Koko heimo koolla Jääkärinkadulla

Pitkästä aikaa kokoonnuimme koko heimon voimin Äitien päivän brunssille, kun kellään ei ollut estettä. Ohjelmassa oli kolmet laulut ja maljat: äideille (Ulla, Satu ja Susanna) ja sitten laulut lähestyville synttäreille, ensin Jaakolle ja sitten HP:lle. Kun tätä yhteislaulua on harjoiteltu yli kaksi vuosikymmentä, niin hyvinhän se sujui.

Salimme ruokapöydässä alkaa olla ahdasta, kun kaikki lastenlapsemme, joita on neljä, ovat kasvaneet aikuisiksi. Mutta sopu antoi sijaa ja tunnelma oli perin leppoisa.

Brunssin jälkeen nautimme kakkukahvit ja keskityimme kuulumisten vaihtoon ja tulevan kesän suunnitelmiin. Mainittakoon, että jälleen kerran nousi vakavaan harkintaan syksyinen viikko Toscanassa eli Castello di Grottissa, jossa lomailimme kolme kertaa vuosina 2011-2013. Matkat olivat ikimuistoisia, kuten tuolloisista blogijutuista voit havaita.

Nähtäväksi jää, toteutuuko matka Toscanaan. Veera ilmoittautui joka tapauksessa projektin vetäjäksi. Seuraavan kerran kokoonnumme Sakken ylioppilasjuhliin kesäkuun alussa. Kiitokset mukanaolosta ja hyvää kesää kaikille.

Kun HP sai kutsun treffeille

Tiistaiaamuna Ulla sanoi HP:lle, että meillä on tänään treffit. Mihin HP, että mehän menemme tapaamaan Albert Edelfeltiä. Ulla täsmensi tarkoittavansa sitä, että menemme yhdessä Ateneumin näyttelyyn ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Kaava oli siis sama kuin muinoin seurustellessamme 1960-luvulla, jolloin menimme ensin leffaan ja sen jälkeen baariin nauttimaan virvokkeita. On aihetta muistaa, että baarit olivat tuolloin joko jäätelö- tai maitobaareja, nykyisinhän sanalla on eri merkitys.

Tunnin mittaisen esittelyluennon pitivät näyttelyn kuraattorit, tohtorit Anne-Maria Pennonen ja Hanne Selkokari. Sen jälkeen olikin mukava tutustua itse näyttelyyn, johon oli laitettu noin 200 Edelfeltin teosta, osa entuudestaan hyvinkin tuttuja, osa tuntemattomia. Entuudestaan tuttuja olivat Edelfeltin hienot maalaukset keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin pojista, joihin olimme tutustuneet Sinebrykoffin taidemuseossa keväällä 2020 (ks. blogi 8.3.2020, tässä jutussa HP kertoo myös vähän lisää Edelfeltistä).

Ateneumissa on Edelfelt ollut esillä jo useasti, ensi kerran vuonna 1902.

Seuraavaan kavalkaadiin HP on laittanut joitakin Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia. Merkille pantavaa oli muotokuvien runsaus, niillä Pariisissa ja muualla Euroopassa elellyt taiteilija rahoitti menojaan. Mikrobiologi Louis Pasteurin muotokuva oli se, jolla Edelfelt löi itsensä lävitse Euroopan rahamiesten tietoisuuteen. Pasteur oli aikansa tieteen ykkösiä, keksi mm. rokotteen vesikauhuun sekä maidon pastoroinnin.

Ja sitten näitä muita tunnettuja maalauksia.

Ateneumista treffimme jatkui seuraavasti. Asemalla bongasimme ns. kivimiehet, jotka oli puettu euroviisujen merkeissä Käärijän väreihin. HP:n mielestä hypetys on näiltä osin mennyt jo liian pitkälle. No, huomenna se nähdään, miten kisassa meni.

Treffiemme päätöskohteeseen menimme spåralla. Uusi ravintola Santpauli Tehtaankadulla on saanut paljon kiitosta wienerleikkeistään, ja näihin kiitoksiin mekin saatoimme yhtyä. Ravintolan mainosmiehet ovat nimenneet Tehtaankadun Rööberbahniksi, eikä Rööperi eli Punavuori nyt niin kovin kaukana olekaan.

Hyvän ruoan lisäksi kannattaa Santpaulia kiittää myös erinomaisesta palvelusta ja leppoisasta tunnelmasta. w

Mäykyn synttärit ja Ullan brunssit

Kustin rippilahjaksi saama mäyräkoira Saara täytti 10 vuotta eli ihmisen iäksi muutettuna kunnioitettavat 70 vuotta. Hänen synttäreitään juhlimme vapun aatonaattona Halosilla. Sakke, joka oli juuri saanut ajokortin, haki meidät Jääkärinkadulta. Kotiin palasimme kävellen, kun matka on sopivasti alamäkivoittoinen.

Ulla ja Susanna olivat tehneet Saaralle lahjaksi tämän herkkua eli maukkaan kurkkukakun, jonka Saara söi heti ja vasta sitten keskittyi seurusteluun. Meille muille Susanna oli leiponut herkullisen pizza-tyyppisen piirakan, jonka nautimme aidon sampanjan kera.

Synttäreiden jälken vedimme vähän henkeä, mutta vapun päivän aamuna meillä piipahtivat Susanna ja Timo matkallaan Ullanlinnan vappumäkeen. He toivat kameran, jonka HP oli unohtanut Halosille.

Puolenpäivän brunsseille tulivat viime vuotiseen tapaan Pirjo ja Pentti, suoraan Ullanlinnanmäeltä. Ulla tarjoili merellistä vuokaa ja salaatia. Jälkiruoaksi joimme kahvit, jonka avec meillä miehillä oli mallasviskiä, ehdotonta suosikkiamme.

Eipä sitten muuta kuin hyvää kesän odotusta kaikille.

Kaksi kissaa suoraan Nizzasta

Veera on käyttänyt kahdesti - huhtikuussa 2022 ja huhtikuussa 2023 - Nizzan lomaosakettamme, kun meillä alkaa jo tuo ikä painaa. Hän on viihtynyt hyvin, mutta sen olemme sopineet, että ensi vuonna olisi Halosten vuoro. Molemmilta matkoiltaan Veera toi isovanhemmilleen tuliaiseksi nizzalaisen kissan, jotka mukavasti somistavat salimme näkymiä. Kissojen taustalla on lasikulho, joka on perintöä HP:n isoäidiltä. Selvittämättä on, minkä ikäinen ja mistä maasta se on lähtöisin.

Lopuksi HP toivottaa kaikille bloginsa lukijoille mukavaa vappua. Olkaahan ihmisiksi.

Monenlaista mukavaa pääsiäisenä

Pääsiäisemme alkoi siitä, kun virpojat vierailivat ovellamme ja ilahduttivat meitä eläkeläisiä. Tälläkin kertaa ryhmä koostui oman talomme ja naapuritalon lapsista. Kun Ulla täydensi virpojilta saatuja pajunkissoja pääsiäiskukilla, syntyi hieno asetelma, joka kaunisti pöytämme vielä pääsiäisen jälkeenkin.

Pääsiäisen ehdoton kohokohta oli pitkäperjantain illallinen, jonka nautimme Susannan ja Timon residenssissä Eirassa, ja jossa oli paikalla koko heimomme paitsi Veera, jolla oli este. Kun illallinen kesti yli neljä tuntia, ehdimme päivittää kuulumisemme perinpohjin. Ja paljon niitä kuulumisia olikin, sillä viimeksi olimme tavanneet jouluaattona Satun ja Juhan luona. Alkuruokana nautimme herkulliset Toast skagen -voileivät salin puolella.

Varsinainen illallinen tarjoiltiin ruokasalissa. Pääruokana oli karitsan potka lisukkeineen, jotka Timppa oli huolella ja ajan kanssa valmistanut ja jotka tarjoiltiin suoraan lautaselle aseteltuina. Olihan pehmeää ja maistuvaista.

Ja kuten meillä on tapana ollut, jälkiruokana oli Ullan tekemä pääsiäiskakku, jota nautittiin kahvin ja limoncellon kera.

Illallisen jälkeen nuoret lähtivät kaupungille ystäviään tapaamaan. Me vanhemmat jatkoimme iltaa vielä tovin, kunnes taksi vei meidät ensin Jääkärinkadulle ja sitten Espoon Nuottalahteen. Ja huomattava on, että myös Saara viihtyi hyvin juhlissamme.

Parhaat kiitokset Susannalle ja Timolle ikimuistoisesta juhlasta ja kiitokset myös muille mukavasta yhdessäolosta. Sekin vielä sovittiin, että myöhemmin keväällä meillä on näitä heimotapaamisia muitakin, mutta ne ovat sitten oman juttunsa arvoiset.

Maljat EU:n komissiolle ja Natolle

Meillä Jääkärinkadulla nostettiin maljat kahdestakin syystä. Ensinnä siksi, että Susanna oli palannut kolmivuotisen työkomennyksen jälkeen Brysselistä Suomeen entiseen työpaikkaansa Valtioneuvoston kansliaan, josta hänet oli lähetty Suomen ilmastoasiantuntijaksi EU:n päämajaan. Ja toinen aihe lasin kohottamiseksi oli se, että Suomen jäsenyys Natossa varmistui.

Natosta on viime viikkoina kirjoitettu ja puhuttu lähes kyllästyiseen asti. HP nostaa esiin yhden läheisen näkökulman. Sen, että hänen lastenlapsensa Sakke ja Jaakko koulutetaan asevelvollisina Nato-sotilaiksi. Mitä kaikkea se merkitsee, siitä lähemmin myöhemmin. Ainakin yhteensopivia ja jopa yhteisiä harjoituksia. Niistähän jo Kusti muutama vuosi sitten sai esimakua, kun hän Karjalan prikaatin panssarijääkärinä osallistui monikansallisiin harjoituksin Säkylän Niinisalossa.