Vuosi 1918 ja Veeran synttärit

Pahasti näyttää siltä, ettei eläkeläisenä ehdi sammaloitua. Perjantai oli välipäivä Walter Ehrströmin säätiön juhlapäivän jälkeen, mutta lauantai oli sitäkin tiiviimpi. Klo 9-15 olin Sotahistoriallisen Seuran retkellä, jossa tutustuttiin asiantuntevien oppaiden johdolla siihen, miten saksalaiset päivälleen 90 vuotta sitten valtasivat Helsingin punakaartilta. Mitään isoja taisteluja ei käyty, sillä punaiset olivat heikosti aseistettuja ja vailla sotilaallisia taitoa. Saksalainen von der Goltzin divisioona taas oli erittäin kokenut, ympäri Eurooppaa koko ensimmäisen maailmansodan 1914-1918 taistellut ammattiarmeija. Punakaartilla on kylliksi järkeä olla panematta vastaan, joten tappiot jäivät puolin ja toisin vähäisiksi.

Retken kiinnostavin nähtävyys oli punaisten sotavankien hauta Santahaminassa, sen muistopilari, jonka SKDL pystytti 1949 Neuvostoliiton sponsoroimana. Muistopilarin molemmille sivuille oli kaiverrettu kovaa tekstiä, joka osoittaa, että äärivasemmisto ei ollut vallankumoustavoitteestaan luopunut vaan uskoi, että silloisessa tilanteessa ja Neuvostoliiton tukemana Suomesta tulisi nopeasti neuvostotasavalta.

Illalla matkustin Espoon Nuottaniemeen, jossa oli koko päivä vietetty Veeran 7 v. synttäreitä. Vieraita oli ollut paljon, kaikenikäisiä, ja myös lahjoja oli tullut mukavasti. Ehkä parhaan lahjan antoi Espoon Taitoluisteluklubi, joka kertoi nostavansa Veeran statusta seuran harjoituksissa. Kun Veera on tähän asti harjoitellut kolme kertaa viikossa Kehitysryhmä Timanteissa, hänet siirretaan ensi kaudella Kilpa III -ryhmään, jolloin harjoitusten määrä kasvaa viiteen kertaan viikossa. Tämän kehityksen saatoin itsekin havaita, kun viikko sitten seurasimme Veeran ja kumppaneiden jääshowta Länsiauto Areenalla (yhteensä näytöksessä luisteli 600 taituria).