A.I. Virtanen sai nimikkoprofessuurin

Nobelisti Virtasen 120-vuotispäivänä 15.1. ilmestyi siis elämäkerta Mies, liekki ja unelma. Samana päivänä Aalto-yliopisto ilmoitti, että sen markkinoinnin laitoksen kuluttajatutkimuksen professuurin nimeä oli vaihdettu. 

Aalto-yliopisto perusti A.I. Virtanen -professuurin kahdesta syystä: kunnioittaakseen entistä Teknillisen korkeakoulun biokemian professoria (1931-39) ja arvostaakseen Virtasen pitkäaikaista (50 vuotta) työnantajaa Valiota, joka on tukenut Aalto-yliopiston kuluttajatutkimusta.

Virtanen ei tähän mennessä ole saanut ansaitsemaansa huomiota kotimaassaan, Varsinkin 1970-luvulla häntä poliittisista syistä suorastaan syrjittiin. A.I. Virtanen -instituuttia eivät ole perustaneet sen paremmin Virtasen kasvattajayliopisto Helsingin yliopisto kuin maitosektorikaan. Valion tutkimuskeskus toki vaalii nobelistin perintöä, mutta Virtasta ei tutkimuslaitoksen nimeen ole liitetty.

HP:n mielestä näin tulisi tehdä, ja vielä tänä vuonna, sillä aikaa on. Sopiva ajankohta voisi olla marraskuu 2015, jolloin tulee kuluneeksi 70 vuotta, siis 70 vuotta, Suomen ainoasta, siis ainoasta, tiedenobelista. Valiolla on hieno ja iso tutkimuskeskus, joten muutos olisi helppo - vaihdettaisiin vain nimi ja painettaisiin muutama uusi logo. Muutoksen vaikutus Valion brändiin olisi merkittävä.

Savolaiset sen sijaan ovat olleet asialla, sillä Kuopion yliopistossa on vuodesta 1989 toiminut hyviä tuloksia esittänyt A.I. Virtanen instituutti - jota ulkopuoliset arvioijat ovat kutsuneet yliopiston "kruununjalokiveksi".

Mitä kaikkea vuonna 2015 tulee Virtasen näkökulmasta tapahtumaan, siitä HP aikoo blogissaan raportoida.

No nyt on putkella mittaa

Arvoisa blogin lukija muistaa, että HP on aina joskus valitellut sitä, että sinänsä hyvän Sony-kameran vakiozoomi ei joka tilanteissa ole riittävä. Asia korjaantui, kun HP osti toisen putken, jonka zoomaus alkaa siitä, mihin perusvaruste päättyy. Kuvasta näet, miltä uusi zoom näyttää.

Seuraavat kaksi kuvaa kertovat, mikä on ero vanhalla ja uudella optiikalla. Kuvapari on otettu Sweet Saturdayssa iltahämärässä kello viiden paikkeilla ja ilman salamaa.

Päivää myöhemmin HP:llä oli tilaisuus kokeilla uutta putkea Salmisaaren jääkiekkohallissa, jossa Jaakon joukkue Blues 04 pani järjestykseen (6-3) Grankulla IF:n samanikäiset. Tämä oli odotettavissakin, sillä Blues 04 on maan parhaita joukkueita, ellei peräti paras.
Jääkiekon kuvaus lattiatasolta on hankalaa, mutta kohtalaisesti uusi optiikka sentään pysyi vauhdikkaiden pelaajien perässä.

Nyt HP odottaa aurinkoisia päiviä, jolloin on kiva ottaa lähikuvia luonnosta ja kaupunkikulttuurista.

Lehmätkin lensivät, kun AIV-kirja julkistettiin

Torstaina 15.1. oli kulunut 120 vuotta ainoan tiedenobelistimme Artturi Ilmari Virtasen syntymästä. Saman päivän aamuna Valio käynnisti oman 110-juhlavuotensa brunssilla ja mukavalla ohjelmalla Sanomatalon Mediatorilla. Lämminhenkisessä tilaisuudessa oli mukana myös Otava, joka julkisti HP:n teoksen Mies, liekki ja unelma. Nobelisti A.I. Virtasen elämäntyö. Paikalle oli kutsuttu Valion sidosryhmien edustajia, mediaväkeä ja HP:lläkin oli oma kutsulistansa. Yhteensä paikalla oli noin 150 henkeä. Laitan juttuuni paljon kuvia, jotka ovat Juhan ottamia.

Alkuun oli tarjolla valioluokan brunssia. Kuvassa osa tarjonnasta.

Ennen ohjelman alkua ystävillä ja tutuilla oli tilaisuus tavata tosiaan ja rupatella.

Lastenlapset olivat halunneet tulla juhlaan ihan itse, ilman vanhempiensa tai HP:n houkuttelua. Opettajatkaan eivät pistäneet vastaan, kun heille kerrottiin, millaiseen tilaisuuteen olivat menossa.

 

Sanomatalon Mediatori on loistava paikka tämän kokoluokan tapahtumiin, eikä lainkaan haittaa se, että viereisellä Galleriakäytävällä ihmiset menevät kuka töihinsä ja kuka mihinkin, ja pysähtyvät katsomaan,  mitä torilla oikein on menossa.  Ohikulkijoille  oli rakennettu  hienot vitriinit,  jotka kertoivat sekä Virtasesta että hänen työnantajastaan Valiosta. Näyttely on Sanomatalossa vielä ensi viikon, joten piipahtakaa katsomassa.

Itse toria ympäröi amfiteatterin muotoon rakennettu katsomo, jota Sanomatalon lasiseinät ja aidot puut ja kasvit kehystävät.

 

Tilaisuuden avasi Annika Hurme, joka valittiin Valion toimitusjohtajaksi viime syksynä.
.

Hänen jälkeensä puhui Valion tutkimuskeskuksen johtaja Tiina Mattila-Sandholm, Virtasen seuraajia. Hän kertoi, mikä merkitys Virtasen perinnöllä on nykypäivän Valiolle.

Parituntisen aamupäivän päänumero - ainakin HP:n kannalta - oli Virtasen elämäkerran julkistaminen, jonka suoritti Otavan tietokirjapäällikkö Eva Reenpää. Hän myös kutsui HP:n ja kirjailija/toimittaja Unto Hämäläisen keskusteluun, jossa Hämäläinen haastatteli tekijää. HP sai myös Otavan kukat, kuten asiaan kuuluu.

 

 

Hämäläinen, joka on Suomen journalistikunnan ehdotonta eliittiä (Top Five), oli joululomallaan lukenut kirjan taittovedoksen huolella ja johdatteli keskustelua taidokkaasti ja olennaisissa asioissa pysyen. HP vastasi parhaansa mukaan ja yleisökin näytti pysyvän hereillä. Koko puolituntisen keskustelumme ajan takanamme olevassa taulussa vaihtuivat taustakuvat, jotka oli otettu elämäkerran kuvituksesta. Tässä vaiheessa Hämäläinen oli varmaan kirjoittanut myös kirja-arvion, koskapa se ilmestyi seuraavan aamun Hesarissa.

 

HP:lle sattui kirjan taittovaiheessa harmillinen nukahdus. Hän oli halunnut omistaa kirjansa lastenlapsilleen, mutta asia unohtui, joten hän paikkasi julkisesti virheensä keskustelun päätteeksi. Kusti, Veera, Jaakko ja Sakke kuuntelivat Pappansa selitystä seisaaltaan, antoivat synninpäästön ja sanoivat ymmärtävänsä, että yli 73-vuotiaalle näin voi käydä.

Kotimatkalla Veera löysi ongelmaan kelpo ratkaisun. "Laitetaan se puuttunut teksti teoksen toiseen painokseen." Näin tehdään. Jaakko puolestaan vei yhden kirjan opettajalleen, joka Jaakon vanhemmille lähettämässään sähköpostissa lupasi järjestää ensi viikolla koulussa erityisen AIV-tunnin. Opettaja kertoo Virtasesta ja hänen tutkimuksistaan ja näyttää netistä löytämänsä lyhyen Virtas-dokumentin.

Sanomatalosta HP kutsui lähimpiä ystäviään parille lasilliselle shampanjaa läheiseen ravintolaan. Kuvan ottohetkellä yli puolet joukosta oli jo lähtenyt muualle.

Entä sitten ne otsikossa mainitut lentävät lehmät. Olet jo havainnut, että lehmillä oli näkyvä rooli juhlassa. Lennossa olivat ne lehmät, jotka oli sijoitettu Sanomatalon lasiseinäisiin hisseihin. Myös ne matkaavat ylös ja alas vielä ensi viikon yhdessä mediaväen kanssa.

Lauantaina on vuosi taas vierähtänyt

Vuosi sitten 10. tammikuuta vietimme hauskat Ullan 70-vuotisjuhlat Ateneumissa ja Kappelissa. Kun ensi lauantai on sopivasti 10. tammikuuta, ehdotan, että kohottaisimme maljat Sweet Saturdayssa klo 16. Asu vapaa, ei pitkiä puheita.Tervetuloa.

Funchalin joulukuu III/III: Hylkeiden vanha koti

Kaksi vuotta sitten, kun lomailimme Madeiralla, silmiimme pisti tietty taloudellinen lamaannus: kahvilat ja liikkeet olivat sulkeneet oviaan ja pintaremontin tarvetta oli vähän siellä ja täällä. Nyt näkymät olivat ihan toiset kun yrittämisen ilo huokui kaikkialta ja tarvittavat remontit oli tehty. Portugal, ainakin autonominen Madeira, on noussut lamasta.

Seuraavat kaksi kuvaa kertovat, miten 1970-luvulla rakennetut betonibunkkerit olivat saaneet uuden ilmeen.

Yksi uusi asia sitten vuoden 2012 oli näköalabussi, joka kierteli 15 minuutin välein Funchalissa ja Funchalin lähiseuduilla. Kierroksen pituus oli joitakin kymmeniä kilometrejä. Ostimme bussiin kahden päivän lipun. Ensin kiersimme koko lenkin ja keskityimme kuuntelemaan nauhalta tulevaa (myös suomeksi) informaatiota, ja saimme paljon uutta tietoa.

Toisena päivänä tutustuimme Camara de Lobos -nimiseen pikkukaupunkiin  jonka hallitseva keskus on vanha kalasatama. Olimme toki siellä olleet aiemminkin, mutta nyt paneuduimme paikan ytimeen lähemmin. Kaupungin nimi tarkoittaa hylkeiden eli merisusien pesäpaikkaa, jollainen se oli ennen ihmisten tuloa. Sieltä käsin on kalaa saatu aina 1400-luvulta. Kuuluisin kala on espada eli huotrakala. Se on noin metrin mittainen, tumma ja ruman hauen näköinen kala, jonka liha on todella herkullista ja jota on tarjolla myös Funchalin kaikissa hyvissä ruokaravintoloissa. Kun kala oleilee usean sadan metrin syvyyksissä, sitä edelleen pyydetään alkuperäisin menetelmin eli siimalla ja koukulla, jossa on houkutteleva lihankappale syöttinä. Miten pyynti oikein tapahtuu, siihen paneudumme ensi kerralla kun otamme osaa turisteille järjestettyihin kalastusretkiin.

 

 

 

Yleensä Madeiran kalat syödään tuoreena, mutta jos saalis on ollut hyvä, osa kaloista myös kuivataan.

Joutoaikanaan kalastajat, erityisesti eläkeläiset, kokoontuivat mieluusti lyömään korttia tuttuihin maisemiin.

Camara de Lobosissa oli myös kauniita katuja, joilla turistit kävelivät ja poikkeilivat pikku liikkeisiin ostoksille.

Aikanaan kalastajankylän maisemat hurmasivat myös Sir Winston Churchillin, joka 1950-luvun alussa oleskeli Funchalissa ja kirjoitti muistelmiaan toisesta maailmansodasta, mistä hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto.

Camaro de Lobosissa suuri valtiomies ja sodanjohtaja keskittyi maalaustaiteeseen. Epäilemättä hän oli hyvä siinäkin.

Lopuksi pari kuvaa kalastajakylän ympäristöstä, jossa kukoistaa viininviljelys. Näin Churchillinkaan ei tarvinnut tehdä taidettaan kuivin suin.

 

Kaikille ystäville ja blogin lukijoille oikein Hyvää Uutta Vuotta

Joulunviettoa Kampissa ja Ullanlinnassa

Viime vuosien tapaan heimomme kokoontui jouluaattona iltapäivällä Lapinlahdenkadulle Susannan ja Timon vieraiksi. Kyseessä olivat myös tupaantuliaiset, sillä talossa oli juuri valmistunut iso putki-, ilmastointi- ja maalausremontti. Paikat olivat entistä upeammassa kunnossa. HP:tä miellytti erityisesti tehokas ilmankierto ja uusi sauna, joka oli rakennettu vanhan suihkuhuoneen tiloihin. Kuva saunasta on otettu tunnelmavalaistuksessa, ja kuten huomaat, ihan kylpemiskunnossa se ei vielä ollut kun kiukaan sähkötyöt olivat tekemättä. Susanna on ristinyt saunan ja sen vieressä olevan suihkuosaston City Spaksi. Ja niinhän se on, ettei sauna enää ole perinteinen paikka, jossa käydään pesemässä selkä ja kainalot vaan tila, jossa voi hemmotella itseään esim. työpäivän päätteeksi.

Mutta itse pääasiaan. Kaikki oli valmiina jouluaaton päivällistä ja lahjojen jakoa varten. Lahjoja näytti olevan runsaasti, ja juhlapöytä oli katettu yhdelletoista. Mukana  oli myös Timon isä Antti.

Asiaan kuului, että ennen päivällistä ilmassa oli pientä jännityksen tuntua.

Timo ja Susanna kantoivat päävastuun aattoateriasta, kuten kinkusta ja viineistä, mutta muitakin mestarikokkeja oli tukena: Juha oli tehnyt Espoossa monenlaisia kalaherkkuja, joista erityisesti kolme päivää suolaliemessä muhinut Jääkellarin lohi oli mieleenpainuvan mehukas. Ulla puolestaan oli valmistanut laatikot ja rosolit. Myös jouluhalko oli Ullan tekemä.

Jouluaatto huipentui lahjojen jakoon. Pukki ei tullut paikalle kun heimon nuorimmaisetkaan eivät enää pukkiin uskoneet. Lahjat sen sijaan synnyttivät iloisia ilmeitä, muutaman kerran jopa riemun kiljahduksia.

Lahjojen jaon jälkeen nautittiin yhdessäolosta ja myös lahjoista. Illan päätteeksi aikuiset nauttivat erilaisia jalojuomia ja lapset pistivät pukin tuoman piparkakkutalon niin sanotusti parempiin suihin.

Herkuttelu jatkui Tapaninpäivänä Jääkärinkadulla, jossa Ulla tarjoili päivällisen. Susanna, Timo, Kusti ja Sakke eivät olleet paikalla, koska olivat matkalla Rukalle viettämään viikon mittaista talvilomaa. Sen sijaan Juhan appivanhemmat Marja-Leena ja Pekka olivat mukana, joten pöytä oli katettu kahdeksalle.

Pääruokana oli herkullinen kalkkuna, joka oli ostettu Votkinsin Veijolta. Ulla aloitti sen paistamisen aamulla kello viisi. Maukasta ja mureaa tuli, parasta mitä HP muistaa syöneensä. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että hän laittoi kalkkunan sisään mausteeksi viisi appelsiinia kuorineen. Puolen tunnin välein Ulla valeli kalkkunan sulatetun voin ja appelsiinimehun seoksella. Kaiken kruununa oli tietysti herkullinen kastike.

 

 

Veeran ja Jaakon pappakaksikko nautti päivällisen päätteeksi muutaman Bowmore-mallasviskin

Marja-Leena ja Veera puolestaan ihastelivat Ullan joululahjaa, Iittalan mallistosta löytynyttä Nappula-kynttelikköä.

Kiitos kaikille hyvän joulun järjestelyistä, mukavasta yhdessäolosta, lahjoista ja joulutervehdyksistä.
Ps. Muistithan klikata kuvat suuremaksi.