Nizzan viikko oli meillä neljäs peräkkäinen (viikko 12 joka vuosi), joista Juhan perhe on käyttänyt yhden. Lomaosakkeemme on Nizzan vilkkaimman kävelykadun Rue Massenan varrella, ja talon nimi on Recidence Massena. Massena taas on Nizzan suuria poikia, Napoleonin johtavia sotamarsalkkoja. Oma talomme erottuu kuvassa vaaleanpunaisena.
Nizzan ohjelmamme on vakiintunut aika lailla uomiinsa: Paljon kävelyä vanhassa kaupungissa ja maineikkaalla Promenade des Anglaisilla. Kuvasta näkyy hyvin, mistä Ranskan Rivieran ranskankielinen nimi Cote d´Azur, vaaleansininen rannikko, on sanut nimensä.
Teemme viikottain myös 2-3 retkeä linja-autolla lähikaupunkeihin. Tällä kertaa kohteina olivat Monte Carlo (jo toistamiseen), Antibes, joka on kreikkalaisten perustama rannikkokaupunki sekä vuoristokaupunki Grasse, joka on perinteinen hajuvesikaupunki. Maukkaita ruokapaikkoja löytyy kaikkialta, ja ateria valmistetaan yleensä provencelaiseen tapaan. Grillatut sardiinit ovat yksi suosikkimme.
Ranskan Rivieralla on mukava matkustaa bussilla, sillä matkan hinta on aina 1.20 euroa matkan pituudesta riippumatta. Bussit ovat hienoja ja maisemat upeita, mennään sitten pitkin rannikkoa halki toinen toistaan seuraavien pikkukaupunkien ja kylien, tai kiivetään ylös vuoristoon.
Nizzan museokohteena oli tällä kertaa Marc Chagalin museo, jossa on esillä taiteilijan raamatunaiheisia maalauksia ja jossa olemme käyneet ennenkin. Hieno on myös Monacon Merihistoiallinen museo ja akvaario. Sen perusti ruhtinas Albert I - itsekin syvänmeren tutkija - 1900-luvun alussa. Onneksi meille jälkipolville tuon ajan ruhtinaat ja kuninkaat harrastivat muuta kuin biletystä ja kilvanajoa. Muistetaan vain eräitä Ruotsin ja Tanskan kuninkaita, jotka olivat aikansa huippuja arkeologeina.
2 comments:
Tasu,
oliko sardiinien kyytipoikana pastis?
oki
Pastis oli, mutta aperitiivina. Muistelen kyytipojan olleen olutta tällä kertaa.
Faija
Post a Comment