Futis on perimmiltään juoksulaji

Samaan aikaan Porin Jazzin kanssa Stadissa kisattiin Helsinki Cupin merkeissä: paikalla on tuhansia nuoria pelaajia kaikkiaan 17 eri maasta. HP ja Ulla saivat keskiviikkona kutsun Talin kentälle seuraamaan Saken joukkueen (HJK) ottelua. Hyvin peli menikin, kun HJK voitti maalein 3-1. Topparina pelannut Sakke oli mukana siten, että antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä. Tämähän se on topparin rooli, antaa hyviä syöttöjä kärkihyökkääjille ja toisaalta katkaista vastustajan hyökkäykset. Suomen kaikkien aikojen parhaat pelaajat Jari Litmanen ja Sami Hyypiä olivat nimenomaan toppareita.

HP ei ole pariin vuoteen nähnytkään Saken pelaamista. Kehitys on ollut komea. Sakke on nopea, ja varsinkin lähtönopeus on kovaa luokkaa. Laukaukset ja syötöt lähtevät tarkasti ja voimalla, kuin kanuunasta. Ja sopivasti hänellä on myös leaderin otteita.

Ja lopuksi: Myös Tansaniasta oli tullut Helsinki Cuppiin joukkue. Se voitti kaksi ensimmäistä peliään, molemmat 8-1. Kun heiltä tv:ssä kysyttiin, miksi he ovat niin hyviä, joukkueen kapteeni vastasi, että kun me olemme niin nopeita. Ja jatkokysymykseen, miksi he ovat niin nopeita, vastaus kuului: Kun kellään meistä ei ole kännykkää.

Juhan tapana on korostaa sitä, että futis on juoksulaji. Niinhän se on, muistetaan vaikkapa Cristiano Ronaldoa, joka on juossut satasen vähän päälle kymmenen sekunnin.

Seniorikillan matkassa Porin jazzeilla

Päätoimittajien yhdistyksen Seniorikilta teki kahden päivän kesämatkan Poriin, jossa kohteina olivat Suomi Areenan monet keskustelut, vapaaehtoista kävelyä päivän riennoissa, ateriointia Suomalaisella Klubilla ja Noormarkun klubilla, käynti Satakunnan Kansassa ja tutustuminen Ahlströmin Ruukkiin. Yön olimme Yyterin kylpylähotellissa. Ohjelman oli suunnitellut Satakunnan Kansan ex-päätoimittaja Tapio Vallin.

HP laittaa tähän juttuun joitakin kuvia kronologisessa järjestyksessä.

Porissa ohjelmamme alkoi tulolounaalla Suomalaisella Klubilla. Alkuun kuuntelimme Antti Sarpilan trion jazzia. Puolituntisen jälkeen lavalle nousi Éino Grön, joka lienee niitä tunnetuimpia porilaisia. Hän lauloi kaksi jazzahtavaa kappaletta, ja komeasti lauloikin.

Esityksen jälkeen me, jotka olimme nuoruudessamme tanssineet lavoilla Eikan laulaessa, pääsimme yhteiskuvaan hänen kanssaan. Vasemmalta lueteltuna HP, Heikki, Eikka ja Risto.

Satakunnan Kansan ex-päätoimittaja Erkki Teikari kertoi meille Porista ja sen historiasta. Esitys kirvoitti pari kollegaa avaamaan muistojen arkkuaan.

Jazz-kierroksemme alkoi Raatihuoneen edestä, jossa on komea patsas Porin symbolista eli Karhusta. Patsas on suunnilleen sillä paikalla, jossa perimätiedon mukaan oli aikanaan karhun pesä tai karhun linna (vrt. Porin nimi ruotsiksi: Björneborg).

Suomi Areenalla kuuntelimme monia mielenkiintoisia keskusteluja, aiheina mm.  kyberturvallisuus ja ulkopolitiikan ajankohtaiset ongelmat.

Yllä oleva kuva on Ahlströmin Ruukin omistajien Mäntylinna, jonka punaiset ottivat vuoden 1918 sisällissodassa päämajakseen, ja sen tornista johdettiin mm. tykistön tulta -
niin onnistuneesti, että paikallinen kirkko paloi.

Alvar Aalto taas suunnitteli kuuluisan Villa Mairean.

Ruukin museosta HP taltioi kuvan vanhasta generaattorista, joka jauhoi sähköä yli 90 vuotta. Lujaa tekoa nämä sähkömoottorit.

Viimeinen kohteemme oli Satakunnan Kansan toimituksen uudet tilat. Sieltä HP pani merkille erityisesti vanhan ystävänsä komean muotokuvan.

Lopuksi päätimme, että ensi kesänä tapaamme Mikkelissä. Kiitos Tapsalle tämän kertaisista järjestelyistä.

Herkuttelua Korpilahdella ja Espoossa

Juhannuksen vietto meni sadetta pidellessä. Juhannusbrunssin HP ja Ulla sentään kahdestaan nauttivat. Samalla juhlistettiin myös takkahuoneen uutta valaisinta.

Perinteiset juhannusvieraamme, Juhan perhe, tulivat viikko juhannuksen jälkeen, ja hyvä niin, sillä silloin kelit olivat mitä parhaat. Pääruokana meillä oli tämän kesän hitti: liha- ja kesäkurpitsavartaat sekä grillattua maissia. Juha oli tälläkin kertaa pääkokkina.

Eikä sitten muuta kuin herkuttelemaan. Veera ja Jaakko näyttivät mallia.

Tässä on alkukesän parhaita otoksia: Satu, Jaakko ja Veera valmistautuvat yöpuulle, kukin tavallaan. Kuva on Ullan ottama.

Tämän käynnin aikana Ulla ja HP saivat kutsun testaamaan Nuottalahden uutta saunaa. Se toteutui, kun heinäkuun alkupäivinä kävimme Helsingissä. Uusi sauna oli komea ja löylyiltään makoisa. Mustasta maalista HP oli aistivinaan lievää tervan tuoksua.

Grillikokkina oli tälläkin kertaa Juha ja grillauspaikka heidän talonsa yläterassi, joka on mukavasti naapuritalojen yläpuolella.

Liharuoaksi Juha oli valinnut makkaravalikoiman. Se sopi päivän teemaan hyvin siksi, että ennen saunaa oli laulatettu HP:n mökiltä tuomaa moottorisahaa ja pienennetty iso kasa rakennusjätettä (puutavaraa).

Kiitokset Nuottalahden väelle mukavista tapaamisista.

Sakke rakensi terassin Mammalleen

Ulla on viime vuosina valitellut, että hänen biologinen jalostamonsa on vähän heikolla (lue: sateella kuraisella) pohjalla vanhan ulkorakennuksemme takana. Niinpä HP ja Sakke päättivät tuoda helpotusta pulmaan ja rakentaa paikalle noin neljän neliön terassin.

HP vähän neuvoi, miten terassin alusjuoksut oli hyvä asentaa pehmeään maaperään. Tukikivinä käytimme vanhasta puretusta grillistä jääneitä tiiliskiviä. Terassilautojen kiinnitys oli Sakelle jo tuttua puuhaa aikaisemmista projekteista. Huomatkaa, miten Sakke käyttää oikeaoppisesti timpurinkynää saadakseen lautojen välit kohdalleen. Hän jatkaa sukunsa rakentajaperinteitä mallikkaasti.

Oikein hyvä terassista tulikin, ja siinä Ullan kelpaa hoidella biologista kompostointia.

Saken kanssa olemme sopineet, että loppukesästä uusimme laavun ja vanhan ulkorakennuksen katot. Teemme perinteiset lautakatot leveistä haapalaudoista, jotka myös tervaamme. Mutta tästä sitten elokuussa.

Kesän ensimmäiset vieraat Toukolassa

Kustin yo-juhlien jälkeen kesän muut tapahtumat ovat olleet pienimuotoisempia mutta ei yhtään vähemmän tärkeitä. Ensimmäiset kesävieraat olivat - nyt jo kolmannen kerran peräkkäin - Veera ja hänen ystävänsä Minni. He ovat muutenkin taivaltaneet yhtä jalkaa niin koulussa kuin urheilussakin. Molemmat aloittavat syksyllä lukion hyvässä koulussa, Haukilahden lukiossa.

Entiseen tapaan tytöt tulivat heti kesäkuun alussa Helsingistä Korpilahdelle linja-autolla, jossa HP ja Ulla olivat heitä vastassa.

Tyttöjen viiden päivän ohjelmassa tärkeintä oli rentoutuminen kouluvuoden jälkeen: lenkkeilyä, saunaa, letunpaistoa, laavulla rupattelua ym. Alkuyötkin, noin kello kolmeen saakka, he viettivät laavulla tutkaillen auringon laskua, yön ääniä kuunnellen ja jutellen niistä asioista, jotka heidän ikäisilleen tytöille ovat tärkeitä. Merkille pantavaa oli muutos viime vuodesta, kun heidän keskustelujensa aiheiksi olivat nousseet monet eettiset ja filosofiset kysymykset.

HP ja Ulla olivat ennen tyttöjen tuloa heti mökille tultuaan tehneet yllättävän havainnon, kun neljä isoa ja vähän aggressiivistakin lokkia lenteli mökkimme ympärillä. Alkuun HP luuli niiden pyydystävän pikkulintuja, jotka olivat laulusta päätelleen paenneet syvemmälle metsään. Kunnes takkatuli paljasti, mistä oli kysymys - mökin piipusta alkoi tulla sankkaa mustaa savua, joka lähti siitä, kun piippuhatun alle rakennettu pesä oli syttynyt palamaan.

Toisen lokkipariskunnan pesä löytyi mökin peltikatolta, josta HP haravoi sen pois. Pesässä olleen munan lokit olivat yrittäneet evakuoida, mutta se oli pudonnut nokasta maahan ja hajonnut. Kuoret löytyivät läheltä mökkiä. Tämän jälkeen lokit jättivät mökkimme rauhaan, ja pikkulinnut puolestaan saattoivat palata heille rakennettuihin pönttöihin, joita meillä on kaikkiaan viisi.

Seuraavan kuvan HP kävi ottamassa siinä puolen yön paikkeilla. Laavulla oli silloin jo hiljaista.

Auringon viime säteet valaisivat vielä maisemaa. Kaunista, eikös vain?

Kiitos käynnistänne, Veera ja Minni.

Yläfemmat uuden ylioppilaan kanssa

Eilen HP:n tyttärenpoika Kusti sai valkolakin Helsingin Englantilaisesta  koulusta. Myös isovanhemmilla oli kutsu hienoon juhlaan.

Juhlan alussa abiturientit marssivat koulun juhlasaliin. Kuten kuvista näet, Kustin koulu on monikulttuurinen ja silläkin tavalla avartava.

Niin kuin tapana on, valkolakit ojensi luokanvalvoja rehtorin avustamana.

 Äidille ja pikkuveljelle juhla oli hieno kokemus, niin kuin se oli myös meille muille.

Puheiden ja musiikkiesitysten jälkeen uudet ylioppilaat poistuivat salista ottamaan vastaan onnitteluja. Kusti oli todella komea uudessa puvussaan.

 .
Tässä vaiheessa syntyi blogin otsikko, kun HP ja Kusti heittivät ns. yläfemmat. Valitettavasti HP ei saanut kuvaa tervehdyksestä. Tervehdys sai muutama päivä sitten hovikelpoisuuden, kun rouva Jenni Haukio ja kuningatar Silvia jakelivat niitä marssiessaan Presidentinlinnasta kaupungintalon lounaalle.

Myös Kustin luokkatoveri ja tyttöystävä Kiara sai valkolakkinsa.

Ennen omaisten tapaamista ylioppilaat asettuivat yhteiseen kuvaan.

Seuraavassa kuvassa Kusti on tätinsä ja kumminsa Kristiinan kanssa.

Myös Kiaran perhe oli paikalla. He tulivat myöhemmin illalla myös Kustin yo-juhliin Eiraan.

Kustin kotiin Juhani Ahon tielle (vaihtoehtoisesti Armfeltin tie) saapui noin 50 vierasta kahdessa erässä: sukulaiset klo 14 ja muut ystävät klo 17. Timppa oli vetänyt taloyhtiön salkoon Suomen lipun.

Kun sää oli vaihteeksi lämmin, juhlia voitiin viettää sekä sisällä että pihapuutarhassa.

Ensimmäisten joukossa saapui Antti-vaari ja tyttärensä Kristiinan  perhe.

Susannan enolla Pentillä oli myös mukanaan kohtuullisen iso joukko.

Vuorossa Susannan kummit Ritva ja Ilkka, HP:n ja Ullan hyviä ystäviä jo nuoruudesta.

 Sitten HP:n sisar ja Susannan täti Johanna.

Kustin enon Juhan perhe tuli Nuottalahdesta ja lähti myöhemmin Porvooseen, jossa heidän ystäväperheensä esikoinen vietti yo-juhliaan.

Välillä Kusti piipahti ulkona haukkaamassa happea.

Juhlat jatkuivat HP:n perinteisellä stipendien jaolla. Kustin lisäksi niitä saivat Veera, Jaakko ja Sakke.
Veera siirtyy lukioon ja pojat peruskoulun yläasteelle. Eli seuraavat yo-juhlat ovat tiedossa kolmen ja kuuden vuoden päästä. Kusti on aina ollut nuoremmilleen tyylikäs esikuva. Hän itse on saanut opiskelupaikan yksityisestä kauppakorkeakoulusta (Helsinki School of Business), jossa kaksi vuotta opiskellaan Suomessa ja loput kaksi Englannissa. Välillä Kusti käy vielä armeijan vuonna 2018.

Timppa oli taituroinut  komean yo-päivällisen, ja saanut siinä apua muun muassa Ullalta, joka oli leiponut kolme isoa mansikkakakkua.

Senioreille oli varattu oma pöytänsä.

Päivällisen jälkeen suuri osa vieraista siirtyi puutarhaan. Seuraavassa kuvassa ylioppilaat ja heidän äitinsä.

Vielä kerran Kusti ja Kiara, paljon onnea ja menestystä. Kuten rehtorinne puheessaan totesi, te olette nyt saaneet kaikki ne eväät, jotka koulu voi antaa ja joita tarvitsette vastaisessa elämässänne. Ja kiitos Susannalle ja Timolle, kun järjestitte hienot juhlat. Me kaikki arvostimme asiaa ja nautimme syvästi.