Kustin synttärit - lähtö Suomeen

Kusti täyttää 9 vuotta juhannuksen tietämissä, jolloin pidämme pienet perhejuhlat Korpilahden mökillä. Täällä Dunwoodissa Susanna järjesti Kustin suomalaisille ystäville synttärit viime lauantaina uudessa keilahallissa. Paikalla oli 12 lasta sekä heidän vanhempansa, niinkuin täällä on tapana.

Käytössä oli kolme keilarataa, joilla lapset innokkaasti kilpailivat runsaan tunnin. Sen jälkeen oli tarjolla pizzaa ja coca-colaa, luonnollisesti, sekä täytekakkua. Muutakin hauskaa ohjelmaa oli. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä vähiten Kusti, joka sai paljon lahjoja. Kevään hittituote näyttää olevan amerikkalainen jalkapallo (se soikea), joita Kusti sai kolme kappaletta. Yhden niistä hän tuo mukanaan Suomeen.

Matkamme kotimaahan Kustin kanssa alkaa tänään klo 17.05 ja Vantaalla olemme huomenna keskiviikkona klo 13.50, jos aikataulut pitävät kutinsa. Koneen vaihto on Amsterdamissa, joka on ns. helppo kenttä, vaikka iso onkin.

Susanna, Timo ja Sakke tulevat Suomeen heti juhannuksen jälkeen. Koko perhe, ilman au pairia, palaa takaisin Dunwoodiin heinäkuun lopulla.

Kusti antaa mallia - Always Smiling

Perjantai oli näin au pairin näkökulmasta merkittävä. Kusti sai hyvän todistuksen ja siirrettiin neljännelle luokalle. Päättöpäivänä koulussa jaettiin myös ylimääräisiä sertifikaatteja. Kusti palkittiin oman luokkansa tunnustuksella:

This certificate goes to
Kusti Halonen
for being voted
Always Smiling
by your third grade classmates
Miss Jones´Class 2006-2007

Aika hyvä tunnustus luokkatovereilta maassa, jossa hymy, kohteliaisuus ja valoisa olemus ovat korkealla tasolla. Siis jo toinen diplomi Kustille, edellinenhän tuli huhtikuussa, kun opettajat valitsivat hänet Student of the Month´ksi, kuten olen jo kertonut.



Koulun päättymisen kunniaksi asuinyhteisömme järjesti jäätelökutsut kaikille koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Minä olin ainoa Grandpapa kutsuissa, mutta jäätelöä riitti minullekin.

Sakke (vähän alle 3 v.) ei saanut Primrose Schoolista todistusta, mutta hänen opettajansa sanoivat, että Sakke puhuu englantia ihan yhtä hyvin kuin ikäisensä amerikkalaiset. Itse saimme todeta tämän, kun haimme hänet koulusta. Lähtiessä hän moikkasi kavereitaan sanomalla: "Bye Guys" eli suomeksi jotakin siihen tapaan kuin "Morjens vaan jätkät".

Torstai-iltana olimme sitten Happy Sumossa illallisella, kun 23.5. emme päässeet. Aina yhtä maukasta. Ravintolan erikoisuutena ovat asiakaspaikat grillien ääressä, jossa voi läheltä nähdä taidokkaiden kokkien akrobaattitemppuja kananmunilla, paistinlastoilla ym.





Pientä jobinpostia, varsinkin Aroloille. Suomen käyntini aikana suosikkipubimme Smokey Bones on sulkenut ovensa, ja kaikesta päätellen lopullisesti. En tiennytkään, että kolmen asiakkaan poissaololla olisi niin ratkaiseva vaikutus. Fabulous Friday -istunnot on sen tähden siirretty Duke of Wellingtoniin. Kaikesta huolimatta: Always Smiling.

Edelliseen viitaten suosittelen luettavaksi Katri Mannisen ja Sanna Stellan kirjan "Luksusmuija saa mitä haluaa" (WSOY 2006, 134 s.). (Luksusmuijan vastakohta on myrtsimimmi). Sussu oli saanut teoksen Jonnulta viime syksynä. Se kertoo, miten tärkeä on valoisa mieli ja miten sen voi saavuttaa. Sopii luettavaksi myös miehille.

Heimopäällikön Big Six

Heimopäällikkö täytti tänään 66 vuotta. Ei hassumpaa näillä aamuilla. Sussu ja Kusti herättelivät ja lauloivat komeasti joskin vähän varovasti Happy Birthdayn. Sitten jatkoimme brunssilla, jossa sampanjana oli Nicolas Feuillatte. Paita (Tommy Hilfiger) ja kasvovoide (Lumene, jota muuten saa Atlantasta) olivat mieluisia lahjoja.

Illalliselle meidän piti mennä mielipaikkaamme, japanilaisravintola Happy Sumoon, mutta Sakken kurkkukipu esti käynnin. Sen sijaan laitoin Okin uunipastan Välimeren tapaan. Herkullista tuli kuten Oki Jarven Kurmeessa 10.5. lupaili. Käykääpä ottamassa resepti.

Ulla ja Oki soittelivat Suomesta ja onnittelivat. Timppa teki saman Grand Canjonista, missä hän on kaveriensa kanssa viiden päivän pyöräretkellä.

Eat That Frog

Yhdysvallat on monessa mielessä tehokas maa. Potkua löytyy bisneksessä, tieteessä, kouluissa, urheilussa ja monessa muussa. Amerikkalaisilla on sanonta: Eat That Frog eli Syö se sammakko. Tämä tarkoittaa sitä, että tehokkuuteen kuuluu listata päivän tehtävät ja tarttua heti aamulla niistä kaikkein hankalimpaan. Kun sammakko on syöty, muut työt sujuvat sitten leikiten. Pahinta on, jos sammakon syöntiä lykkää päivästä toiseen. Muistathan saksalaisen sanonnan: Morgen, morgen, nur nicht heute...

Itse olen noudattanut samantyyppistä toimintamallia, kuitenkin sillä erolla, että aloitan päiväni jollakin helpolla tehtävällä, saan onnistumisen tunteen ja hyvän mielen, ja sen jälkeen tartun sammakkoon. Kyse on urheilijakielellä ikään kuin verryttelystä ennen kilpailua.

Jos työn alla on jokin pitempi muutaman kuukauden mittainen projekti, tämänkin työn eteneminen kannattaa suunnitella ja merkitä etukäteen kalenteriin mahdollisimman tarkkaan. Luonnollisesti työkalenteria täytyy viikottain täsmentää ja lisätä päivänkohtaiset tehtävät. Mutta Eat That Frog toimii silloinkin.

Halosen perheen Mother´s Day

Haloset viettävät Äitienpäivää hyvin suomalaiseen tapaan. Timppa laittoi aamulla brunssin: kuohujuomaa, kahvia, lohileipiä sekä mustikoilla ja kermavaahdolla kuorrutettua banaanikakkua. Pojat muistivat äitiään komealla ruusukimpulla sekä koulussa ja päiväkerhossa tehdyillä lahjoilla: Kusti oli tehnyt hienot ja värikkäät ikkunariipukset lyijylasi-ikkunan menetelmällä (rakennussarjoja saa kaupasta). Sakke taas oli askarrellut monenlaista kaunista lahjaa kartongista ja paperista, mm. vuoden 2008 seinakalenterin. Lahjakontista löytyivät myös limenvihreät rullaluistimet.


Ennen puoltapäivää Haloset lähtivät erään suomalaisperheen läksiäisiin, kotiinpaluujuhlaan. Ne pidettiin paikallisella maatilalla. Timppa kuvasi mm. villasian - tämä tiedoksi Veeralle. Muutenkin oli hauskaa, kun eväätkin olivat picknik-tyyppiset. Kusti ja Sakke saivat ratsastaa hevosella.


Minä puolestani katselin netistä Suomi-Kanada -ottelun. Sitä ennen olin katsonut formulakisat tv:stä. Kumpaakaan lajia en viitsi erityisemmin kommentoida. Lätkäottelun amerikkalainen selostaja (internetissä) oli kuitenkin miellyttävä, koska hän muistutti laskujeni mukaan parikymmentä kertaa Suomen MM-kultamitalista 1995, aina kun Peltonen, Lehtinen ja Kapanen olivat laatikossa. Minua on vuosia ärsyttänyt suomalaisten urheilujournalistien ja jääkiekon ns. asiantuntijoiden tapa vähätellä Tukholman MM-kultaa ja todistella, että joku hävitty loppuottelu olympialaissa tai Canada Cupissa olisi jotenkin arvokkaampi. Tämä on sitä lajiniilojen kapeakatseisuutta ja historiattomuutta.

Congratulations Ulla

Ullalla on perjantaina 11. toukokuuta 2007 viimeinen työpäivä ylihoitajana Keski-Suomen keskussairaalassa. Virallisesti Ulla lähtee ensin lomalle ja sitten elokuun alusta eläkkeelle.

Ullan työrupeama Jyväskylässä on ollut pitkä, yli neljännesvuosisata. Yhdysvaltoihin saakka olemme eri tahoilta saaneet tietää, että lähtöpäivä on monenmoisten juhlien ja huomionosoitusten päivä. Me täällä Atlantan Dunwoodissa yhdymme onnitteluihin ja juhlamieleen.

Heimopäällikkö, Sussu, Timppa, Kusti ja Sakke

Kolme ekomallia autoiluun

Huhti-toukokuun vaihteessa paljastui, että heimomme aikamiehet ovat kukin itse tykönään, siis keskustelematta keskenään, päättäneet vähentää autoilunsa päästöjä. Jokaisella on asiaan oma ratkaisunsa. Juha kertoi miettivänsä maakaasulla toimivaa autoa, Timppa taas harkitsee hybridiautoa ja minä olen päätynyt pieneen dieseliin. Kaikki nämä vaihtoehdot päästävät ilmaan merkittävästi vähemmän saasteita kuin perinteinen bensiinimoottori.

Minun valintani on sikäli helppo, että pieniä dieseleitä on tarjolla aikamoinen määrä. Juhan maakaasulle vaihtoehtoja löytyy muutama, mm. Volvo V70 ja Opel Zafira, mutta ongelmana on toistaiseksi kaasun jakeluasemien vähyys. Tosin maakaasumoottori toimii hyvin myös bensiinillä. Timpan hybridi, siis auto jossa on sekä bensiini- että sähkömoottori, on sillä tavalla hankala, ettei tarjonta ole toistaiseksi kovin iso (Toyota, Honda, Lexus) ja lisäksi autot ovat kalliita mm. siksi, että niissä on kaksi moottoria ja muutenkin paljon tekniikkaa.

Kukaan meistä ei niinkään ajattele autoilun kustannuksia vaan kyse on ekologisesta kannanotosta. Jotainhan pitää tehdä. Seuraavat 10-12 kuukautta näyttävät, tuleeko aikeistamme mitään. Parasta tietysti olisi, jos ei tarvitsisi autoa lainkaan vaan kulkisi yleisillä liikennevälineillä. Se vain ei ole kaikille mahdollista. Oma ratkaisuni tällä erää on, että pitkät matkat Suomessa matkustan junalla ja autoa tarvitsen lähinnä mökkimatkoihin.

Täällä Yhdysvalloissa tilanne vaikuttaa toivottomalta. Autot ovat isoja, ja kun dieselmoottoreita ei käytetä, ne saastuttavat ylenmäärin. Toivoa antaa kuitenkin se, että hybridiautot kiinnostavat jo monia ja niitä joutuu kaupassa jonottamaan vuoden verran. Asia korjaantuu, sillä kaikki isot autonvalmistajat suunnittelevat omia hybridejään.

Ranska on ekoautoilun edistyksen kärjessä sikäli, että siellä 70 % kaikista uusista autoista on dieseleitä. Citroen ja Peugeot kehittelevät hybridiautoa, jossa on bensa- ja sähkömoottorin sijasta dieselmottori ja sähkömoottori. Se on iso edistysaskel nykyisiin hyprideihin.