Funchalin joulukuu III/III: Hylkeiden vanha koti

Kaksi vuotta sitten, kun lomailimme Madeiralla, silmiimme pisti tietty taloudellinen lamaannus: kahvilat ja liikkeet olivat sulkeneet oviaan ja pintaremontin tarvetta oli vähän siellä ja täällä. Nyt näkymät olivat ihan toiset kun yrittämisen ilo huokui kaikkialta ja tarvittavat remontit oli tehty. Portugal, ainakin autonominen Madeira, on noussut lamasta.

Seuraavat kaksi kuvaa kertovat, miten 1970-luvulla rakennetut betonibunkkerit olivat saaneet uuden ilmeen.

Yksi uusi asia sitten vuoden 2012 oli näköalabussi, joka kierteli 15 minuutin välein Funchalissa ja Funchalin lähiseuduilla. Kierroksen pituus oli joitakin kymmeniä kilometrejä. Ostimme bussiin kahden päivän lipun. Ensin kiersimme koko lenkin ja keskityimme kuuntelemaan nauhalta tulevaa (myös suomeksi) informaatiota, ja saimme paljon uutta tietoa.

Toisena päivänä tutustuimme Camara de Lobos -nimiseen pikkukaupunkiin  jonka hallitseva keskus on vanha kalasatama. Olimme toki siellä olleet aiemminkin, mutta nyt paneuduimme paikan ytimeen lähemmin. Kaupungin nimi tarkoittaa hylkeiden eli merisusien pesäpaikkaa, jollainen se oli ennen ihmisten tuloa. Sieltä käsin on kalaa saatu aina 1400-luvulta. Kuuluisin kala on espada eli huotrakala. Se on noin metrin mittainen, tumma ja ruman hauen näköinen kala, jonka liha on todella herkullista ja jota on tarjolla myös Funchalin kaikissa hyvissä ruokaravintoloissa. Kun kala oleilee usean sadan metrin syvyyksissä, sitä edelleen pyydetään alkuperäisin menetelmin eli siimalla ja koukulla, jossa on houkutteleva lihankappale syöttinä. Miten pyynti oikein tapahtuu, siihen paneudumme ensi kerralla kun otamme osaa turisteille järjestettyihin kalastusretkiin.

 

 

 

Yleensä Madeiran kalat syödään tuoreena, mutta jos saalis on ollut hyvä, osa kaloista myös kuivataan.

Joutoaikanaan kalastajat, erityisesti eläkeläiset, kokoontuivat mieluusti lyömään korttia tuttuihin maisemiin.

Camara de Lobosissa oli myös kauniita katuja, joilla turistit kävelivät ja poikkeilivat pikku liikkeisiin ostoksille.

Aikanaan kalastajankylän maisemat hurmasivat myös Sir Winston Churchillin, joka 1950-luvun alussa oleskeli Funchalissa ja kirjoitti muistelmiaan toisesta maailmansodasta, mistä hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto.

Camaro de Lobosissa suuri valtiomies ja sodanjohtaja keskittyi maalaustaiteeseen. Epäilemättä hän oli hyvä siinäkin.

Lopuksi pari kuvaa kalastajakylän ympäristöstä, jossa kukoistaa viininviljelys. Näin Churchillinkaan ei tarvinnut tehdä taidettaan kuivin suin.

 

Kaikille ystäville ja blogin lukijoille oikein Hyvää Uutta Vuotta