Pekka, koivuklapit ja 14 banaanilaatikkoa

Vanhan sanonnan mukaan käydään vuoroin vieraissa. Kuluneena kesänä oli Marja-Leenan ja Pekan vuoro visiteerata Toukolassa. Näistä käynneistä on meille aina paljon iloa, olemmehan vuosien varrella kasvaneet syvään ystävyyteen poikamme Juhan appivanhempien kanssa. Muuta ei tarvita kuin kesäinen tunnelma ja huolella laitettua ruokaa, niin seurustelu kestää helposti muutaman tunnin.

Kymmenen vuoden takaisten Toscanan matkojemme (ks. blogit 18.8., 24.8. ja 31.8.2011; 28.10., 1.11. ja 16.11. 2012 sekä 27.10. ja 5.11.2013) seurauksena Pekka on ottanut tehtäväkseen huolehtia mökkimme takkapuista. Tälläkin kertaa hän toi uudella peräkärryllään 14 banaanilaatikollista kuivia koivuklapeja. Määrä riittää turvaamaan mökkimme lämmön pariksi kesäksi. Ja lisäksi HP voi harrastaa mielipuuhaansa eli takan polttoa ja mietiskelyä tulen ääressä.

Kiitos vierailustanne Marja-Leena ja Pekka. Seuraavan kerraan tapaamme varmaan joulun merkeissä.

Kolmen päivän synttärit Karttulassa

Tätä kirjoitettaessa kuningas Carl Gustaf juhlii kolmatta päivää sitä, että oli ollut Ruotsin kuninkaana päivälleen 50 vuotta. Kuukautta aikaisemmin ja myös kolmen päivän aikana mekin juhlistimme sitä, että rakas ystävämme Ritva oli täyttänyt pyöreitä vuosia. Juhlapaikkana oli Karttula/Kuopio. Ensimmäisenä iltana kun rouvat kattoivat muikkupöytää, me Ilkan kanssa vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja puhuimme politiikan pois alta.

Ritvan muikkupöytä oli jälleen vertaansa vaille. Meitä oli pöydässä kaksi koulukuntaa: Ulla ja HP söivät muikut ruotoineen, Ritva ja Ilkka perkasivat ruodot pois. Molempi parempi, näin sovimme.

Seuraava päivä oli varsinainen juhlapäivä, jonka aloitimme visiitillä Kuopioon. Käyskentelimme Kuopion kuuluisalla torilla, söimme maukasta jäätelöä Kauppahallin sisätiloissa, kävimme aperitiivilla mukavassa piharavintolassa ja lopuksi päädyimme lounaalle satamassa olevaan kasvisravintolaan, josta Ritva oli varannut pöydän ja jossa meille miehille laitettiin kasvisten päälle jokunen makkara.

Kuopiosta tultuamme vetäydyimme joksikin aikaa päivälevolle, jonka jälkeen alkoi valmistautuminen juhlaillalliselle, jossa tarjolla oli rapuja, lammasta ynnä muuta hyvää. Näitten rapujuhlien järjestelyissä Ritva on parhaimmillaan.Sen olemme saaneet todeta jo vuosikausia.

Kolmantena päivänä aamiaisen jälkeen edessä oli paluu Korpilahdelle. Mikäs oli ajella kun takana olivat loistavat juhlat. Kiitos Ritva ja Ilkka ja onnea vielä kerran Ritvalle.

Karhu-Kopla Taiteiden Yössä (julkaisematta jäänyt juttu vuodelta 2011)

Kun tradition mukainen vuoromme ja ilomme oli, olimme kutsuneet 1960-luvun opiskeluvuosina syntyneen Karhu-Koplan - Hovit Kangasalta ja Soiniset Kajaanista- vieraaksemme Helsinkiin viime perjantaiksi ja lauantaiksi.

Perjantaina oli sopivasti Helsingin Juhlaviikkoihin kuuluva Taiteiden Yö, josta olimme valinneet parikin kulttuuriohjelmaa. Kansalliskirjastossa seurasimme Kalevala-iltaa: eepoksen synnyn historiaa sekä sen runoja laulettuina ja luettuina.


Kulttuuri-iltamme huipentui Sibelius-konserttiin Helsingin Yliopiston Isossa juhlasalissa. Konsertin johti Leif Segerstam ja orkesterina oli 60 soittajan Tapiola Sinfonietta. Konsertti päätti juhlaviikojen sarjan, jossa eri päivinä esitettiin kaikki Sibeliuksen seitsemän sinfoniaa. Me kuuntelimme sinfoniat 5-7. Aivan loistava kaksituntinen konsertti. Esityspaikka oli sillä tavalla alkuperäinen, että samassa salissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Sibeliuksen sinfoniat 1-6 saivat kantaesityksensä, vain 7. esitettiin Tukholmassa.



Perjantai päättyi Jääkärikadulla juusto- ja viini- tarjoiluun. Päivällinen oli nautittu jo ennen kulttuuriantia. Kuvassa Karhu-Koplan leidit matkalla Senaatintorilta Jääkärinkadulle.


Lauantaina aamiaisen jälkeen istuimme pari tuntia legendaarisessa Kappelissa ja menimme sen jälkeen Helsingin Yliopistomuseoon, joka sijaitsee vanhassa 1869 valmistuneessa Arppeanumissa lähellä Tuomiokirkkoa. Nimensä talo on saanut rakennuttajastaan, Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtorista Adolf Edvard Arppesta, joka aikanaan oli vähällä joutua oikeuteen kun rakennutti kemian laitokselle ja yliopistomuseolle komean talon, joka maksoi enemmän kuin Yliopiston päärakennus. No, talossa sai oppinsa myös muuan A. I. Virtanen. Kuvassa Arppe ja Karhu-Kopla.


Kerta kaikkisen kiehtova museo, johon seuraavaksi olen ajatellut viedä Luontokoulun oppilaat tutustumaan museon luonnontieteellisiin ja geologisiin kokoelmiin.

Sairauslomalla Stadissa - mieluisia vieraita

Kuten aikaisemmin on kerrottu, joutui HP vetäytymään kaupunkioloihin heinäkuun alussa. Tällöin peruuntui muun muassa Kustin ja Metten vierailu mökille. Sen sijaan he olivat mieluisia vieraita Jääkärinkadulla, jossa söimme lounaan ja vaihdoimme kuulumisia. HP:n toipumista tämä käynti edisti suuresti.

Mette ja Kusti näyttivät viihtyvän sen verran hyvin yhdessä, että toiveita on nähdä Mette uudemman kerran joukossamme.

Sairausloma Helsingissä kesti parisen viikkoa. Tuona aikana myös HP:n lankoveli Pentti ilahdutti käynnillään.

Parhaat kiitokset vieraillemme.

Kesän 2023 ensimmäiset vieraat

Viime blogissaan tasan kuukausi sitten HP kertoi paitsi terveysongelmistaan myös siitä, miten harmillinen unohdus esti blogin päivityksen. Nyt tätä estettä ei enää ole, joten aloitetaan juhannuksesta, jolloin vieraina Toukolassa oli Juhan perhe täysimääräisenä. Satu ja Veera johdattivat mieluisat vieraat pation kautta takkatupaan.

Ennen lipunostoa ja ateriaa hoidimme muutamia asioita. Niistä suurin oli Jaakon parituntinen puusouvi, kun hän kantoi viime kesänä tehdyt klapit: koivut rannasta takkapuiksi aittaan ja aitassa kuivuneet mäntyklapit puolestaan aitasta saunalle. Olihan melkoinen urakka yhdelle miehelle. Juha ja Veera puolestaan kiinnittivät laituriin uimatikkaat.

Juhannusaaton päivälliseksi oli Tuulensuun tilalla savustettua kirjolohta, salaatteja ja muuta.

Juhannuspäivänä Espoon Perkot jatkoivat matkaansa Hankasalmelle Satun vanhempien kesäpaikkaan. Meille puolestaan tulivat pari päivää myöhemmin Susanna ja Timo, jotka yhden yön jälkeen jatkoivat matkaansa Kuopion suuntaan, jossa he tapasivat monivuotisia ystäviään. Miten kesämme tästä jatkui, siitä seuraavissa blogijutuissa.

Jobinpostia kesälaitumilta

Olimme nauttineet Korpilahden kesästä viitisen viikkoa, kun HP:ltä meni äkkiä keskellä yötä jalat alta ja hän löi otsansa kipeästi lattian kynnyslautaan. Ullan, Susannan ja Timon yhteisvoimin potilas nostettiin sänkyyn. Ulla soitti ambulanssin ja HP vietiin sairaalaan perusteellisiin tutkimuksiin. Mitään erityistä ei kuitenkaan löytynyt ja yhden yön sairaalalevon jälkeen HP kotiutettiin. Voimien ehtymisen syyksi arveltiin lämpöhalvaus. Parin päivän päästä siirryimme toipilaaksi Helsinkiin, ja nyt - kahden viikon kuluttua - kaikki näyttää taas paremmalta ja suunnittelemme paluuta Korpilahdelle. Helsingissä HP:n piti myös päivittää bloginsa, mutta siinä kävi vain niin, että se kaapeli, jota olisi tarvittu kuvien siirtämiseen kamerasta tietokoneeseen, oli jäänyt mökille, joten kuvakertomus saa jatkoa alkusyksyllä. Mutta sitä maltamme toki odottaa.

Sakken riemukkaat ylioppilasjuhlat

Tyttäremme nuorin poika Sakari eli Sakke sai valkolakkinsa eilen. Lukion päättötilaisuus oli komeassa paikassa Temppelinaukion kirkossa. Siitä HP:lla ei ole kuvia, kun juhlan kutsuvieraita olivat vain ylioppilaiden vanhemmat sekä sisarukset. Timpan kanavilta löydät hienoja kuvia kirkkojuhlasta. Me muut keskityimme odottamaan yo-juhlien jatkumista kotona Eirassa, jonne Sakke haki meidät Jääkärinkadulta. Kuten kuvasta näet, isoäiti Ullalla oli vahva rooli juhlien järjestelyissä.

Vieraita oli tulossa kuutisenkymmentä. Heidät oli kutsuttu kolmessa aallossa kahden tunnin välein. Ensimmäisenä saapui Susannan serkku Saana Turusta. Ja sen jälkeen muita isoina ryppäinä.

Tervetulomaljojen jälkeen vuorossa olivat onnittelupuheet, joista Susannan puhe oli kaunis ja liikuttava. Hyvin puhuivat myös Ulla ja Timpan sisar Kristiina. Komeasti kaikui myös ison joukon onnittelulaulu Sakkelle, joka on kaikkien rakastama.

Timppa ja Susanna tarjoilivat täyden kolmen ruokalajin päivällisen, toki noutopöydästä: tarjolla oli lohta ja lihaa ulkogrillistä, monelaisia salaatteja. Jälkiruokana oli kahvi ja Ullan leipomat kakut, yhteensä kolme. Juhlapäydän ohessa vieraat keskittyivät iloiseen seurusteluun ja kuulumisten vaihtoon. Erityisen ylpeänä tilaisuudessa liikkui HP:n sisko Johanna, ylpeänä siksi, että hänestä oli neljä kuukautta aikaisemmin tullut isoäiti. Vauva Rasmuskin oli paikalla, mutta häntä HP ei kuvannut.

Viimeisessä sisäkuvassa on Sakke kolmen kumminsa kanssa: Susannan serkut Jussi, Saana ja Iina olivat syystäkin ylpeitä ja iloisia.

Ja vielä yksi kuva. Kun ilma iltaa kohden lämpeni, Timppa avasi ulkobaarin, joka saikin kohtuullisen suosion.

Lämpimät kiitokset Halosille upean juhlan järjestämisestä. Olihan mukavaa yhdessäoloa. Ja Sakkelle Vielä kerran parhaat onnittelut sekä onnea edessä oleviin pääsykokeisiin.