Tuesday, March 13, 2007

Kun jenkahtaa - mitä se on?

Susanna määritteli jenkahtamisen seuraavasti: Kun Yhdysvalloissa asuvaa suomalaista alkaa Suomessa pahasti häiritä se, että valintatalon kassalla joutuu itse laittamaan ostamansa tavarat muovikasseihin. Jenkeissähän tämän tekee joko kassaneiti tai hänen avustajansa. Käytäntö on se, että yhteen muovikassiin laitetaan vain 2-3 tuotetta, jolloin jo pienikin esim. 20 dollarin ostos vaatii lähes kymmenen kassia. Kassit ovat hyvin ohutta ja kevyttä muovia. Muovikasseja kertyy viikottain kotiin kymmenittäin. Halosten lähiössä on yksi palautuspiste, josta kassit menevät kierrätykseen. Kovin moni ei havaintojeni mukaan tätä vaivaa viitsi nähdä.

Olen vieraillut Susannan perheen luona Atlantan Dunwoodissa viisi kertaa, yhteensä noin kolmen ja puolen kuukauden ajan. Viime käynnilläni huomasin jenkahtaneeni, kun menin lenkkikengissä, joita päiväkävelyilläni kernaasti käytän, kohtalaisen hienoon ravintolaan lounaalle. Tämän huomasin vasta lounasta tilatessani. Tätä en Suomessa tunnusta tehneeni.

6 comments:

GrillSymbol said...

Näinpä, itse en pysty asiaan suuremmin kommentoimaan kun en ole koskaan Amerikassa käynyt. Mielessä on monasti ollut. Voi olla, että käyn ,ennen kun Haloset palaavat.
Muovipussi asiaa voin kommentoida. Ensinnäkin liiallista muovipussien käyttöä tulisi välttää ja ainakin kierrättää, jos suinkin mahdollista. Toiseksi, kyllä vielä itselläni ovat kauppakassit täyttyneet oma-aloitteisesti. Eikä tee pahaa kenellekään, että kantaa niitä myös itse pienen matkan.

Oki

Pappa's Blog said...

Yksi jenkahtamisen muoto jäi kirjoituksestani pois. Amerikassa totuin automaattivaihteisen auton ajoon, eikä se ole hullumpaa. Kaikki siellä ajavat automaatilla, eikä millään polkuautolla. Itsellänikin on ollut kerran automaatti, Saab 99 mallia 1973. Ostin sen käytettynä kun halvalla sain. Suomalaisilla oli silloin, ja on ehkä vieläkin, ennakkoluuloja automaattiin, uskotaan, ettei se kestä jne.

GrillSymbol said...

Automaatin nihkeään suosioon meillä vaikuttaa sen kova hinta = maahantuojien ahneus.
Prätkä puolella vieläkin, esim Kawasakilla on huono maine. Juontaa 70-luvulle, jolloin niissä oli heikko vaihdelaatikko. Mutta ei se ollut pelkästään yksittäisen merkin ongelma. Kyllä ongelmia oli silloin vähän kaikilla, pieniä tai suuria.

oki

Anonymous said...

Huomenta kaikille,

Juu, välillä on hauska huomata täällä suomalaisten jenkahtamisen. Visusti yritän itse olla jenkahtamatta, mutta kait sitä joskus vaikuttaa amerikkalaiselta.

Kunnon jenkki ei esimerkiksi lähde kotoa töihin ilman pikkutermusmukia, jossa on joko kahvia tai teetä, joillakin on jopa kaksi mukia. Seuraavaksi matkalla töihin pysähdytään paageleita hakemaan. Yleensä mennään paageleihin erikoistuneisiin liikkeisiin. Sitä varten saatetaan ajaa ruuhkissa pitkä ylimääräinen lenkki. Koska ollaan USAssa, paagelit ostetaan kätevästi ikkunan kautta. Ja lajitelmaa riittää, kanelista vadelmiin jne. Jos kahvia ei ole keitetty kotona, eikä paagelipaikan kahvi jostain syystä kelpaa, kunnon jenkki ajaa vielä kahviputiikin ikkunalle. Tämä kaikki vaatii aikaa ja autossa istumista, kun samalle luukulle on jonossa parikymmentäkin autoa. Timppa sanoo, että jenkit eivät tykkää juoda aamukahvejansa kotona, vaan jonossa liikenteessä. Minä sanon, että mulle voi huomauttaa, jos alan jenkahtamaan aamurutiineissani.

Myönnän kyllä jenkahtamiseni. Olen jenkahtanut lähinnä siinä, että puhelen tuntemattomille ihmisille niitä ja näitä. Saatan esimerkiksi kehua tuntemattoman ihmisen hiuksia tai kommentoida onnistuneesta kenkävalinnasta. Joskus se alkaa itseänikin huvittamaan, vaikka tarkoitus on ihan vilpitön, ja erittäin paikallinen. Moni sanoo, että Atlantassa on ystävällisiä ihmisiä ja ns. southern hospitality. Mulle se sopii hyvin. Parasta on aamulla Saken tarhassa hoitajat, jotka sanovat: Have a Wonderful Day! Kaupan kassa saattaa ihan muina naisina todeta, että You are welcome, Sweetheart. Mukavaahan se vain on.

Siispä ihanaa keskiviikkoa kaikille!
Sussu

Anonymous said...

Tere kaikille
Mieluisaa jenkahtamista olen huomannut itsessäni Atlantasta tultuani, olen tosi ystävällinen potilaille pari viikkoa. Potilaat hämmästelevät, kun kyselen mitä kuuluu ja kuinka he voivat. Kyllä se siitä ajan mittaan taas palautuu, suomalainen yrmeys.
terv jonnu

Anonymous said...

Tere taas
Auton alle meinaan aina jenkahtaa täällä stadissa, kun Atlantassa tottuu siihen, että harvat jalankulkijat ovat kingejä

terv Jonnu