puoliltapäivin jo myyty, tietysti alennetuun hintaan, mikä tunnetusti houkuttelee meitä suomalaisia. Väki oli hyvin liikkeellä, joten usko siihen, että mökkikausi sittenkin alkaa, on luja.
Messujen hittituote oli palju. Sitä oli jos jonkinlaista, isoa ja vähän pienenpää, puusta tehtyä tai sitten keraamista. Kalleimmissa malleissa on jopa veden puhdistuslaitteet, jolloin puukiuas ei enää riitä energialähteeksti vaan tarvitaan sähköä. Hinnat vaihtelivat noin tonnista lähelle viittä.
Muuan yrittäjä Turun puolesta oli keksinyt pystyttää paljunsa ulos, Messukeskuksen sisääntulon tuntumaan. Ja kylpijöitä riitti. Kuvatakin sai, ihan luvan kanssa.
Yhdistelmään kuului myös sauna, joka oli varsin erikoinen rakenteeltaan. Lasiseinän läpi näki saunojat, ja me katsojat taas heijastuimme saunan seinään, kuten oli kuvaajan tarkoituskin.
Kaikenlaisia houkuttimia sitä on mökkikansalle tarjolla. Perinteiset mallit eivät enää näköjään riitä.
Messujen hittituote oli palju. Sitä oli jos jonkinlaista, isoa ja vähän pienenpää, puusta tehtyä tai sitten keraamista. Kalleimmissa malleissa on jopa veden puhdistuslaitteet, jolloin puukiuas ei enää riitä energialähteeksti vaan tarvitaan sähköä. Hinnat vaihtelivat noin tonnista lähelle viittä.
Muuan yrittäjä Turun puolesta oli keksinyt pystyttää paljunsa ulos, Messukeskuksen sisääntulon tuntumaan. Ja kylpijöitä riitti. Kuvatakin sai, ihan luvan kanssa.
Yhdistelmään kuului myös sauna, joka oli varsin erikoinen rakenteeltaan. Lasiseinän läpi näki saunojat, ja me katsojat taas heijastuimme saunan seinään, kuten oli kuvaajan tarkoituskin.
Kaikenlaisia houkuttimia sitä on mökkikansalle tarjolla. Perinteiset mallit eivät enää näköjään riitä.
Thursday, April 11, 2013
Uusia löytöjä Rivieralta: Osa III/III
Kahden viikon lomalla ehtii käydä myös Marseillessa, joka on Ranskan toiseksi suurin kaupunki, tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki.Noin 200 kilometrin matkan teimme mukavasti ja nopeasti moottoritietä pitkin bussilla. Perillä odotti ison kaupungin kuhina: tunnelma tässä yli miljoonan asukkaan metropolissa on koko lailla toinen kuin leppoisassa Nizzassa ja muissa Rivieran kaupungeissa. Marseillehan ei enää ole Rivieraa vaan Provencea.
.
Mutta isoistakin kaupungeista löytyy niiden vanha ystävällinen ydin, joka Marseillessa on vanhan sataman alue. Suorastaan ihastuimme, kun näimme komean hallintopalatsin, jossa - lipuista päätellen - suomalaisdelegaatio neuvotteli ranskalaisten kanssa. Aikataulu oli sen verran kireä, ettemme ehtineet selvittää, mistä kaikesta neuvoteltiin.
Nopealla ensiretkellämme katsoimme parhaaksi astua junaan, jonka 1,5 runnin kierros esitteli vanhan sataman parhaat palat.
Korkealle mäelle 1800-luvulla rakennettu katedraali, Notre-Dame de la Garde, on erityisen komea. Kansa kutsuu sitä nimellä Bonne Mére (Hyvä Äiti) kirkontornin huipulla olevan madonna-patsaan mukaan. Kullattu madonna oli aikaisemmin hyvä maamerkki merenkulkijoille.
Monte Criston kreivin vanhaa ystävää kiinnosti Chateau d`If, pieni saari ja sen linnoitus. Sinne Alexandre Dumas sijoitti romaaninsa vankilan, josta tuleva Monte Criston kreivi onnistui pakenemaan. Saari on yllättävän pieni ja sopivasti uintimatkan päässä, siis vankikarkurin kannalta. Saarella oleva pieni linnoitus on muutettu Edmond Dantesin aikaisen1800-luvun puolivälin vankilan asuun. Se tulee olemaan ensi kevään käyntimme kohteena. Emme kuitenkaan mene sinne uimalla vaan pienellä laivalla.
Yllättäen bongasimme satama-aluelta modernia puurakentamista, jollaista emme aikaisemmilla matkoillamme ole tavanneet, pitkänomaisen kongressirakennuksen. Siihenkin jäi lähempi tutustuminen toiseen kertaan. Ovet kyllä olisivat olleet auki.
Rivieran vuoristossa kävimme Biot-nimisessä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa. Uutuuskohde oli tämäkin. Sen vanhin osa oli rakennettu ympyrän muotoon muurien sisälle, kuten tapana keskiajalla oli.
Biot on tunnettu käsityöläisten, varsinkin lasinpuhaltajien kaupunki, jossa on lukemattomia pienia pajoja ja myymälöitä.
Puhallusta on mahdollista seurata suoraan kadulta ikkunan takaa. Tässä valmistuu lasimaljakko.
Virikkeen Biotin-matkaan saimme Anna-lehdestä. Se julkaisi pari vuotta sitten jutun sikäläisestä vanhasta ravintolasta, jonka ruokia jutun tehnyt kirjoittaja kehui. Omat jänis- ja kala-annoksemme olivat kohtalaisia, mutta sillä tavalla omaleimaisia, että ne oli valmistettu maaseudun tapaan. Olivat hyvin haudutettuja vähän niin kuin meillä vaikkapa Karjalan-paisti.
Kolmantena kohteena esittelen Vencen, keskiaikaisen piispankaupungin, jossa olemme käyneet ennenkin, mutta tällä kerralla löysimme kaksi uutta nähtävyyttä: Marc Chagall vietti viimeiset vuotensa 1949-1985 Vencessä, jossa hän koristeli mm. tuomiokirkon kastekappelin. Kuvassa mosaiikeistä tehty alttaritaulu, joka esittää faaraon tytärtä pelastamassa Moosesta..
Tuomiokirkon pihalla oli iso raamattu, jossa oli mahdollisuus levähtää. Se ei kuitenkaan ole Chagallin käsialaa.
Myös toinen kuuluisuus, Henri Matisse, vietti joitakin aikoja Vencessä. Kuvan rakennuksessa dominikaaninunnat hoitivat pitkään sairastanutta taiteilijaa. Kiitollisena siitä Matisse suunnitteli palmujen alla näkyvän kappelin, joka kuulemma on sisältä erityisen hieno. Se vain ei ollut käydessämme avoinna, joten siinä on hyvä syy tulla Venceen uudelleen.
.
Mutta isoistakin kaupungeista löytyy niiden vanha ystävällinen ydin, joka Marseillessa on vanhan sataman alue. Suorastaan ihastuimme, kun näimme komean hallintopalatsin, jossa - lipuista päätellen - suomalaisdelegaatio neuvotteli ranskalaisten kanssa. Aikataulu oli sen verran kireä, ettemme ehtineet selvittää, mistä kaikesta neuvoteltiin.
Nopealla ensiretkellämme katsoimme parhaaksi astua junaan, jonka 1,5 runnin kierros esitteli vanhan sataman parhaat palat.
Korkealle mäelle 1800-luvulla rakennettu katedraali, Notre-Dame de la Garde, on erityisen komea. Kansa kutsuu sitä nimellä Bonne Mére (Hyvä Äiti) kirkontornin huipulla olevan madonna-patsaan mukaan. Kullattu madonna oli aikaisemmin hyvä maamerkki merenkulkijoille.
Monte Criston kreivin vanhaa ystävää kiinnosti Chateau d`If, pieni saari ja sen linnoitus. Sinne Alexandre Dumas sijoitti romaaninsa vankilan, josta tuleva Monte Criston kreivi onnistui pakenemaan. Saari on yllättävän pieni ja sopivasti uintimatkan päässä, siis vankikarkurin kannalta. Saarella oleva pieni linnoitus on muutettu Edmond Dantesin aikaisen1800-luvun puolivälin vankilan asuun. Se tulee olemaan ensi kevään käyntimme kohteena. Emme kuitenkaan mene sinne uimalla vaan pienellä laivalla.
Yllättäen bongasimme satama-aluelta modernia puurakentamista, jollaista emme aikaisemmilla matkoillamme ole tavanneet, pitkänomaisen kongressirakennuksen. Siihenkin jäi lähempi tutustuminen toiseen kertaan. Ovet kyllä olisivat olleet auki.
Rivieran vuoristossa kävimme Biot-nimisessä vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa. Uutuuskohde oli tämäkin. Sen vanhin osa oli rakennettu ympyrän muotoon muurien sisälle, kuten tapana keskiajalla oli.
Biot on tunnettu käsityöläisten, varsinkin lasinpuhaltajien kaupunki, jossa on lukemattomia pienia pajoja ja myymälöitä.
Puhallusta on mahdollista seurata suoraan kadulta ikkunan takaa. Tässä valmistuu lasimaljakko.
Virikkeen Biotin-matkaan saimme Anna-lehdestä. Se julkaisi pari vuotta sitten jutun sikäläisestä vanhasta ravintolasta, jonka ruokia jutun tehnyt kirjoittaja kehui. Omat jänis- ja kala-annoksemme olivat kohtalaisia, mutta sillä tavalla omaleimaisia, että ne oli valmistettu maaseudun tapaan. Olivat hyvin haudutettuja vähän niin kuin meillä vaikkapa Karjalan-paisti.
Kolmantena kohteena esittelen Vencen, keskiaikaisen piispankaupungin, jossa olemme käyneet ennenkin, mutta tällä kerralla löysimme kaksi uutta nähtävyyttä: Marc Chagall vietti viimeiset vuotensa 1949-1985 Vencessä, jossa hän koristeli mm. tuomiokirkon kastekappelin. Kuvassa mosaiikeistä tehty alttaritaulu, joka esittää faaraon tytärtä pelastamassa Moosesta..
Tuomiokirkon pihalla oli iso raamattu, jossa oli mahdollisuus levähtää. Se ei kuitenkaan ole Chagallin käsialaa.
Myös toinen kuuluisuus, Henri Matisse, vietti joitakin aikoja Vencessä. Kuvan rakennuksessa dominikaaninunnat hoitivat pitkään sairastanutta taiteilijaa. Kiitollisena siitä Matisse suunnitteli palmujen alla näkyvän kappelin, joka kuulemma on sisältä erityisen hieno. Se vain ei ollut käydessämme avoinna, joten siinä on hyvä syy tulla Venceen uudelleen.
Subscribe to:
Posts (Atom)