Kiitokset kommenteista - ei muuta kuin lisää

Olen pitänyt nyt blogia tarkalleen kuukauden. Kiva on ollut kirjoitella ja ottaa kuvia, jotka Timppa sitten on laittanut blogiin. Erityisen mukavaa on ollut saada kommentteja. Niitä toivoisin jopa lisää. Kun itse en pyri kirjoittamaan mitää suurta proosaa enkä runoutta, kunhan kertoilen jokapäiväisiä pikku juttuja, samalla linjalla voisivat lukijatkin vastailla.

Oletko muuten huomannut, että blogistani on linkki Okin blogiin. Ja Okihan on yhtä kuin meidän Juha, ollut jo pienestä pitäen. Tällä nimellä häntä kutsuvat ne, jotka ovat häneen alle 12-vuotiaana Turussa tutustuneet. Oki on pitänyt blogia kohta vuoden ja hänellä on pyrkimys julkaista paljon kuvia.

Kiitos siskolleni Johannalle, joka taas tuntee nimen Jonnu. Sinun lähettämäsi resepti uunispagetista puri erityisen hyvin: kaikille maistui ja Sakkekin, joka on kronkeli ruoan suhteen, pyysi kaksi kertaa lautasellisen lisää. Jonnun resepti löytyy Smokey Bones -jutun kommenteista.

Ilmoja pitelee

Suomessa pitelee kuulemma kireitä kelejä. Täällä on 45 C-astetta lämpimämpää, eli noin +25 C. Puut ja nurmet alkavat viherioidä, kuten kuvasta näkyy.

Viikonloppu meni mukavasti. Perjantai-iltana Haloset olivat Larjojen uudessa talossa tupaantuliaisissa. Minä ostin Fresh Marketista (täkäläinen herkkukauppa) itselleni sushi-illallisen ja pullon viiniä ynnä katsoin viikon Bondin sekä Tapio Rautavaaran elämästä kertovan elokuvan Kulkuri ja joutsen. Olin kyllä saanut itsekin kutsun, mutta päätin jättää juhlimisen nuoremmille.

Lauantaina olin Kustin kanssa lounaalla paikallisessa pubissa (The Duke of Wellington), jossa söimme Fish and chipsit. Sen jälkeen menimme kaikki Ikeaan katsomaan kirjahyllyjä (Billy-hyllystö lasiovineen olisi sopiva Jääkärinkadun asuntoomme), keittiön pöytiä ja olohuoneen sohvia (Halosten tarpeisiin).

Kyllä ne ruotsalaiset osaavat. Iso kauppa oli väkeä täynnä, ja myynnissä oli myös ruotsalaisia herkkuja; ostimme näkkileipää, Abban anjovista ja Kallen kaviaaria. Ikealla on kuulemma yli 50 isoa myymälää Valloissa ja koko ajan tulee lisää.

Sunnuntaina poikkesin päiväkävelyn päätteeksi kahville ja viskille (Jack Daniels). Ohessa kuva, joka kertoo täkäläisestä tavasta: viskiäkin pitäisi juoda pillistä, mihin en ole vielä ryhtynyt - ehkä myöhemmin.

Fabulous Friday - Smokey Bones

Meille on kuukauden aikana syntynyt seuraava traditio. Perjantaina klo 16.30 (täällä 4.30) kokoonnumme Smokey Bones nimiseen lännen tyyppiseen saluunaan. Susanna tulee yliopistosta Downtownista (junalla), Timppa Nokialta ja minä lopetan päivälenkkini sinne. Otamme oluen tai kaksi sekä pientä herkullista purtavaa: Chicken Wings, very hot, 20 kpl. Näin rentoudumme ennen viikonloppua. Tämän jälkeen Susanna hakee pojat Primrose Schoolista; he menevät BurgerKingiin, jossa pojat saavat kerran viikossa herkutella perin amerikkalaiseen tapaan oman valintansa mukaan.




Niin, entä se Fabulous Friday, joku saattaa kysyä. Se on siinä.

Suosikkimme - SpongeBob ja Waltari

Mediakatsauksessani jäi mainitsematta, että myöskään tv:tä en täällä seuraa, paitsi Sakken kanssa SpongeBobia, jota voi katsoa Cartoontv:stä vaikka 24 t/vrk. Todella vaikuttava sarja, suomeksi Paavo Pesusieni. Siinä aikuisten ongelmat on siirretty vedenalaiseen maailmaan. SpongeBobin paras kaveri Patrick, joka on meritähti, valittiin juuri presidentiksi. Hän sai 100% äänistä ja vastaehdokas, paha rapu, 0%.

Myös Mika Waltaria olen ahkerasti lukenut. Neljän viikon aikana Johannes Angeloksen, Mikael Karvajalan ja viimeksi 3-osaisen Helsinki-trilogian Isästä poikaan. Kyllä Waltari on huippu: analyyttinen äly, erinomainen historiantaju sekä kristallinkirkas, selkeä tyyli. Seuraavaksi luen teoksen, jonka ensimmäinen virke kuuluu: "Vieras mies tuli taloon keväisenä päivänä iltaruskon aikaan." Tästä kirjan avauksesta ei edes Väinö Linna pistä paremmaksi. Muistathan: "Alussa oli suo, kuokka - ja Jussi."

Viikonloppuna katsoin myös Bond-elokuvan Huominen ei koskaan kuole. Pierce Brosnan on hyvä, ja filmin huippu on pitkä takaa-ajokohtaus, jossa Bond (takaa-ajettuna) ajaa BMW-moottoripyörällä läpi sekaisen ja ruuhkaisen Saigonin. Homman vaikeus on siinä, että pyörän kyydissä on kiinalainen naisagentti, joka on käsiraudoilla sidottu Bondiin. Action ei Bondista paljon parane, mutta tämän olen sanonut ennenkin.

Mediakritiikkiä

Kaukomailla pitempään asuvan ongelmiin kuuluu tiedonsaanti kotimaasta. Nykyisin pulma ei ole paha, sillä monet nykytekniikan muodot takaavat, että tietoa on saatavissa nopeasti. Sitä vain näyttää äkkiä tottuvan siihen, ettei Suomen puolueiden poliittiset kannanotot, gallupit, ym. kovin paljon kiinnosta. Toistuvat uutiset yritysten saneerauksista koskettavat jo enemmän. Se on sitä hintaa, joka globalisaation iloista on maksettava.

Itse luen päivittäin Iltalehden, Ilta-Sanomat, Hesarin ja Kauppalehden, enkä häpeä sanoa, että suunnilleen tässä järjestyksessä. Ilmaiseksi luettavissa oleva nettiversio riittää, sillä näköislehden luku on sen verran työlästä, ettei sitä oikein toista kertaa jaksa.

Hesarin ja Kauppalehden nettiversiot ovat sisällöltään niukkoja, ilpäivälehdet panostavat nettiin paljon enemmän. Pinnallinen kuvahan siitä syntyy, kun pääaiheita ovat päiväkausia Kirkan kuolema, joka ip-lehdissä näyttäytyi lähes kansallisena suruna, Susan Kurosen kirjan kannet, missikisat, euroviisut. Erityisesti ihmettelen sitä, että Anna Nicole Smithin kuolema tuntuu Suomessa olevan isompi asia kuin täällä Valloissa.

Kohtuudella vähän kiitosta: Iltalehdessä on hyviä kirjoittajia kolumnisteina ja Ilta-Sanomista taas löytyy nettiversiostakin ihan oikeita asiajuttuja. Joka tapauksessa viikon mediahuippu on se, kun Suomen Kuvalehti tulee tiistain postissa. Ikinä en ole Kuvalehteä yhtä tarkkaan lukenut.


Halosille tulee päivittäin Georgian (8 milj.as.) suurin sanomalehti, vastannee meikäläistä Hesaria, nimeltään The Atlanta Journal-Constitution. Se on iso lehti, mutta kätevä lukea, koska formaatti on suunnilleen sama Suomessakin tutussa US Today -lehdessä. Se on myös mukavasti jaettu erillisiin osioihin, joita arkisin ovat: päivän tärkeimmät uutiset ja mielipiteet eli päälehti, sitten Business, Metro (kertoo pääkaupunki Atlantan asioista) Sport ja Living. Viikonloppuna on vielä eri osioita paljon lisää kuten taidetta, kirjallisuutta, matkailua ym. Vaikea vain on äkkipäiten kiinnostua Georgian asioista, kun aikomukseni ei kuitenkaan ole tänne pysyvästi jäädä.

Tämän jutun virkistykseksi laitan kaksi kuvaa: Toisen piirsi Kusti perjantai-iltana katsoen mallia yhdestä lelustaan. Sanoisin, että kuva on malliaankin tarkempi (tämä on Kustin piirrosten tavaramerkki). Toisessa kuvassa Timppa on pyöräretkellä jossain 600 metrin korkeudessa tänään sunnuntaina. Omalta osaltani sen verran jobinpostia: uimahallikäynnit on nähtävästi pakko jättää, kun allergiani reagoi uimahallin, porealtaan ja saunan erilaisiin kemikalioihin turhan voimakkaasti (kuumeiluna ja kurkkukipuna).



Ja lopuksi Veeralle tiedoksi. Pappa ei ole vielä nähnyt yhtään villisikaa, vaikka niitä Georgiassa on. Meillä on Veeran kanssa tämä yhteinen harrastus, villisika, ja kun lähdin Atlantaan, Veera sanoi: "Ilmoita heti, kun näet villisian." Korpilahden mökillähän olen sellaisen vuosia sitten keskellä yötä nähnyt, ja se on Veeran mielestä edelleen käsittämättömän kova juttu.

Happy Valentine´s Day

Hyvää Ystävänpäivää Atlantasta kaikille Suomessa oleville ystäville. Täällä Valentine´s Day on iso tapahtuma, jota vietetään monin tavoin. Kustikin paketoi koko illan lahjoja jokaiselle luokkatoverilleen. Saavat punaisen sydämenmuotoisen tikkarin. Kusti taas saa jokaiselta 22 luokkatoveriltaan myös pienen lahjan. Täällä kuuluu myös antaa suukko kaikille ystäville. Sinne Suomeen se ei ihan konkreettisesti onnistu, mutta lämmin ajatus ajaa saman asian.

Laitan tervehdykseni jo edellisenä iltana, jotta se olisi heti aamulla Suomessa luettavissa. Tervehdyksessä ovat mukana myös Susanna, Timo, Kusti ja Sakke.

Ihan tavallinen viikko

Elämä täällä näyttää vakiintuvan uomiinsa myös au pairin näkokulmasta. Arkipäivän ohjelma on se, että Timppa ja Kusti lähtevät ennen kahdeksaa, Kusti kouluun ja Timppa Nokialle. Tuntia myöhemmin viemme ensin Sakken omaan kouluunsa, jonka nimi on Primerose School - Early learning School. Sen jälkeen vien Susannan metroon, joka ajaa puolessa tunnissa Atlantaan. Minä haen pojat koulusta 5-6 välillä, jonka jälkeen syömme kolmestaan - lihapullia, nakkeja, lasagnea ym. yksinkertaista kotiruokaa. Timppa tulee joskus seitsemän aikoihin ja Susanna yliopistolta kahdeksalta, paitsi tiistaisin yhdeltätoista, siis illalla.




Lauantaina Timpalla oli ohjelmassa kolmen tunnin pyöräretki maastossa kollegojen kanssa. Susanna käytti sen ajan siivoukseen ja pojat nauttivat kun saivat ihan vain olla kotona ilman erityisempää ohjelmaa. Minulla on matkassa Salokankailta lainattu 22-osainen The West Wing, ensimmäisen tuotantokauden jaksot. Olen jäänyt siihen koukkuun, ja niitä katselin päivän mittaan jotain pari tuntia. Lisäksi otin kirjahyllystä Mika Waltarin teoksen Johannes Angelos (1952), jonka olen lukenut joskus puoli vuosisataa sitten. Kyllä Waltaria kannattaa edelleenkin lukea: kuvaus siitä, miten turkkilaiset valtasivat Konstantinopolin 1453, on kiinnostava, varsinkin kun olin juuri lukenut Otavan maailmanhistoriasta Rooman imperiumin jakautumisesta Länsi- ja Itä-Roomaan. Aion kevään aikana lukea vielä Waltarin Mikael Karvajalan ja Valtakunnan perilliset, ehkä myös Sinuhen, jonka olen lukenut kyllä useasti. Nämä kirjat ovat tulleet isäni perintönä Susannalle.



Tänään sunnuntaina olimme perinteiseen tapaan uimahallissa. Laitan siitä mukaan muutaman ulkokuvan. Kun uinnin jälkeen söimme pientä välipalaa, uimahallin terassi oli jo auki ja aterioimme siellä.

Aktiivinen viikonloppu

Toinen viikonloppuni - tällä kertaa - oli sopivasti tasapainoinen, eli ohjelmassa oli kaikenlaista. Lauantaina ap. olimme Susannan ja Kustin kanssa ruokaostoksilla Wall-Martissa, joka on maailman suurin vähittäiskauppaketju. Illansuussa muu väki lähti kyläilemään, koolla oli parisenkymmentä suomalaista, joukossa myös lapsia. Minä katselin yhden James Bondin ("007 ja lupa tappaa", Bondina Timothy Dalton). Minulla on matkassa viisi Bondia, kaikki lainassa Juhalta. Mielestäni James Bond on hyvin tehtyä viihdettä, oman lajiryhmänsä huippua. Katson niitä mieluusti muutaman vuoden välein uudestaan. Ainoastaan Roger Mooresta en erityisemmin pidä, on tehtävään liian pehmo yläluokkainen. Tätä uusinta Bondia en myöskään ole nähnyt, edes nimiosan esittäjän nimeä en muista. Leffan jälkeen lähdin, yksin kun olin, ilta-aterialle lähellä sijaitsevaan Mellow Mushroom -nimiseen ravintolaan. Valitsin pizzan, kun kerran pizzaa teki mieli.
Sunnuntain huipennus oli uinti- ja kylpymatka urheilukeskukseen nimeltä Jewish Community Center Atlanta. Sieltä löytyy vaikka mitä. Tällä kertaa uimme isossa ja hienossa uimahallissa, saunoimme turkkilaisittain ja köllöttelimme porealtaassa. Kaiken päälle söimme amerikkalaistyylistä pikaruokaa uimahallin ravintolassa. Centerissä on myös paljon muuta: ulkoaltaat, tenniskentät ja koripallokentät sekä sisällä että ulkona, jalkapallokenttiä, joissa Kustin joukkue viime syksynä menestyi hienosti turnauksessa, fysikaalista hoitoa, kokous- ja luentotiloja, museo ja paljon muuta. Vaikuttava keskus, juutalaisten lahjoituksin rakennettu. Halosilla on sinne kausikortti, minä maksan viisi taalaa per käynti. Hyvältä tuntui, ihan siltä, että jumittunut elimistö olisi hieman lähtenyt liikkeelle. Haloset käyvät uimassa joka sunnuntai. Aion olla mukana.

Mikä ihmeen heimopäällikkö

Ennen kuin kukaan keksii kysyä, kerron. Olen ollut heimopäällikkö 23. toukokuuta 2001 alkaen. Täytin silloin 60 vuotta. Lapseni Juha ja Susanna pitivät hienon onnittelupuheen, performanssin suorastaan, ja myönsivät minulle heimopäällikön nimen ja arvon kaikkine asiaankuuluvine tunnuksineen (hattu, liivit, sveitsiläinen monitoimivempain). Ei isä voi lapsiltaan suurempaa tunnustusta saada.
Kovin iso ei heimomme ole, kolme perhettä. Nimittämishetkellä 2001 heimoon kuului kahdeksan jäsentä. Nyttemmin joukko on kasvanut kahdella. Ei siis mikään kovin iso heimo, mutta tärkeintä on, että laatu korvaa määrän.